Hilla Paakkanen, 16, vastustaa ahtaita kauneusihanteita. ”Jos ei mahdu muottiin, tulee heti sanomista.”
”Kahdeksas syyskuuta ajattelin, että olen kyllästynyt hiuksiini. Se oli tavallinen kouluaamu, olin yksin kotona. Hain koiran trimmerin ja vetäisin sillä.
Olin ylpeä itsestäni. Näytin coolilta.
Kun astuin luokkaan, kaikki tuijottivat. Hymyilin vain. Opettaja sanoi, ettei kenenkään pitäisi vielä tässä iässä kaljuuntua. Opettajilta tulee juuri tällaista juttua.
Jo ala-asteella oli niin, että yksi kehui tyyliäni ja toinen haukkui. Vaatii rohkeutta erottua joukosta.
En tiedä, miksi olen uskaltanut.
”Tytöllä pitäisi olla pitkät hiukset, joita suoristetaan tai kiharretaan.”
Nelikymppiset kuvittelevat koulumaailman muuttuneen. Että erilaisuutta hyväksytään paremmin, ollaanhan jo 2010-luvulla. Väärä luulo.
Jos ei mahdu muottiin, tulee heti sanomista. Väärän kokoiset tissit, erilaiset kulmakarvat… Tytöllä pitäisi olla pitkät hiukset, joita suoristetaan tai kiharretaan, pojalla siistit ja lyhyet.
Tutut kasiluokkalaiset eivät syö kouluruokaa, koska saavat kuulla olevansa liian läskejä. Se on ihan kamalaa.
Minua on sanottu hiusten takia natsiksi ja lesboksi. Joskus olen itkenyt. Mutta kun katson itseäni peilistä, hymyilen usein. Näytän itseltäni.
”Kaikki ovat kauniita, jokainen ulkonäkö ja vartalo ja ilme. Joskus tuntuu, etteivät aikuisetkaan muista sitä.”
Tytöt esineellistävät itsensä sosiaalisessa mediassa, laittavat tissit ja pepun tyrkylle. Jotkut kavereistanikin tekevät niin, koska eivät uskalla ottaa muunlaisia kuvia. Siitä tulisi sanomista. Minä laitan Instagramiin kuvia, joissa tanssin, fiilistelen tai pelleilen.
Kaikki ovat kauniita, jokainen ulkonäkö ja vartalo ja ilme. Joskus tuntuu, etteivät aikuisetkaan muista sitä.”
Hilla kertoo hiuksettomuudesta lisää oheisella videolla:
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 5/2018.
