Miksei kukaan koskaan kiitä, vaikka venyn ja uhraudun? miettii moni uupunut kiltti ja kerää sisäänsä kiukkua. Ehkä siksi, että unohdit itsesi etkä koskaan pyytänyt kiitosta, vastaa psykologi Johanna Mäki-Petäjä.
Kyllä minä voin auttaa. Ei minua väsytä. En kai pahoittanut mieltäsi? Mitäpä minusta, puhutaan sinusta!
Kiltteys ei aina ole hyve. Liian kiltti ihminen uhrautuu ja asettaa toisten tarpeet omiensa edelle. Hän arvostaa muita enemmän kuin itseään. Hänen on vaikea – usein mahdoton – sanoa ei.
Psykologi ja psykoterapeutti Johanna Mäki-Petäjän mukaan liiallinen kiltteys on epärehellisyyttä itseä ja ympäristöä kohtaan.
”Liian kiltti ihminen ei kerro, miltä hänestä tuntuu oikeasti. Vaikka hän ei jaksaisi kuunnella ystävänsä murheita päivästä toiseen, hän tekee sen silti. Hän ei uskalla kertoa rehellisesti, ettei jaksaisi – tai ei tiedosta asiaa.”
Väärällä tavalla kiltti ei usko olevansa arvokas omana itsenään.
Liiallisesta kiltteydestä kärsivä vanhempi antaa lapsensa pompotella aikuisia, jos hän ei uskalla asettaa lapselleen rajoja.
Liian kiltti puoliso tekee kotona lähes kaikki kotityöt, koska ei uskalla vaatia töiden ja vastuun jakamista.
Työyhteisössä liian kiltti jää työpäivän jälkeen tiskaamaan yhteiset tiskit ja sanoo selitykseksi, että ”jonkunhan nämäkin on hoidettava”.
Suomi on kilttien maa
Suomessa on paljon huonolla tavalla kilttejä ihmisiä, Johanna Mäki-Petäjä sanoo.
”Liiallista kiltteyttä aiheuttaa väärinkäsitys, että ihmisarvoa haetaan tekojen ja työssä suoriutumisen kautta. Tämä ajatus on Suomessa hyvin tiukassa.”
Kiltti saattaisi olla itse avun tarpeessa.
Liian kiltti ei ole sisäistänyt olevansa arvokas jo sen takia, että on olemassa. Pahimmillaan hän elää elämäänsä toteuttaen muiden toiveita.
”Ihminen saattaa tehdä paljon asioita muiden hyväksi, vaikka olisi itse avun tarpeessa.”
Liiallinen kiltteys ilmenee yleensä paljona suorittamisena. Ristiriitaa aiheuttaa se, että liian kiltti toisaalta nauttii roolistaan huolehtijana, mutta toisaalta väsyy siinä.
”Yllättävän usein liian kiltit ovatkin sisimmässään hyvin vihaisia. He odottavat kiitosta ja vastapalvelusta, mutta eivät pyydä ja saa sitä.”
Marttyyrivaara!
Lopulta liian kiltit uupuvat ja katkeroituvat.
”Kukaan ei voi elää onnellista ja oman näköistä elämää siten, että aina laittaa muiden tarpeet omien edelle”, Johanna Mäki-Petäjä sanoo.
Muut käyttävät liiallista kiltteyttä usein hyväksi.
”Elämän loppumetreillä liian kiltti ihminen voi olla jopa marttyyri ja vihainen siitä, ettei koskaan saanut kiitosta tekemästään työstä.”
Rakasta eniten itseäsi
Liiallisesta kiltteydestä voi opetella eroon, tasapainoiseen kiltteyteen.
Toipuminen alkaa tiedostamisella: omien tarpeiden ja tunteiden tunnistamisella sekä rajojen asettamisella.
Lähipiiri ei innostu, kun kiltti alkaakin sanoa "ei".
”On tultava omavaraiseksi suhteessa omaan arvoon, sitä ei voi koskaan löytää ulkopuolelta. Itseään on opittava rakastamaan eniten.”
Kun liian kiltti alkaa rakentaa omaa elämäänsä, lähipiiri ei usein pidä tilanteesta. Muutos voi olla melkoinen!
On oltava rohkea ja sinnikäs, kun opettelee askel askeleelta tervettä itsekkyyttä ja oman sisäisen äänen kuuntelua.
Matkan varrella tulee lukuisia testejä, jossa jämäkät rajat on asetettava yhä uudelleen. Moni tarvitsee tueksi ammattilaista ja psykoterapiaa.
”Ponnistelu kuitenkin kannattaa. Varmaa on, että prosessi synnyttää onnellisemman ja läheisistään aidommin välittävän ihmisen.”
Asiantuntijana psykologi ja psykoterapeutti Johanna Mäki-Petäjä
