”Eduskunnasta putoaminen on kuin saisi erittäin julkiset potkut, joista aika moni on vahingoniloinen”, Kirsi Ojansuu-Kaunisto miettii nyt, 11 vuotta myöhemmin. Sitäkin hän joutui miettimään, ottaako kukaan töihin yli viisikymppistä naista, joka ei ihan sovi joukkoon.
Kun eduskuntavaalien ennakkoäänet tulivat huhtikuisena iltana 2011, Kirsi Ojansuu-Kaunistoon vartaloon levisi kylmäävä tunne.
”Ensimmäinen tunne oli epäusko ja se, että olen epäonnistunut.”
Tulos näytti huonolta vihreille ja hyvin huonolta Kirsille.
Ääntenlasku eteni, ja Kirsi alkoi käsittää, että hän putoaa eduskunnasta. Hän oli ollut kansanedustajana 12 vuotta.
”Eduskunnasta putoaminen on kuin saisi erittäin julkiset potkut, joista aika moni on vahingoniloinen.”
Iltakymmeneltä Hämeen vaalivalvojaisten juhlatila Hämeenlinnan Verkatehtaalla hiljeni. Kun Kirsi yritti vielä ymmärtää, mitä oli tapahtunut, puhelin soi. Soittaja sanoi Kirsille, että rukouksiimme vastattiin, kun sinä putosit, siitäs sait.
”Eduskunnasta putoaminen on kuin saisi erittäin julkiset potkut, joista aika moni on vahingoniloinen”, Kirsi miettii nyt, yksitoista vuotta myöhemmin.
”Pudonneena tunsin häpeää, pettymystä, surua, kiukkua, vihaa, pelkoa, ihan kaikkia mahdollisia tunteita.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/kirsi_ulkoilee.jpg?itok=x7anKNSk)
Vaikeat huhtikuun sunnuntait
Haluaisin opiskella papiksi.
Niin Kirsi vastasi Hämeen Sanomien toimittajalle ennen kuin ehti miettiä mitään. Toimittaja oli vaali-iltana kysynyt, mitä Kirsi aikoo tehdä eduskunnasta putoamisen jälkeen.
”Heti, kun sanoin sen ääneen, pelotti. Mitä jos tämäkin menee pieleen?”
Kirsi oli sanonut haaveen, josta ei ollut kertonut aiemmin kenellekään muulle kuin puolisolleen Timo Kaunistolle.
”Heti, kun sanoin sen ääneen, pelotti. Mitä jos tämäkin menee pieleen?”
Ajatus pappeudesta ei ollut uusi vaan vanha, mutta se oli jäänyt muun elämän jalkoihin. Eduskunnasta putoamista seuranneena keväänä Kirsi pyrki opiskelemaan teologiaa Helsingin yliopistoon. Hänestä tuli 48-vuotiaana taas opiskelija.
Opiskelu tuntui mukavalta, mutta oli se vaikeaakin.
”Olen aina ollut hidas oppija ja aika keskinkertainen opiskelija. Toisaalta olen kehdannut kysyä tyhmiä kysymyksiä, kun en jotain ymmärrä.”
”Halusin näyttää itselleni ja muille, että vielä täältä tullaan. Tahdoin näyttää, että olen vielä luottamuksen arvoinen.”
Kaksi vuotta eduskunnasta putoamisen jälkeen Kirsiä pyydettiin taas vihreiden kansanedustajaehdokkaaksi. Hän päätti yrittää uudelleen.
”Jos olisin luopunut vapaaehtoisesti kansanedustajan työstä, olisin pystynyt tekemään suru- ja jäähyväistyön ajoissa. Kun olin pudonnut niin yllättäen, tilanne oli totaalisesti toinen. Halusin näyttää itselleni ja muille, että vielä täältä tullaan. Tahdoin näyttää, että olen vielä luottamuksen arvoinen.”
Keväällä 2015 oli taas edessä huhtikuun kolmannen sunnuntai-illan jännitys.
Ja pettymys.
”Ajattelin, että tämä on ihan kauheaa. Rahaa meni, mitään ei jäänyt käteen. Paitsi jäi minulle vaalikampanjoistani parikymmentä tuhatta euroa lainaa.”
Kirsi jatkoi opiskelua, valmistui teologian kandidaatiksi ja teki pappiharjoittelun.
”Olen oppinut, että vaikka kuinka sanoo voiton hetkellä, että olen nöyrä – kattia kanssa. Nöyrä on vasta sitten, kun on todella epäonnistunut.”
Sitten vielä kerran: sunnuntai, huhtikuu, eduskuntavaalit 2019. Josko nyt?
Ei. Eduskuntavaaleista jäi kolmannen kerran käteen tappio ja nyt tosiasioiden myöntäminen: tämä taisi olla lopullisesti tässä.
”Olen oppinut, että vaikka kuinka sanoo voiton hetkellä, että olen nöyrä – kattia kanssa. Nöyrä on vasta sitten, kun on todella epäonnistunut.”
Teologian opintojen aikana Kirsille oli vahvistunut ajatus ja luottamus siihen, että tälläkin on jokin tarkoitus. Kirsi päätti, että hän yrittää auttaa ihmisiä pappina.
Ei hiisi, löytyykö töitä
Kirsi valmistui teologian maisteriksi kesäkuussa 2020. Kesä vaihtui syksyksi ja talveksi. Kirsi alkoi huolestua. Töitä ei tahtonut löytyä.
”Olin kuullut, että kansanedustajuus on usein rasite työmarkkinoilla, ja pohdin, onko vihreys ainakin tällä alalla tuplarasite. Työllistymistäni ei varmaan auttanut sekään, että olen pappina uudistusmielinen ja esimerkiksi valmis vihkimään samaa sukupuolta olevia pariskuntia. Lisäksi olin töitä hakiessani 56-vuotias. Ja nainen.”
”Ei menneeseen tarvitse jäädä vellomaan, mutta omien kokemusten jakaminen on myös keino välttää katkeroitumista.”
Lopulta Kirsi sai määräaikaisen työpaikan Malmin seurakunnasta Helsingistä, ja hänet vihittiin papiksi viime vuoden toukokuussa, helatorstaina. Se oli onnellinen päivä, mieli täynnä toivoa ja iloa.
Tarpeelliset haaksirikot
Kirsi on pappi, joka on pudonnut eduskunnasta, menettänyt paljon rahaa yrittäessään sinne takaisin, kokenut avioeron ja rakastunut varattuun mieheen.
Siinä on sulateltavaa monelle. Juuri siksi Kirsi on kokemastaan puhunut.
”Ajattelen, että pappina minun pitää puhua kokemistani asioista. Haaksirikot ovat osa elämää. Minusta on hullua ja väärin, jos kuusikymppisenä ajattelisin, että kaikki ikävä on taakse jäänyttä eikä sinne kannata enää katsoa”, Kirsi sanoo.
”Ei menneeseen tarvitse jäädä vellomaan, mutta omien kokemusten jakaminen on myös keino välttää katkeroitumista. Kaikesta elämänkokemuksesta voi jakaa toisille elämän rakennusaineita. Toinen sitten päättää, käyttääkö niitä vai ei.”
Miltä Kirsistä tuntui, kun hän rakastui varattuun mieheen ja sai siitä vihat niskoilleen? Millaisia ohjeita Kirsi pappina antaa avioliittoon aikoville ja mikä on ollut koskettavin hetki uudessa työssä? Mitä Kirsi tekee, jos huijarisyndrooma iskee ja usko omaan pappeuteen rakoilee? Lue henkilöjuttu Kodin Kuvalehdestä 6/2022 tai digilehdestä.
