Kolme vuotta sitten Maijan, 70, tytär katkaisi välit vanhempiinsa. Samalla Maijan elämästä katosivat lapsenlapset, joita Maija kaipaa joka päivä. ”Olen surullinen itseni puolesta, mutta myös lasten”, Maija sanoo.
”Tyttärelläni on kaksi ihanaa tytärtä. Kun he olivat pieniä, teimme yhdessä kaikkea kivaa. Paistoimme munkkeja ja leikimme barbeilla. Kotonamme on puinen nukkekoti, jonka edessä tytöt saattoivat viettää monta tuntia. Minäkin leikin välillä mukana.
Vuodet olivat ihania.
Kolmisen vuotta sitten aloin vaistota, että jokin on oudosti. Tytöt kävivät kyllä meillä, mutta vähemmän.
Yhteydenpito tyttäreni kanssa oli hiljaisempaa kuin normaalisti. Olimme olleet paljon puhelimitse yhteydessä, mutta nyt sekin väheni.
”Meillä ei tyttäreni kanssa ollut ollut mitään riitaa tai sanaharkkaa, joka olisi selittänyt tilannetta.”
Lopulta tytär ei enää vastannut puheluihini.
Meillä ei tyttäreni kanssa ollut ollut mitään riitaa tai sanaharkkaa, joka olisi selittänyt tilannetta. Ei mitään.
Olimme molemmat mieheni kanssa yllättyneitä, ihan ymmällämme. Alku oli sokki. Minua itketti tietysti, se oli älyttömän surullista ja vaikeata.
Laitoin tyttärelleni viestin, jossa kysyin, mikä on vialla. Olinko tehnyt jotain?
Hän vastasi viestiin ja kertoi käyneensä läpi omaa elämäänsä. Hän kirjoitti kokevansa, ettei hänestä välitetty lapsena.
En ymmärtänyt sitä. Mielestäni perheemme elämä oli ollut lämmin ja rakastava.
Perheessämme ei ollut mielenterveysongelmia, alkoholia tai huumeita. Elimme tavallista perhe-elämää. Meillä on aina halattu, ja halasimme aikuisenakin aina kun näimme.
Joitain vuosia sitten, ennen kuin välit menivät poikki, tyttäreni sanoi meille, että te olette kyllä todella hyviä isovanhempia. Hän kertoi olevansa siitä onnellinen. Siksi en ymmärrä, mikä muuttui.
”Olen surullinen itseni puolesta, mutta myös lasten.”
Yritin kysyä, mitä tyttäreni tarkoitti, mutta en saanut enää vastausta.
Viimeisessä viestissään tyttäreni sanoi, että lapset saavat olla yhteydessä meihin isovanhempiin omien halujensa mukaan. Mutta tietysti tilanne vaikuttaa myös lapsiin ja etäännyttää. Tytöt ovat nyt varhaisteinejä.
Ennen näimme vaarin kanssa tyttöjä viikoittain. Suhde oli kauhean läheinen. Nyt olen tavannut heidät vajaan kolmen vuoden aikana muutaman kerran. Tytärtäni en ole nähnyt koko aikana kertaakaan.
Olen surullinen itseni puolesta, mutta myös lasten. Olisi se varmasti rikkaus heillekin saada viettää aikaa isovanhempiensa kanssa. Muistan itse, kuinka ihanaa minusta oli olla oman mummoni kanssa. Teimme yhdessä kaikkea kivaa: virkkasimme, söimme pihapuista omenoita ja uimme joessa.
Tilanne tuntuu käsittämättömältä. Pahinta on, etten kunnolla tiedä syytä siihen, miksi välit menivät. Jos tietäisi syyn, voisi itsekin avautua. Olisin valmis kuuntelemaan, miten tytär on asiat kokenut, ja käymään ne läpi. Meistä ei kukaan ole virheetön, ja minäkin olen voinut tehdä virheitä. Sitä en kiellä.
”Pieni toivon lanka on siinä, että lapset alkavat olla niin isoja, että pikkuhiljaa he voivat alkaa päättää itse.”
Tyttärestäni minulla ei ole pahaa sanottavaa. Ajattelen, että hän on hyvä äiti, huolehtiva ja semmoinen. Pitää sylissä ja halaa, ihan niin kuin meilläkin on pidetty.
Pääasia on, että tyttäreni on onnellinen. Jos tämä on hänelle parasta, niin mikä minä olen sanomaan siihen.
Toivon, että jonain päivänä tilanne ratkeaisi. Melko huonolta kuitenkin näyttää. On mennyt jo niin monta vuotta. Pieni toivon lanka on siinä, että lapset alkavat olla niin isoja, että pikkuhiljaa he voivat alkaa päättää itse.
Tytöillä on jo aikuinen isoveli, joka käy viikoittain meidän luonamme syömässä. Viimeksi hän sanoi, että hän arvostaa meitä ja että olemme hänelle tärkeitä. Se tuntui ihanalta.
On lohtu, että hän voi itse päättää ja haluaa tavata meitä. Olen siitä onnellinen.”
Maijan nimi on muutettu yksityisyydensuojan vuoksi. Oletko kokenut vastaavaa? Mitä Maijan mielestäsi kannattaisi tehdä? Tämä juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden Henkilökohtaista-palstalla. Jutun löydät kokonaisuudessaan Kodin Kuvalehdestä 23/2022. Tilaajana pääset lukemaan jutun täältä. Jos et vielä tilaa lehteä, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
