Anna pöydän olla sekaisin, korvaa laatu määrällä ja tee työsi heikosti. Rentous tuottaa hyvää, väittää professori Juha T. Hakala.

LUOVUUS VAATII LAISKOTTELUA.

Työelämässä on liikaa pelon ja huolen sävyttämää suorittamista. Olemme töissä maitohapoilla, ja silloin ei pysty tuottamaan luovia ideoita. Luovuus on kuin arka eläin: kun sitä ahdistaa ja vokottelee, se jähmettyy koloonsa eikä suostu näyttäytymään. Tarvitaan aikaa ja tuumailua, jopa suoranaista laiskottelua, jotta aivot rentoutuvat.

TAUKO ON TÄRKEÄMPI KUIN TYÖ.
Kyvyttömyys pysähtyä on yleinen sairaus. On muodikasta pysyä liikkeessä ja olla kiireinen, mutta otollinen rentous syntyy oikeasta tahdista. Taukojen lisäksi tärkeitä ovat pidemmät suvantokohdat, jolloin ei tehdä mitään. Ne ovat ikään kuin venähtäneitä taukoja. ”Ilman sitä, että on pitkiä aikoja tekemättä mitään, menettää kaiken”, väitti amerikkalaiskirjailija Charles Bukowski.

RUTIINI VIE NUHJULAAN.

Rutiinit hyydyttävät ja turruttavat, uurtavat ajatusten nuhjulaan. Jos on mustasukkaisesti rakastunut rutiineihin, on menettänyt luovuutensa aikaa sitten. Varsinkin työelämässä toisto tappaa, ja loputon toisto tappaa vuorenvarmasti. Emme jaksa, viitsi tai uskalla nähdä asioita uusin silmin.

Käännä kokeeksi asiat nurin. Yleensä kierrät työpöydän, jotta pääset istumaan työtuolillesi. Mitä jos vaihteeksi konttaisit pöydän alta?

SOTKU ON HYÖDYLLISTÄ.

Luulin ennen, että siisteys ja järjestys ovat tehokkuuden merkki. Työpöytäni oli jatkuvasti kaaoksessa, ja joskus se hävetti. Sitten kuulin tiedemiehestä, jolle oli annettu toinen työhuone, koska hän ei enää voinut ottaa opiskelijoita turvallisesti vastaan varsinaisessa työhuoneessaan. Solan rakentaminen kaiken sotkun keskelle olisi ollut liian vaarallista.

Siisteys vie enemmän aikaa, rahaa ja päreitä kuin sekasotku. Kohtuullisen epäjärjestelmälliset ihmiset ja työpaikat ovat tehokkaampia ja luovempia kuin sellaiset, joissa ollaan tiukkapipoisen järjestelmällisiä. Ei sotku aina tarkoita järjestyksen puuttumista. Se on vain erilainen tapa tehdä asioita.

SEISKAN TASO RIITTÄÄ.

Työelämässä tehdään paljon ylilaatua. Useimpiin hommiin riittää seiskan taso, joskus vielä huonompi. Turmarajaksi voi kutsua laatutasoa, joka riittää nipin napin. Kaikilla töillä on oma turmarajansa, jota ei koskaan pidä ylittää reilusti. Toisaalta turmarajan alittaminenkaan ei pääty hyvin.

Kun oppii näkemään ”riittävän laadun”, säästää aikaa ja alkaa voida paremmin. Silloin saa myös lisää aikaa töihin, jotka vaativat kymppi plussan. Jos asettaa kympin tavoitteekseen aina, ei voi koskaan olla tyytyväinen itseensä ja uupuu taatusti ennen eläkeikää.

Usein määrä korvaa laadun. Hylkää laatu ja ala huiskia. Jos sinun on saatava yksi hyvä idea, ala keksiä huonoja. Pian huomaat, että sinulla on 73 ideaa, joista pari kolme on taatusti parempia kuin se yksi, jonka onnistuit synnyttämään ohimosuonia pullistaen. Sitä paitsi tason laskeminen tekee hommasta hauskaa.

LYKKÄÄ TYÖT VIIME TINKAAN.

Moni stressaa aikatauluista ja aloittaa hyvissä ajoin, jotta varmasti saa työnsä valmiiksi. Siten hommiin kuluu kuitenkin paljon enemmän aikaa kuin oli tarkoitus. Tehokkaaksi oppii, kun uskaltaa jättää työlle aikaa vain juuri ja juuri vaadittavan määrän, ja nipistää siitäkin himpun pois.

Viime hetkellä tehty työ ei tule tehdyksi parhaalla mahdollisella tavalla. Se tehdään seiskan arvoisesti. Juuri niin kuin on tarkoituskin.

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 24/2013.