Monet isovanhemmat eivät ymmärrä, miksi he eivät saa tavata lapsenlapsiaan. Kärsivätkö lapset siitä? Väestöliiton asiantuntijat neuvovat vanhempia pohtimaan, rankaisevatko he lapsiaan siitä, ettei heillä itsellään synkkaa lapsen isovanhempien kanssa.
Kysymys tuli isovanhemmalta Kodin Kuvalehteen:
Yksi lapsistani on katkaissut välit minuun mielestäni sellaisen asian vuoksi, joka ei vaikuta minun ja lapsenlasten väleihin. Ne liittyvät erimielisyyksiimme yhteiskunnallisista asioista. En saa tavata hänen lapsiaan, mutta koska se ei ole lapsenlasteni syy, toimitan heille edelleen syntymäpäivä- ja joululahjat. Mitä voisin tehdä, että lapsenlasten ja minun suhde kantaisi heidän aikuisuuteensa asti? Mitä seurauksia siitä voi olla lapsille, kun heidän ei anneta tavata isovanhempiaan?
Isovanhemman huoli on tuttu Väestöliiton perheasiantuntijoille, jotka vastaavat isovanhemmille tarkoitettuun IsoV-palvelupuhelimeen.
”Moni meille soittaneista isovanhemmista käyttää sanaa vieraannuttaminen. He kertovat, että lapsenlapset on systemaattisesti vieraannutettu heistä”, kertoo perhesuhteiden asiantuntija Minna Oulasmaa.
Isovanhemmat panevat toivonsa siihen, että täysi-ikäisinä nämä saavat vanhemmistaan piittaamatta päättää, haluavatko pitää yhteyttä vai eivät.
”Onhan se aika vaikeaa aloittaa suhteen luominen tyhjästä.”
Mutta voiko isovanhempiin luoda hyvän suhteen vielä aikuisena, jos lapsuudesta ovat jääneet pois yhteiset hetket ja mummolamuistot?
”Onhan se aika vaikeaa aloittaa suhteen luominen tyhjästä – tai pakkasen puolelta, jos vanhemmat ovat vuosien ajan tarjonneet vain omaa näkemystään isovanhemmista”, Minna Oulasmaa sanoo.
”Lapsi ei edes välttämättä halua tavata biologisia isovanhempiaan, jos hänellä on ollut muita lämpimiä suhteita eri-ikäisiin ihmisiin. Näistä on tullut heille sosiaalisia isovanhempia”, toteaa perheasiantuntija Susanne Ingman-Friberg.
Entä jos välit jäävät selvittämättä?
Minna Oulasmaa on kuullut myös vieraannuttamisilmiön kolmatta osapuolta: vanhempia, jotka ovat käytännössä katkaisseet kokonaan omat ja lastensa suhteet isovanhempiin. He saattavat kutsua isovanhemmat kylään kerran vuodessa lasten syntymäpäivinä, mutta nekin tapaamiset tuntuvat piinallisilta. Mitään yhteistä ei kerta kaikkiaan ole.
”Näille vanhemmille olen aina esittänyt kysymyksen: Mitä tapahtuu, jos iäkkäät isovanhemmat yllättäen kuolevat? Pystyttekö elämään loppuelämänne sovussa sen kanssa, että välit jäivät selvittämättä?”
”Lapsiperheen vanhemmat päättävät lasten asioista. Isovanhemmilla ei ole lapsenlapsiin juridisia oikeuksia.”
Moni on sanonut miettineensä kysymystä ja tulleensa tulokseen, että he ovat valmiita siihen. He ovat valmiita kestämään myös sen, millaisen mallin ongelmien ratkaisusta he antavat omille lapsilleen.
”Jos näin on, asia on selvä. Lapsiperheen vanhemmat päättävät lasten asioista, kunnes nämä ovat täyttäneet 18 vuotta. Isovanhemmilla ei ole lapsenlapsiin juridisia oikeuksia.”
Ehdoton ei salatapaamisille
Lapsenlapsista eristetty mummo tai ukki saattaa ryhtyä suunnittelemaan salatapaamisia lapsenlasten kanssa. Siihen Minna Oulasmaalla on selkeä neuvo:
”Älä tee sitä. Salatapaamiset ovat huono vaihtoehto jokaisen osapuolen kannalta. Ne voivat johtaa lopulliseen välirikkoon tai äärimmillään lähestymiskieltoon.”
Vahinkoa syntyy, vaikka tapaaminen ei koskaan paljastuisi lapsen vanhemmille.
”Lapselle on hirveä taakka, jos hän joutuu kantamaan salaisuutta: mummo tuli koulun pihalle tapaamaan minua, mutta en saa kertoa siitä äidille ja isälle”, Susanne Ingman-Friberg sanoo.
”Lapselle voi tulla käsitys, että hän on syyllinen kaikkeen.”
Mutta kertyy lapselle taakkaa myös siitä, ettei hän saa tutustua isovanhempiinsa. Hän aistii jo hyvin pienenä, että tilanteessa on jotain hämärää. Kavereilla on mummoja ja ukkeja. Missä minun isovanhempani ovat? Eivätkö he halua nähdä minua?
”Lapselle voi tulla käsitys, että hän on syyllinen kaikkeen. Hän ajattelee, että vanhemmat ja mummi ja ukki eivät pysty olemaan yhdessä, koska hän syntyi.”
Älä rankaise lasta omasta välirikostasi
Minna Oulasmaa ja Susanne Ingman-Friberg tietävät, että joskus vanhemmalla on kaikki syyt estää isovanhempia tapaamasta lapsenlasta.
Vanhemman oma lapsuus on voinut olla selviytymistaistelua. Kotona on ollut väkivaltaa, rajattomuutta tai rankkaa päihteiden käyttöä. Vanhempi tietää, että tilanne ei ole muuttunut. Lapsi ei ole turvassa isovanhempien luona.
Sitten taas on välirikkoja, jotka johtuvat siitä, etteivät vanhemmat ja isovanhemmat tule toimeen keskenään. Arvot ja näkemykset ovat liian erilaiset. Isovanhemmat eivät ole turvattomia, mutta vanhempien mielestä he ovat niuhottavan tiukkoja tai ärsyttävän boheemeja.
”Miksi he rankaisevat lastaan siitä, ettei heillä itsellään synkkaa lapsen isovanhempien kanssa?”
”Silloin kysyisin, onko vanhemmilla perimmäistä syytä kieltää tapaamisia”, Minna Oulasmaa sanoo.
”Miksi he rankaisevat lastaan siitä, ettei heillä itsellään synkkaa lapsen isovanhempien kanssa? Siitä seuraa vain, että viha valuu sukupolvelta toiselle.”
Suora puhe on aina parempi vaihtoehto. Lapselle voi kertoa rehellisesti, että vanhemman ja isovanhempien välit ovat huonot, mutta lapsi ei ole siihen syyllinen.
”Samalla voisi olla ihan reilua antaa lapselle lupaus: sinä saat luoda suhteen ukkiin tai mummiin, jos haluat. Se ei ole meiltä pois.”
Viikko 9/2018 on Väestöliiton isovanhemmuusviikko. Sen kunniaksi liitto on tuplannut puhelinneuvonta-ajan isovanhemmille. Neuvontaa on tarjolla keskiviikkona 28.2. ja torstaina 1.3. klo 13–15 numerossa 040 480 2100.
