11 hyytävintä dekkaria syksyyn

Päätön mysteeri – Camilla Grebe: Kun jää pettää alta

Nuori tukholmalaisnainen löytyy ilman päätä, ja nyt pitäisi jäljittää syyllinen. Maalia lähestytään kolmen kertojan kautta: nuoren ja rakastuneen vaatekaupan myyjän, elämäänsä kyllästyneen poliisin sekä muistisairaan profilointikonsultin. Selvä murhamysteerihän tämä on, muttei liian verinen eikä liian simppeli. Kun luulee oivaltaneensa jotakin, totuus lipeää taas kauemmas. Kärryiltä ei kuitenkaan tipahda.

Helsingissä – Samuel Davidkin: Sodomasta pohjoiseen

Tarina on kuin Kadonneen aarteen metsästäjistä: on kuolleen rabbin perintö, diplomaatin murha keskellä Helsinkiä, Lähi-itää ja kansainvälistä asekauppaa. Lumoavinta on, että lukija saa tilaisuuden katsella Helsinkiä ja maailmaa juutalaisin silmin.

Liiankin kamalaa – Jo Nesbö: Jano

Tuntuu, että Nesbö joutuu ponnistelemaan koko ajan enemmän, jotta hän keksisi edellistä kirjaansa kauheamman tavan murhata ihmisiä. Naisten verta Tinder-treffeillä juova sarjamurhaaja alkaa olla siinä rajoilla, etten ehkä halua lukea enää seuraavaa Harry Hole -kirjaa. Tähänkin on viisainta tarttua näin kesällä, mahdollisimman valoisaan aikaan.

Maestro määrää (tappo)tahdin – Geir Tangen: Maestro

Norjalaiskirjailijan nimi on syytä painaa mieleen, sen verran kiehtovan esikoisteoksen hän on luonut. Juonessa on mukana tympeä toimittaja, jolle murhaaja ilmoittaa tulevista veritöistään sähköpostilla, ja sosiaalisilta taidoiltaan rajoittunut poliisi, joka tuo mieleen tv:n Silta-sarjan. Vaikuttavin hahmo on murhaaja itse. Hän toteuttaa kuvottavaa murhasarjaa kuin maestro, joka ohjaa sinfonia-orkesteria

Jos et jaksa velloa – Jörn Lier Horst: Luolamies

Poliisi-isä jahtaa sarjamurhaajaa norjalaisessa rannikkokaupungissa. Toimittajatytär tekee juttua erakoituneesta miehestä, joka on kuollut kotonaan ja muumioitunut sinne. Kirjoittaja on entinen rikostutkija, ja sen huomaa: päähenkilöt eivät ryve henkilökohtaisissa ongelmissaan vaan keskittyvät työhön.

Särmää – Cilla & Rolf Börjlind: Uinu, paju pienoinen

Dekkari etenee kuin elokuva, eikä ihme: ruotsalainen kirjailijapari on kunnostautunut muun muassa Beck-leffojen käsikirjoittajina. Hahmot ovat särmikkäitä, käänteitä riittää ja kirjan teema on lohduttoman ajankohtainen. Miten turvattomia ovatkaan pakolaiskriisin jalkoihin jääneet lapset nuivassa Euroopassa.

Sarjamurhia – Lars Kepler: Kaniininmetsästäjä

Kirjan puoleenväliin asti ajattelen: apua, yäk, en halua lukea. Juoneen on ahdettu kaikki mahdollinen ihmislajin kierous ja raakuus, ja lähes kaikkea liikkuvaa listivä sarjamurhaaja on vastenmielisyydessään vailla vertaa. Jotain dekkarissa on silti kohdallaan, sillä luen sen päivässä. Mielelläni. Vaikka en edes haluaisi. Huom. Ei sovi kanin omistajille!

Kaveriksi laiturille – Jussi Adler-Olsen: Vartija

Tässäpä kevyitä kesämurhia laiturilla luettavaksi: Äksy Carl, kohtelias Assad ja lievästi sanottuna eloisa Rose ovat yhtä kuin Osasto Q, joka selvittää selvittämättömiksi jääneitä rikoksia. Tällä kertaa epäsuhtainen porukka tutkii, kuoliko opiskelijatyttö 17 vuotta sitten auto-onnettomuudessa vai oliko se sittenkin murha. Ohessa ihmetellään karismaattista uskonnon perustajaa ja hänen heilaansa, jonka nimi on kotoisasti Pirjo.

Lempeästi marttatyyliin – Eppu Nuotio: Myrkkykeiso

Eppu Nuotion uusi dekkarisarja esittelee Ellen Lähteen, 58-vuotiaan perennaharrastajan ja intohimoisen marttaihmisen, joka ratkoo vapaa-ajallaan murhamysteerejä. Kirja on kevyt ja lämmin kuin huopa suomalaisella kesäterassilla, ja siinä on ilahduttavan vähän verta ja ahdistusta.

Koulusurmaaja – Malin Persson Giolito: Suurin kaikista

Kaikki alkaa luokkahuoneesta, joka on täynnä ammuttuja nuoria. Hengissä on selvinnyt vain yksi, mallioppilas Maja. Koukuttava oikeussalitrilleri pakottaa miettimään: voiko kenestä tahansa tulla koulusurmaaja? Raskas tarina kerrotaan teinitytön kepeällä äänellä. Ruotsissa kirja palkittiin viime vuoden parhaana rikosromaanina.

Maria ei petä  – Anna Jansson: Pelon vangit

Kun ruotsalainen rikospoliisi Maria Wern alkaa ratkoa poliitikon vaimon murhaa, lukija voi rentoutua. Luvassa on tasaista jännitystä ja ripaus rikospoliisin omaa perhedraamaa. Perinteistä, mutta toimii.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 16/2017