Kirjan kirjoittaminen vaatii aina paljon vaivaa ja joskus vielä sitäkin enemmän vaivaa. Mutta sitten sillä voi vaikka voittaa Finlandian.
Jussi Valtonen, olet kertonut kirjoittaneesi uusinta teostasi moneen kertaan uusiksi. Kirjailija voi siis tietää jossain vaiheessa, että kirja ei missään nimessä voi olla valmis?
”Joo, mulle kävi just siten. Vasta kun teksti oli olemassa, tajusin siitä, ettei tämä kyllä tällä lailla voi olla. Kirjoitin toisen puoliskon kirjasta moneen kertaan väärin, ensin ihan kokonaan väärin ja sitten vähän vähemmän väärin. Jouduin aloittamaan uudestaan. Kolmannella kerralla se meni lähemmäs sitä, mitä sen piti olla."
Olet kertonut heittäneesi jopa parisataa liuskaa kirjoittamaasi tekstiä roskikseen. Pitääkö se paikkansa?
”Luulen, että se on pahasti aliarvioitu. Luulen, että heitin vielä tosi paljon enemmän. Kirjasta tuli osa aika helpolla ja osa oli tosi, tosi hankalaa.
He eivät tiedä mitä tekevät -kirjasi on poikkeuksellisen pitkä. Oliko haastavaa pitää laaja kokonaisuus hallinnassa?
”Ehkä niin oli tällä kertaa siksi, että en ollut koskaan tehnyt mitään näin isoa. Eivät kaikki kirjat synny näin järjettömällä tavalla. Pystyn kuvittelemaan kirjan, joka olisi ajatuksen tasolla paljon valmiimpi jo alussa. Luulen, että seuraavalla kerralla ei ehkä tarvitsisi tehdä asioita ihan niin väärin.”
Lue myös:
Finlandia-palkinto Jussi Valtoselle järkälemäisestä romaanista
Kirjasieppo bloggaa uutuuskirjoista
Kirjailija Riikka Takala: "Vasta aikuisena opin, että kiltti jää jalkoihin"
Kirjailija Jari Järvelä: "Kirja pääsi alkuun, kun postilaatikosta tipahti kultaa"
