Jussu Pöyhönen ja Amira Khalifa salamarakastuivat aikuisina: ”Ensisuudelma oli täydellisen pehmeä, ja se oli siinä”

Jussu: Kun tapasimme neljä vuotta sitten vappuna, en etsinyt ketään. Eksäni kanssa olimme päättäneet erota vasta edellisvuoden lopussa. Olimme olleet yhdessä parikymmentä vuotta.

Amira: Olin eronnut vuotta aiemmin australialaisesta miehestä, olin reissannut paljon ja palannut Suomeen. Ajattelin, että wow, nyt olen itseni kanssa hyvässä paikassa. Yhtään ei ollut sellaista tunnetta, että kaipaisin parisuhdetta.

Jussu: Menin näyttelijäkouluun kolmipäiväiselle kurssille, jolla käytiin läpi koko ihmisyyden tunneskaala.

Amira: Menin samalle kurssille. Se pidettiin yhteisen ystävämme koululla. En tiennyt Jussusta yhtään mitään, mutta ystäväni tiesi, että olimme molemmat tulossa sille kurssille. Hän aavisti, että meistä tulee pari, hänelle tuli vain sellainen intuitio, mutta hän ei maininnut siitä mitään.

Jussu: Aluksi en kiinnittänyt sinuun juuri huomiota.

Amira: Minä katsoin, että onpa tuossa kiltti ja jotenkin charmantti mies. Kohtelit muita huomaavaisesti. Sinulla oli hattu ja hienot rannekorut ja paksut hopeiset sormukset. Mutta sitten huomasin, että sinulla oli sormus myös nimettömässä.

Jussu: Se oli unohtunut sormeeni. Olin siihen niin tottunut.

Amira: Ajattelin, että olet naimisissa, joten olin, että nou-nou.

Jussu: Kurssilla meidät laitettiin tekemään yhdessä kohtaus näytelmästä ja elokuvasta Closer. Olimme siinä lähekkäin ja läsnä. Sinun kanssasi työskenteleminen tuntui erityiseltä ja merkitykselliseltä.

Amira: Kurssin jälkeen laitoit viestin, että kiitos, oli kiva tehdä yhdessä töitä. Minulle tuli silloin tunne, että oliko viestissä jotain enemmän. Ajattelin kuitenkin, että nyt okei: kun joku on vain ystävällinen, ei tarvitse heti lisätä siihen jotakin omaa.

Amira ja Jussu tekevät myös töitä yhdessä. Jussu on tehnyt äänisuunnittelun ja musiikin Mieletön-esitykseen, jossa Amira näyttelee. ”Kun pyydän Jussua harjoittelemaan kanssani repliikkejä, hän ei koskaan sano, että nyt ei huvita”, Amira kertoo.

Amira: Seuraavana päivänä ystävämme kysyi, mitä olin ajatellut Jussusta, ja vinkkasi silmää. Ihmettelin, että Jussuhan on naimisissa. Ystävä vastasi, että eikä ole, on eronnut jo puoli vuotta sitten. Olin heti, että aww, nyt olen ihastunut. Laitoin viestin, että tässä nyt vielä mietin, että olipa kiva tehdä yhdessä töitä ja olet kyllä viehättävä.

Jussu: Pyysin sinua heti kahville. Kahvilassa juttelimme vapautuneesti ja huomasimme, että meillä on täysin samanlainen leffamaku. Taisimme puhua ainakin Taru sormusten herrasta -trilogiasta.

Amira: En muista tuota, mutta sen muistan, kuinka saatoit minut kotiin käsikynkkää ja toisessa kädessäsi oli sateenvarjo. Minulla oli perhosia vatsassa, ja ajattelin, että tällä miehellä on niin hyvät tavat! Kotiovella pelkäsin, että lähdet suutelematta. Onneksi suutelit.

Jussu: Joo, muistan, että jälkikäteen sanoit, että suudelma oli täydellinen. Se oli tärkeä tieto. Jokin meni oikein!

Amira: Et puskenut liikaa ja antauduit. Suudelma oli täydellisen pehmeä ja kertoi kuuntelusta, itsensä antamisesta ja kyvystä olla yhteydessä. Se oli siinä.

Jussu: Kun huomaa ihastuneensa, ei ole mahdollista sanoa, että hei, erostani on vasta vähän aikaa, joten jatketaan tästä vaikka vuoden päästä uudestaan.

Amira: Näytimme heti kaikki kortit, eikä meillä kummallakaan ollut tarvetta pelata mitään sellaista, että tykkäänkö sinusta vai enkö tykkää. Oli vain jännä fiilis, että tässä kuuluu olla.

Kodin Kuvalehden 5/2023 Parisuhteellista-jutussa Amira ja Jussu kertovat rakkaustarinansa. Millaista on aikuinen rakkaus verrattuna nuorempana rakastumiseen? Miksi Amira ja Jussu päätyivät pariterapiaan, ja mitä siitä seurasi? Entä kuinka yhteiset työprojektit heijastuvat parisuhteeseen? Tilaajana voit lukea lehden myös täältä. Jos et vielä tilaa lehteä, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.