Johanna Sysimetsä syyttää itseään siitä, ettei yrityksistään huolimatta kyennyt auttamaan koulukiusattua poikaansa.”Muistot itse kokemastani kiusaamisesta halvaannuttivat minut.”
Äiti, lähde sinäkin mukaan dokumenttiin.
”Niin poikani Patrik pyysi, ja minä lähdin”, Johanna Sysimetsä kertoo Kodin Kuvalehdessä 22/2020.
Patrik oli lupautunut ohjaaja Sami Kieksin dokumenttisarjaan Logged In. Sarja kertoo syrjään jääneistä nuorista miehistä, joiden päivät kuluvat tietokonepelien pelaamiseen.
Dokumentin kuvaukset olivat keväällä ja syksyllä 2019, ja sarja tuli televisioon alkuvuodesta 2020.
”Koko syksyn minä pelkäsin. Uskoin, että minut ristiinnaulittaisiin. Kaikki sanoisivat, että olen huono äiti ja pojan vaikeudet johtuvat kasvatuksesta.”
”On niin vaikea ymmärtää, miksi häntä kiusattiin niin armottomasti koulussa.”
”Dokumentti tuli ulos, mutta taivas ei pudonnut. Minun ja nyt 23-vuotiaan Patrikin välit tulivat kokemuksen ansiosta entistäkin läheisemmiksi.”
Häpäisyä, tönimistä, tavaroiden rikkomista
Näin Johanna kertoo poikansa kohtaamasta kouluväkivallasta:
”Minulle paljastui vasta dokumentista, miten paljon Patrik pelaa. En ole osannut pitää sitä ongelmana.
Patrik on sosiaalinen verkossa, ja hän on ollut sosiaalinen aina. Sen takia on niin vaikea ymmärtää, miksi häntä kiusattiin niin armottomasti koulussa. Se on minusta ongelma, ei pelaaminen.
Kiusaaminen alkoi heti ensimmäisellä luokalla. Se oli nöyryyttämistä, häpäisyä, jonossa tönimistä, polkupyörän rikkomista. Kiusaajat valuttivat juomamukiin saippuaa. He kirjoittivat vesivärimaalaukseen ”haiseva Patrik” ja kierrättivät sitä luokassa. Kerran kolme poikaa potki maassa makaavaa Patrikia koulun pihalla.”
”Kukaan aikuinen ei puuttunut”
Johanna kertoo, että myös häntä ”rääkättiin” aikoinaan koulussa.
”Selvisin sulkemalla asian pois mielestä. Niin kauan se onnistui, kunnes törmäsin samaan oman lapseni kanssa. Muistot tulivat ja halvaannuttivat minut niin, etten osannut puolustaa lastani.”
”On helpompaa hakea porukan hyväksyntää dokaamalla kuin jäädä kokonaan ulkopuolelle.”
Yläasteella Patrik kokeili alkoholia ja alkoi polttaa tupakkaa.
”Ysiluokan hän pisti aivan ranttaliksi, vaikka oli ollut siihen asti hyvä koulussa.”
”Tavallaan pystyn ymmärtämään Patrikia. On helpompaa hakea porukan hyväksyntää dokaamalla kuin jäädä kokonaan ulkopuolelle.”
”Haluan, että poikani on onnellinen”
Tilanne paheni, ja Johanna yritti saada Patrikin isän kanssa pojalleen apua. Lopulta hän luopui huoltajuudesta.
”Voiko olla kamalampaa? Luovuin vapaaehtoisesti oman lapseni huoltajuudesta, jotta saisin hänet lukkojen taakse, missä ei voi käyttää päihteitä. En nähnyt muuta ratkaisua.
Patrik on rakas lapseni. Rakastan häntä, mutta silti en onnistunut kannattelemaan häntä tähän elämään. Olen siitä niin pahoillani.
Haluan, että Patrik on onnellinen.”
Tämä on lyhennelmä Kodin Kuvalehdessä julkaistusta artikkelista.
Lue Johannan koko tarina Kodin Kuvalehdestä 22/2020. Tilaajana voit lukea sen myös digilehdestä täältä.
