Mari Perankoski: "Olo Jounin luona Lappeenrannassa on herkkua"

Olen suuri aamupalan ystävä

"Minun on saatava ruokaa kymmenen minuutin sisällä heräämisestä, tai verensokerini laskee niin alas, että pyörryn jo suihkuun.

Olen suuri aamupalan ystävä. Jos pelaan sählyä yhdeksältä, minulla on nälkä jo ennen tunnin loppua. Siksi syön melkein aina ruisleivän ja kananmunan ja juon maitoa, tuore­mehua ja kamalasti kahvia. 

Saatan aamulla juoda kahvia viisikin kuppia. Ehdin yleensä juoda kotona vain kaksi, joten teen vielä yhden kahvin korkeaan juomalasiin ja otan sen mukaan autoon. Autoni on siksi täynnä kahviläikkiä, usein vaatteetkin. Lasit kolisevat takapenkillä, koska unohdan ne autoon.

Kesäherkkua Lappeenrannassa

Puin päälleni uikkarit ja mekon. Kuljen lomalla aina mekossa, shortseissa tai verkkareissa. En ikinä ­valitse vaatteita edellisenä iltana tai pidä farkkuja kotona. Kun tulen töistä, lasken kauppakassit maahan ja luon nahkani: vaihdan farkut verkkareihin.

Lehden luvun jälkeen lähdin lasten kanssa Saimaaseen uimaan. Asun Helsingissä mutta vietän paljon aikaa miesystäväni Jounin luona Lappeenrannassa. Täällä olo on kesäherkkua. Saimaa on parasta.

Meille tuli ystäviä kylään. Kävimme katsomassa hiekkalinnoja satamassa ja juhlimassa Hynysen Railin ja Annin synttäreitä Lemin särä­pitäjässä. Särä on mahdottoman ­hyvä lammasherkku, jonka kanssa tarjotaan vain perunoita ja kotikaljaa. Ihmiset kuulemma kilpailevat, kuinka monta annosta jaksavat syödä.

Sählyturnaus lasten kanssa

Olin luvannut järjestää ystä­vien ja Jounin lapsille sählyturnauksen lähistön huonokuntoisella tenniskentällä. Käymme siellä pelaamassa kesäsählyä. Arvoimme joukkueet ja teimme kasvomaalaukset.

Ilahduin, kun lapset olivat niin innoissaan. He huusivat koko ajan, että pelatkaa tosissaan, ei armoa. Lasten vilpitön into liikutti. He ovat oman maailmansa napoja. Itsetuntoa ei ole vielä viety.

Harmittamaan jäi vain se, että oma 15-vuotias poikani ei ollut paikalla vaan isänsä perheen kanssa ­lomalla Turkissa. Hän olisi tietysti vain haukotellut, että joko saa lähteä sisälle pelaamaan tietokoneella, mutta ollut kuitenkin salaa vähän innoissaan. Teininä innostusta ei vain saa näyttää.

Paholaisen taatelit

Olimme suunnitelleet, että grillaamme illalla terassilla kanaa ja nyyttejä, joissa on perunaa, kukkakaalia, munakoisoa, porkkanoita ja aurajuustoa. Voisin elää niillä.

Toinen suosikkini on paholaisen taatelit, joiden reseptin ystäväni Elina Knihtilä on opettanut. Halkaistun taatelin sisälle laitetaan tabascoa ja ympärille kääritään pekoni. Se on maailman tuhminta ja ihaninta.

Kotiin palattuamme oli hillitön ukkosmyrsky, joka vei sähköt. Kiskoin pakkasesta lihapullia, juustokakkua ja mustikoita, jotka olin sinne juuri laittanut. Söimme ne alku­paloiksi. Grillauksesta ei lopulta tullut mitään, koska myrskyn jälkeen terassi oli likomärkä. Ei auttanut kuin pyöräillä hakemaan porukalle pizzat.

En katsonut sähköpostia päivän aikana kertaakaan, vaikka sitä pitäisi lukea lomallakin. Olen nimittäin aika hyvä unohtelemaan asioita. Töissä aina nauretaan, kun kirjoitan kämmenselkään mustekynällä ­posti tai lasku niin, että se näyttää huonosti tehdyltä tatuoinnilta.

KK:n Olipa päivä -sarjassa tutut ihmiset kertovat päivästään.

Lue lisää:

Jope Ruonansuu: "Kotona en koskaan käytä housuja."

Sami Jauhojärvi: "Lapsi rakastaa rutiineja."

Heidi Hautala: "Pyrin aina pakenemaan omille teilleni."

Näin syntyi Mari Perankosken Putous-sketsihahmo Karjalan Kandalfi

Mari Perankoski: Jouni yrittää lihottaa minusta pulleaa karjalaisemäntää