Joulupöydän sankarit. Kodin Kuvalehti on jo useana vuonna kutsunut joulupöytään näkymättömiä arjen hyväntekijöitä. Tänä vuonna pöytään istahti Kaarina Särkiluoto, 60, joka edistää kehitysvammaisten oikeuksia luennoimalla kouluissa ja tapahtumissa.
”Meitä kehitysvammaisia ei tarvitse pelätä. Jotkut pelkäävät. Huomaan sen siitä, että he tölläävät meitä. Se tuntuu kurjalta.
Ehkä he luulevat, että olemme sairaita. Emme me ole. Tarvitsemme vain enemmän apua kuin muut. Minä tarvitsen apua vaatehuoltoon ja rahankäyttöön, mutta osaan tehdä makkarakastiketta ja kulkea bussilla itse joka paikkaan.
Jotkut luulevat, että olemme hulluja. Emme me ole. Jos joku sanoo minua hulluksi, annan sen mennä toisesta korvasta ulos.
Kehitysvammaisia ei saa haukkua. Se on kielletty. Lapsena koulussa minua haukuttiin usein, ja silloin menin eri huoneeseen. Ei ole helppoa sanoa takaisin.
Minulla on paljon kavereita, jotka ymmärtävät minua. Parhaat ovat Liisa, Hanna-Leena ja Jaana. On minulla yksi hyvä keharikaverikin, mutta hän on nyt Espanjassa. Helmikuussa menemme taas kahville. Ystävyydessä ei ole väliä, onko kehitysvammainen vai ei.
Olen käynyt puhumassa kehitysvammaisuudesta kouluissa ja tapahtumissa. Sanon aina, että meidän kehitysvammaisten pitää saada lisää tukiasuntoja ja vähän äkkiä. Muuten asumme aikuisinakin vanhempiemme luona. Meidänkin pitää saada oma rauha ja itsenäisyys.
Minä asun viisipaikkaisessa tukiasuntolassa Käpylässä. Hoitajat ovat kivoja, annan heille kymmenen pistettä. Jäin juuri eläkkeelle työkeskuksesta, jossa pakkasin heijastimia. Työ oli minulle tärkeää, vaikka palkka olikin aika pieni. Kehitysvammaiset tarvitsevat lisää töitä, vaikka siivoamista.
Haluan sanoa kaikille: tulkaa juttelemaan meille. Ottakaa meidät mukaan vaikka nuorisotalojen toimintaan! Ollaan yhdessä. Ei pelätä toisiamme.”
