Onko sinun kotisi tuntunut tyhjältä, kun lapsi muutti omilleen?
Onko sinun kotisi tuntunut tyhjältä, kun lapsi muutti omilleen?

”Lapseni muutti kotoa tänä syksynä. Nyt mietin, millainen äiti olen ollut ja millaisen suhteen luon aikuiseen lapseeni. Olisi opettavaista kuulla, miten tämä elämänvaihe on muilla mennyt”, lukijamme kirjoittaa. 

Lapseni muutti kotoa toiselle puolelle Suomea tänä syksynä. Kaikki on aivan kuten kuuluukin, hän pääsi opiskelemaan ja itsenäistyy. Olen siitä kaikesta iloinen, mutta samaan aikaan mielessä pyörii isoja kysymyksiä.

Mielessä pyörii isoja kysymyksiä. Millainen äiti olen ollut? Olenko osannut kuunnella lasta tarpeeksi?

Millainen äiti olen ollut? Olenko osannut kuunnella lasta tarpeeksi, olenko tehnyt liikaa töitä, olenko ollut poissa oleva silloin, kun lapsi olisi vielä ollut lähellä ja halunnut olla kanssani?

Kun näen kadulla pieniä lapsiaan hoputtavia vanhempia tai seuraan bussissa, kuinka äiti katsoo puhelinta vaikka lapsi rattaissa yrittää jutella hänelle, tekisi mieli sanoa, että nauti hyvä ihminen nyt, kuuntele lastasi nyt.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

En tarkoita, että paheksuisin noita vanhempia. Huomaan vain miettiväni, osasinko itse silloin aikoinaan tehdä oikein ja arvostaa tuota aikaa riittävästi. Nyt ainakin kaipaan sitä jo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Toinen mietityttävä asia on, millaiseksi nyt elämäni muovaan.

Kotona olemme vain me kaksi, mieheni ja minä. Yhdessä on hyvä olla, mutta kun perheemme kolmas ja tavallaan keskeisin ihminen on poissa, toistaiseksi haemme vielä uutta olemisen tapaa.

Mitä hyviä puolia kodin tyhjeneminen lapsista on muille tuonut?

Hakemista on siinäkin, millainen on uudenlainen suhde aikuiseen lapseen. Mistä asioista kyselen, mistä en, kuinka usein soitan, autanko taloudellisesti, voinko pyydellä, että tulisitpa tänne viikonlopuksi?

Olisi lohdullista ja opettavaistakin kuulla, miten tämä elämänvaihe on muilla mennyt. Mitä hyviä puolia kodin tyhjeneminen lapsista on muille tuonut? Kuinka suhde itsenäistyneeseen lapseen on muuttunut aiemmasta? 

Sirpa

Millaisia ajatuksia kirje herätti? Keskustele alla kommenttikentässä tai lähetä sähköpostia ihmisten.kesken@sanoma.com. Sähköpostiin voit lähettää myös kirjeen omasta aiheestasi. Lehdessämme julkaistujen kirjeiden lähettäjien kesken arvomme uutuuskirjoja. 

Kuulostaa tutulta! Samoja asioita mietin lasteni muutettua pois kotoa peräkkäisinä vuosina. Eikä se syyllisyys omista virheistä kasvattajana pääty koskaan, näin uskon. Olen kuitenkin päättänyt etten soimaa enää itseäni tekemistäni virheistä, vaan unohdan ne ja keskityn hyviin asioihin mihin pystyin lasten ollessa pieniä. Soittelen lapsilleni viikoittain, ja tapaan heitä myös aina kun mahdollista. Edelleen autamme taloudellisesti, maksamme opiskelevan lapsemme elämisen kulut osittain. Teimme miehen kanssa sen mistä olimme vuosia haaveilleet, vietämme talvet etelän lämmössä. Tämä on mahdollista vaikka olemme työelämässä vielä vuosikausia, vaatii vain tietyistä asioista luopumista, kuten tilavan omakotitalon vaihtamista pieneen vuokra-asuntoon. Kehotan sinua tekemään asioita mitkä ilahduttavat, sekä yksin että puolison kanssa. Haikeudesta huolimatta elämän kuuluukin mennä niin, että lapset siirtyvät omilleen jossakin vaiheessa. Iloa syyspäiviin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla