Maarit tarttui raivaussahaan ja löysi intohimonsa

"Olen käynyt metsätöissä pienestä tytöstä asti. Minusta metsässä on kiva tehdä jotain, ei vain oleilla. Toivoin oppivani metsän hoitamista raivaussahalla, mutta koneiden käyttö tuntui pelottavalta.

Neljä vuotta sitten löysin kumppanin, jolla oli metsää. Kun menimme yhdessä metsään, mieskaverillani oli raivaussaha. Katsoin, mitkä puut poistetaan ja mitkä valitaan jätettäväksi. Olin kaadettavista puista lähes aina samaa mieltä kuin hän, ja se tuntui mukavalta.

Toisena päivänä metsässä miesystäväni sanoi: nyt on sinun vuorosi kokeilla. Se oli toiveiden täyttymys.

Olin aiemmin kokeillut raivaussahan päähän kiinnitettävää trimmeriä pihassa. Puun sahaaminen oli ihan erilaista. Siinä hetkessä, kun raivaussahan terä osuu puunrunkoon, täytyy olla tarkkana. Kone saattaa ihan yhtäkkiä potkaista eli hypähtää ylöspäin.

Ajattelin oppineeni sellaista, minkä ei ennen ajateltu kuuluvan naisille.

Oli riemukas tunne saada raivaussaha käteen. Ajattelin oppineeni sellaista, minkä ei ennen ajateltu kuuluvan naisille. Olin todella otettu, kun mieheni halusi opettaa minua. Tunsin hänen luottavan minuun ja luotin sitten itsekin.

Valjaat päälle, lunta suuhun

Nyt olen raivannut metsää raivaussahalla neljä vuotta. Menen metsään vanhoissa, reikäisissä ja maalitahraisissa farkuissani. Talvella tarvitsen paksun toppatakin ja kesällä pitkähihaisen t-paidan, jotta nokkosmurska ei polttaisi käsiä. Jalassani on turvakengät ja silmillä suojalasit.

Lopuksi puen valjaat, joihin saha ripustetaan. Valjaiden ansiosta sahan paino jakautuu koko yläkropalle. Kädessä en jaksaisi kannatella sahaa, joka painaa lähes kymmenen kiloa.

Meillä on metsätöissä selvä työnjako. Minä harvennan raivaussahalla ja mieheni tekee moottorisahalla harvennuksen jälkihoitoa. Kannamme puut yhdessä ajouran lähelle. Olen isokokoinen, joten jaksan vetää painavia asioita.

Talvella syön metsässä lunta.

Olemme metsässä viikonloppuisin neljä, viisi tuntia kerrallaan. Suunnittelemme aina eväiden tekoa, mutta tähän asti ainoa ruokamme on ollut taskusta löytyvä suklaapatukka. Talvella syön metsässä lunta.

Kun otan raivaussahan käteeni, näen mielessäni alueen ennen ja jälkeen. Katson, kuinka mäntyraukat yrittävät selvitä nopeasti kasvavassa koivikossa. Harvennuksen jälkeen näen, miten mänty pääsee taas kasvamaan ja saa hengittää.

Metsässä tahti on kova. Onneksi mies polttelee. Laitan koneen sammuksiin miehen tupakan ajaksi ja lepään. Sisuni ei anna pitää muita taukoja, vaikka meinaisin nääntyä. Tuttu näky päivän lopuksi on se, että mies vetää vielä pusikkoa moottorisahalla ja minä makaan puupinon päällä.

Kun tulemme metsästä, mies laittaa perunat kiehumaan.

Toisenlainen hihhuli

Raivaussahan käyttäminen on minulle merkki siitä, että unelmat toteutuvat. Tovi sitten tajusin, ettei kyse ole ollut vain sahasta. Vielä suurempi asia on, että metsätöitä tekemällä olen alkanut ymmärtää metsäasiaa ja metsätaloutta.

Käyn nykyään tasa-arvoisia keskusteluita tuttavieni kanssa metsän myynnistä ja ostamisesta. Innostuin myös polttopuiden tekemisestä ja olen pilkkonut urakalla.

Toivottavasti viikonloppumme jatkuvat samanlaisina vielä pitkään.

Metsän harventaminen on toimistotyötä tekevälle hyötyliikuntaa. Muut ajatukseni katoavat, stressi laantuu ja on rauhallinen fiilis. Toivottavasti viikonloppumme jatkuvat samanlaisina vielä pitkään.

Jos olisin enemmän hihhuli, voisin olla puunhalaaja. Nyt raivaussaha ajaa saman asian."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 7/2017.