Kun Sointu Borg ahdistuu muista ihmisistä, pikkuveli Topi osaa rauhoittaa hänet loogisella ajattelullaan. Sisarukset puhuvat keskenään melkein kaikesta, paitsi kuolemasta tai joululahjoista. Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden Perhekuvioita-sarjassa huhtikuussa 2023.
Sointu Borg:
”Viiden lapsen perheessämme vauhtia riitti. Meidän muiden piti kuitenkin ymmärtää, että Topia ei saanut härnätä samalla tavalla kuin muita. Hän ei välttämättä osannut sanoa ajoissa, että lopeta, ei tunnu enää kivalta.
Topi on minua kaksi vuotta nuorempi. Jollain tasolla tiesin jo pienenä, että hän on toisenlainen kuin muut. Virallisen autismidiagnoosin Topi sai hieman alle 6-vuotiaana.
Siitä ei tehty kotonamme isoa numeroa. Topi oli Topi, ei mikään tautimääritelmä.
”Topi oli Topi, ei mikään tautimääritelmä.”
Lapsena en osannut ajatella, että arkemme olisi ollut jotenkin erilaista kuin muilla. Tajusin sen vasta, kun meillä alkoi käydä kylässä kavereitani. Jääkaapin ovi herätti heissä kysymyksiä.
Topin puhe kehittyi normaalia hitaammin, ja etenkin tunteiden ilmaiseminen oli hänelle hankalaa. Siksi jääkaappimme oveen oli kiinnitetty magneetilla kortteja, jotka esittivät eri tunnetiloja ja arkisia toimia. Myös päivän ohjelma kirjoitettiin jääkaapin oveen, sillä rutiinit ja ennakoitavuus olivat Topille tärkeitä.
Välillä Topi saattoi sanoa jotain erikoista tai käyttäytyä tavalla, joka kummastutti muita lapsia. Hän tykkäsi esimerkiksi leikkiä omia mielikuvitusleikkejään, kuten hirviö-hippaleikkiä. Ne saattoivat ulkopuolisen silmin näyttää hassuilta.
”Topi tykkäsi legojen rakentelusta. Hän oli niistä hyvin tarkka ja järjesteli niitä mielellään jonoon.”
Autismi näkyi myös tietynlaisena joustamattomuutena esimerkiksi ruokien valikoinnissa ja VHS-kasettien kelaamisessa.
Topi tykkäsi rauhallisista leikeistä, kuten legojen rakentelusta. Hän oli niistä hyvin tarkka ja järjesteli niitä mielellään jonoon.
Minä taisin olla vähän liian villi hänen makuunsa, mutta elokuvia tykkäsimme katsoa yhdessä. Elokuvat ovat yhä yhteinen intohimomme. Topi on katsonut yli 8 000 elokuvaa ja tietää niistä älyttömästi. Siksi hän saa aina valita leffan.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/101bcsla_sointu_borg.jpg?itok=o7cNnoAF)
Suorapuheisuus yhdistää minua ja Topia. Siksi ymmärrämme toisiamme hyvin.
Uskon, että oma suorapuheisuuteni on paitsi luonteenpiirre myös peruja lapsuudenkodistamme. Autisti ei välttämättä osaa tulkita kiertoilmaisuja tai sanatonta viestintää, kuten eleitä tai ilmeitä. Siksi meillä asiat sanottiin niin kuin ne olivat. Jos olin vihainen, kerroin sen, enkä esimerkiksi vetäytynyt huoneeseeni mököttämään.
Topin erilaisuus ei koskaan hävettänyt minua. Äitimme on lastenpsykiatri, ja hän osasi selittää asian meille sisaruksille hyvin. Kerroin mielelläni autismista kaikille, jotka kysyivät.
”Kun Topia kiusattiin koulussa, menin väliin ja ilmoitin, että tuo on minun veljeni ja siihen ei muuten kosketa.”
Topia kiusattiin koulussa, etenkin ala-asteen loppupuolella. Muistan sellaisen kerran, kun Topin pipo varastettiin ja sitä heiteltiin lumeen. Menin väliin ja ilmoitin, että tuo on minun veljeni ja siihen ei muuten kosketa.
Reagoin edelleen vahvasti, jos näen kiusaamista. Se näkyi Diili-ohjelmassakin. Selän takana puhuminen sai minut raivon valtaan.
Onneksi minun ei ole tarvinnut olla enää juurikaan huolissani pikkuveljestä. Hänellä on nykyisin oma koti, työpaikka ja hyvä elämä. Hän rakastaa elokuvia ja harrastaa elokuvafestareilla käymistä. Toivon, että hän löytäisi tulevaisuudessa rakkautta ja ehkä parisuhteenkin.
”Topi ei välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Kunpa löytäisin samanlaisen rauhan.”
On ollut hienoa katsoa pätkiä Kirjolla-sarjasta ja nähdä, kuinka upeasti Topi osaa sanallistaa sen, miten hän autistina näkee ja kokee maailman. Olen itsekin sortunut siihen, että selitän Topin puolesta hänen kokemuksiaan.
Kadehdin Topia, sillä hän on niin sinut itsensä kanssa. Kunpa löytäisin itsekin samanlaisen rauhan. Topi ei välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Hän tietää tarkalleen, mistä tykkää, ja keskittyy elämään omannäköistään arkea. Itse sorrun ylianalysoimaan ja haen ulkopuolista hyväksyntää.
