Aito, välittävä ihminen ei kehu itseään ja hauku muita.
Vielä kolmekymppisenä luotin miltei kaikkiin ihmisiin. Onneksi silloin ei ollut Facebookia, olisin varmaan hyväksynyt kaikki kaveriksi.
Kun 35-vuotias ystäväni liittyi Facebookiin, hän tiesi sen jälkeen kaikista kaiken. Ikään kuin se ja se olisi vain hänelle siitä ja siitä asiasta uskoutunut. Ollessani kylässä hän sekoitti toisella kädellä ruokaa ja toisella selasi Facebookia. Hän arvosteli miehensä veljenvaimon päivityksiä, haukkui naapurinsa puutarhakuvaa, arvosteli kampaajansa herkkukuvia ja aliarvioi tätä, koska kampaaja oli ylipainoinen.
Meillä oli yhteinen ystävä, joka oli eronnut, ja hän oli päivittänyt Facebookiin uuden kumppaninsa kuvan. Se työnnettiin nenäni eteen halveksivasti ja minua yritettiin saada mukaan haukkumaan miehen ulkonäköä.
Ystäväni on työssä, jossa on salassapitovelvollisuus. Minulta meni luottamus häneen. Oli kuin hän olisi muuttunut 35-vuotiaasta aikuisesta naisesta kymmenvuotiaaksi juoruilevaksi tytöksi.
Katkaisin välit häneen. Hän ei ole arvoiseni eikä monen muunkaan, jota hän väittää ystäväkseen. Aito, välittävä ihminen ei kehu itseään ja hauku muita. Tämä nyt entinen ystäväni jäi myöhemmin kiinni valheista. Se on jollakin asteella hillinnyt hänen kaverimorkkaamistaan.
Aidon ystävän olkapäähän voi nojata, kertoa surunsa ja tietää varmasti, että asia pysyy vain kahdenkeskisenä. Sellaisesta olkapäästä saa paljon voimaa!
Tänään on paras päivä
