Appivanhempien kanssa ei tarvitse olla sydänystävä, mutta kohteliaat välit auttavat arjessa. Riitely ja välttely tekevät puolison tilanteen hankalaksi.
Kauhea anoppi on vanha vitsi. Monia suhde anoppiin ei kuitenkaan naurata yhtään, sillä se voi olla myös oikeasti hankala. Anoppi tai appiukko saattaa ajatella tietävänsä parhaiten, miten nuorempien pitäisi toimia arjessa ja kasvattaa lapsiaan.
Juhlapyhät ja mummolareissut lasten kanssa voivat olla raskaita, jos appivanhempien kanssa ei synkkaa ollenkaan.
Mutta voiko miniä tai vävy jäädä kotiin, kun puoliso menee lasten kanssa mummolaan? Pitääkö olla kohtelias ja suostua mukaan kaikkiin sukujuhliin, vaikka tekisi appivanhempien mielestä kaiken väärin? Voiko miniä sanoa appivanhemmille, että he ovat väärässä?
Nosta kissa pöydälle
Vanhemman ja lapsen suhteeseen voi liittyä menettämisen pelkoa ja jopa mustasukkaisuutta. Se taas hankaloittaa puolison tilannetta, kertoo päällikkö Anne Viinikka Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.
"Vanhempien tärkeä kehitystehtävä on irrottautua lapsesta ja antaa hänen rakentaa omaa elämäänsä. Se voi kuitenkin olla monelle vaikeaa."
Joskus puolisolla voi olla niin karuja lapsuusmuistoja, että hän ei halua olla yhteydessä vanhempiinsa. Parisuhteen toinen osapuoli voi halutessaan olla avuksi esimerkiksi keventämällä tilannetta, koska hänellä ei ole samaa painolastia. Siten vanhempiaan karsastava voi onnistua säilyttämään edes muodolliset välit vanhempiinsa.
Puolisoa ei kuitenkaan voi pakottaa vasten tahtoaan muurinmurtajaksi.
Tärkeintä on puhua. Sinä et ole valinnut appivanhempiasi, mutta puolisollesi hänen vanhempansa ovat luultavasti tärkeitä ihmisiä, samoin mahdollisille lapsillenne.
Suhde appivanhempiin kannattaa yrittää pitää kunnossa, jos tilanteessa ei ole erityisen hankalia ongelmia kuten päihteiden väärinkäyttöä tai jatkuvaa aatteellista manipulointia.
Pidä asia aikuisten välisenä
Viinikka neuvoo, että jos appivanhempien käytös harmittaa, siitä kannattaa jutella ensin puolisolle. Ehkä pystytte yhdessä ottamaan asian puheeksi appivanhempien kanssa?
"Jos ongelma liittyy lasten kasvatukseen, appivanhemmille voi sanoa, että meidän perheessä on tapana toimia lasten kanssa toisin."
Harmittavan asian voi ottaa esille appivanhempien kanssa myös itse. Viinikan mielestä lapsia ei kuitenkaan tällaiseen välienselvittelyyn kannata sotkea.
"Aikuisten kesken voit kokeilla mitä tapahtuu, kun sanot suoraan, mikä harmittaa."
Jos osaat, kerro jokin esimerkkitilanne, jonka koit hankalaksi. Kysy, mitä appivanhemmat itse ehdottaisivat tilanteen korjaamiseksi.
Mitä jos se on väärinkäsitys?
Voi olla, että ongelma välillänne perustuu väärinkäsitykseen. Jos väärinkäsitystä ei korjata, ajan myötä tilanne saattaa paisua yhä ikävämmäksi.
"Appivanhemmat eivät ole välttämättä tulleet edes ajatelleeksi asiaa. Tilanne voi korjaantua, kun sanot siitä."
Voi olla, etteivät ongelmat ratkea puhumalla. Mutta silloin olet ainakin yrittänyt. Loputtomiin ei kannata hakata päätä seinään, jos minkäänlaista muutosta ei tapahdu.
Yritä ainakin sietää
Jos suhde appivanhempiin jatkuu vaikeana, voit sanoa itsellesi, että sydänystäviä teistä ei tule eikä tarvitsekaan. Kaikkien kemiat eivät vain kohtaa.
Vaikka yhdessäolo olisi pulmallista, hankalia hetkiä kannattaa yrittää sietää ainakin joskus. Kyse on kuitenkin puolison vanhemmista. Työpaikallakin pitää usein tulla toimeen myös sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei varsinaisesti synkkaa.
Mieti, miten voisit saada kurjat tilanteet edes siedettäväksi. Joistain asioista voi ehkä olla välittämättä.
Jos appivanhemmat asuvat lähellä, Viinikan mielestä on ihan tavallista, että puoliso käy välillä yksin tai lasten kanssa tapaamassa vanhempiaan. Aina ei kuitenkaan kannata jäädä kotiin, kun muu perhe lähtee mummolaan.
"Lapsista voi tuntua ikävältä, jos toinen vanhemmista ei ole koskaan mukana mummolareissuilla. Ainakin tilanne olisi silloin hyvä selittää lapsille – isovanhempia mustamaalaamatta."
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 12/2015.
Kysely
Millaiset ovat sinun ja anoppisi välit?
Anoppini voisi olla mielestäni "siedettävämpi", jos hän ei olisi käyttänyt sanoja: kyllä sinun täytyy, kyllä sinun pitää jne..... ei toinen ihminen voi tuolla tavalla mennä "määräilemään" toisten elämää, varsinkaan lasten suhteen. Ei hän voi tietää minkälaisia lapselapset ovat, eivät ainakaan samanlaisia, kuin omat lapsensa. Samankaltaisuutta kyllä löytyy. Miehelleni kun asiasta aikanaan sanoin, nii hän totesi, että no äiti nyt on aina ollut tuollainen, eli se siitä! Lasten takia kävin anoppilassa, mutta kun lapset kasvoivat, niin heillä oli omat harrastukset, eivätkä kerenneet kylään, joten mieheni sitten kävi äitinsä luona itsekseen, mikä oli minulle huojentavaa, jäi jonkinlaiset välit anoppiin, siedän häntä.
Appivanhemmille ilmoitettiin vasta kolme viikkoa lasten, kaksosten, syntyman jalkeen etta heista oli tullut isovanhempia! Niin karmeaa on appivanhempien hossotys, sossotys ja yleinen vouhotus ettei edes tuollaista asiaa voinut raskauden aikana kertoa! Olemme tehneet selvaksi monta keskeista asiaa kuinka me hoidamme lapsemme, siihen emme appivanhempia tarvitse, eivatka he pystyisikaan. Olemme mieheni kanssa samoilla linjoilla ja pysyttelemme kaukana molempien appivanhemmista, han minun ja mina hanen. Nain sailyy jonkinlaiset kunnioittavat valit. Emme halua tuhlata elamaamme ihmissuhteisiin jotka imevat meilta energiamme.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