Uskon, että Topi on monella tapaa onnellisempi kuin minä.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/101bcslb_topi_borg.jpg?itok=E7eNfLlt)
Topi Borg:
”Rehellisesti sanottuna Sointu oli lapsena minun makuuni aivan liian energinen ja sotkuinen. Hän oli kuin Disneyn Mulan tai Pocahontas – villi ja vapaa.
Sointu vietti murrosikäisenä enemmän aikaa ulkona kuin perheensä kanssa. Muistan, että hänen unirytminsä oli syvältä ja hän pukeutui räväkästi. Välillä hänen kiroileva kuningatarpersoonansa tuli esiin ruokapöydässä.
Rakastin häntä silti.
Onneksi Sointu on rauhoittunut iän myötä. Nyt aikuisina tulemme hyvin toimeen.
”Pidän siitä, että Soinnulla ja hänen miehellään on siisti koti. He ovat myös kohteliaita ja nukkuvat hiljaa.”
Näen Sointua suurin piirtein kerran kuukaudessa. Yleensä menen hänen luokseen Helsinkiin ja yövyn siellä. Olen maksimissaan kaksi yötä kerrallaan, sillä pidempi aika olisi kuormittavaa kaikille. Se on mielestäni reilua.
Pidän siitä, että Soinnulla ja hänen miehellään ei ole lemmikkejä ja että heillä on siisti koti. He ovat myös kohteliaita ja nukkuvat hiljaa.
Tykkäämme Soinnun kanssa elokuvista ja käymme usein yhdessä elokuvateatterissa. Kävimme viimeksi katsomassa Once upon a time in Uganda -elokuvan. Kutsuin Soinnun katsomaan sen kanssani Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaalille.
Elokuvissa minua viehättää tunteiden, ihmiskunnan ja maailman kokeminen. Lapsena lempielokuvamme oli Tyttö ja villihanhet. Siinä hahmojen sinnittely oli inspiroivaa ja huumori hyvää.
Käymme myös syömässä, ja minä saan valita aina ravintolan. Pidän eritoten japanilaisesta ruoasta.
”Pystymme puhumaan melkein kaikesta, mutta en kerro Soinnulle loputtomasta kuolemanpelostani tai joululahjoista.”
Meillä on siskon kanssa usein hyviä keskusteluja. Juttelemme esimerkiksi töiden sujumisesta, perheestä ja yhteisistä vapaa-ajan aktiviteeteista.
Pystymme puhumaan melkein kaikesta, mutta en kerro Soinnulle loputtomasta kuolemanpelostani tai joululahjoista.
Olen Soinnulle tukena, jos hän ahdistuu muista ihmisistä. Hän ajattelee ja stressaa aivan liikaa.
Osaan yleensä rauhoittaa hänet, sillä autistina ajattelen asiat loogisesti enkä tunteiden kautta.
”Sointu itkee välillä niin paljon, että melkein kuolee nestehukkaan.”
Sointu tekee aivan liikaa töitä, ja joskus olen hänestä huolissani. Hän itkee välillä niin paljon, että melkein kuolee nestehukkaan. Itse itkin viimeksi isoisäni hautajaisissa vuonna 2020.
Kirjolla-sarjan kuvaaminen yhdessä oli hauskaa. Olin yllättynyt siitä, kuinka tyyni olin kameran edessä. En pelännyt julkisuutta yhtään, sillä ajattelin, että voin tarvittaessa kysyä Soinnulta neuvoja. Fanit eivät löydä minua mistään somesta, sillä en käytä niitä.
Sointu puhuu silloin tällöin julkisuudessa saamastaan kurasta. En ole siitä huolissani. Hän pysyy vahvana ja päättäväisenä.
Riitelemme harvoin. Jos saan raivarit, pyydän nopeasti anteeksi. Tiedämme hyvin toisemme rajat ja kunnioitamme niitä. Suurin osa riidoista on liittynyt ehdottomuuteeni, joka on lieventynyt nyt aikuisiällä.
”Sointu on kaunis, älykäs, rohkea ja omistautuva. Hän tietää, ettei ole täydellinen, mutta yrittää parantaa itseään.”
Sointu on todella kaunis. Mielestäni hänen pitäisi käyttää vähemmän meikkiä ja korkokenkiä.
Sointu on myös älykäs, rohkea ja omistautuva. Hän tietää, ettei ole täydellinen, mutta yrittää parantaa itseään. Hän osaa kuvitella tulevaisuuden ja toteuttaa haaveet, vaikkakin joskus suhteellisen raaoilla keinoilla.
Tulevaisuudessa haluaisin matkustaa Soinnun kanssa Göteborgiin elokuvafestivaaleille. Voisimme myös juosta 15 kilometriä yhdessä, jos Sointu jaksaa.
Toivon, että Sointu oppisi elämään niin, että hän voisi rentoutua muutenkin kuin viikon kestävien lomamatkojensa aikana. Hänen pitää ymmärtää, että raha ei ole yhtä kuin onni.”
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 9/2023.
Muokattu 4.7.2024: alkuperäinen verkkolyhennelmä on laajennettu kokonaiseksi jutuksi.
