Jos avaisit suusi, yllättyisikö ympäristösi? Kouluttaja Sari Paavilainen listasi kuusi lausetta, joiden sanominen on monelle vaikeaa. Mikä seuraavista on sinulle hankalin? 

1. En ymmärrä, mitä odotat minulta

Elätkö ajatustenlukijan elämää? Tulkitsetko äänenpainoista, sanavalinnoista ja katseen suunnasta, mitä toinen tarkoittaa?

Ystävän kanssa se saattaa toisinaan onnistua, mutta yleensä luulottelu aiheuttaa vain väärinkäsityksiä.

Kysy mieluummin suoraan, mitä toinen tarkoittaa. Kysyminen edellyttää, että pysähtyy myös kuuntelemaan toisen vastausta. Silloin aukeaa mahdollisuus ymmärtämiselle, vuorovaikutukselle ja luottamukselle.

2. Tarvitsen apua

On helppo jäädä jumiin ajatukseen, että sekä työssä että perhe-elämässä pitää pärjätä yksin. Toisen aikaa kunnioitetaan, eikä muita haluta vaivata turhaan. Jokainen tarvitsee kuitenkin tukea, lepoa, yhteistyötä ja kumppanuutta.

Uskalla pyytää apua, sillä muiden on vaikea nähdä, missä juuri sinä tarvitset sitä.

Olet todennäköisesti huomannut, kuinka mukavalta tuntuu auttaa muita. Toisista tuntuu samalta. Suurin osa ihmisistä auttaa mielellään.

3. Kiitos, hoidan tämän itse

Jos tällä kertaa kieltäydyn avusta, ehkä sitä ei tarjota toiste? Jos muut loukkaantuvat? Toisinaan on vaikea sanoa, että ei halua apua. Jos myöntyy liikaa, turhautuminen voi purskahtaa lopulta kiukkuna ulos.

Kun pystyt hyväksymään sen, että ansaitset itsenäisyyttä, kunnioitusta ja yksityisyyttä, oman rajan asettaminen on helpompaa.

Parhaassa tapauksessa saat ujutettua kieltäytymiseen myös kiitoksen. Toinen todennäköisesti yrittää vain auttaa omalla tavallaan, vaikka se ei omiin tarpeisiin nyt vastaakaan.

4. Olet minulle tosi tärkeä

Epämiellyttävien tunteiden kertominen on vaikeaa, mutta joskus on yhtä vaikeaa kertoa lämpimistä tunteista. Olo tuntuu vaivaantuneelta ja haavoittuvaiselta. Entä, jos toinen ei vastaakaan tunteisiin, alkaa kuvitella liikoja tai ymmärtää väärin?

Omaa mukavuusaluetta voi hiljalleen kasvattaa, myös myönteisten tunteiden ilmaisemisessa. Aloita sanomalla esimerkiksi "olipa kanssasi mukavaa". Vähitellen opit puhumaan myönteisistä tunteistasi useamminkin.

5. Tämä ei ole mielestäni reilua

Jos joku kohtelee sinua epäkunnioittavasti tai väkivaltaisesti, rikkoo käyttäytymisellään yhdessä sovittuja sääntöjä tai vaarantaa oman tai toisten turvallisuuden, asiasta pitää huomauttaa.

Se saattaa pelottaa. Entä jos minua pidetään valittajana, nipottajana tai kukkahattutätinä? Reiluuden ja kunnioituksen tarpeen voi kuitenkin ilmaista selkeästi ja toista kuunnellen. Silloin huomautuksesi ja sen syy ymmärretään paremmin.

6. Minua nolottaa ihan kauheasti, että…

Kaikkia hävettää ja nolottaa joskus ja jokainen mokaa kotona ja töissä. Silti asiasta on vaikea puhua. Miksi? Koska häpeä viihtyy piilossa, salaisuuksissa ja varjoissa.

Mitä enemmän häpeästä puhuu, sitä helpompi sitä on sietää. Sanoiksi puettu nolo tilanne menettää usein merkityksensä ja saattaa jaettuna osoittautua jopa koomiseksi, ei kauheaksi.

Kouluttaja ja valmentaja Sari Paavilainen on erikoistunut vanhempien valmentamiseen.

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä

Anna Taipale kirjoitti kirjan itsensä arvostamisesta. "Aiemmin ajattelin, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti."

Anna Taipale, Sydänjuttu-kirjasi kehottaa suhtautumaan itseensä lempeästi. Miksi se on niin tärkeää?

”Jos haluaa tehdä innostavia asioita, voida levollisemmin ja toteuttaa unelmiaan, on hirveän tärkeää suhtautua myönteisesti itseensä. Moni ajattelee huomaamattaan, että ei voi, pysty tai kehtaa. Sen ei tarvitse olla niin.

Ein sanominen on meille vaikeaa, ja moni tuskailee sen kanssa, ettei osaa vetää omia rajojaan. Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei? Teen silloin tilaa jollekin ihanalle.

Suhde itseen vaikuttaa ihan kaikkeen. Olen aiemmin kärvistellyt parisuhteissa, joissa on ollut hirveitä mustasukkaisuuskärhämiä. Olen ajatellut, että minun tehtäväni on miellyttää, lepyttää ja hoitaa miestäni. Ymmärsin, että se ei ole sitä, mitä haluan. Sen jälkeen, kun sanoin isosti ei, minua ei ole kohdeltu huonosti missään asiassa.”

”Mitä jos fokus olisikin siinä, mille sanon joo, kun sanon ei?”

Miksi itselle on joskus niin vaikea olla kiva?

”Kielteinen ajattelu on opittu tapa. Aivojen vanhin osa, liskoaivot, on kehittynyt kalkuloimaan uhkia ja vaaroja. Se toimii edelleen niin.

Aivojen hermoradat ovat tottuneet tuottamaan tietynlaisia ajatuksia. Kun tiedostaa, millaista oma sisäinen puhe on, voi oppia puhumaan itselleen kannustavasti.”

Miten itse onnistuit muuttamaan ajattelutapaasi?

”Olen työskennellyt itseni kanssa vuosia ja opetellut kannustamaan itseäni. Olen itse oman hyvinvointini paras asiantuntija. Toiset voivat tukea ja peilata, mutta minä saan itse valita, kuinka itseeni suhtaudun.”

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 21/2017.