Olga ja Amanda Palo ovat siskokset, kollegat ja nykyään myös ystävät. ”Joskus kirpaisee, kun sisko sanoo suoraan, sillä lähes poikkeuksetta hän on oikeassa”, Amanda sanoo.
AMANDA: ”Olgalla ja isällä syntyi riitaa vähän kaikesta. Kun he alkoivat huutaa, pakenin vehnäterrierimme Vilin kanssa pimeään vessaan. Vili laittoi tassunsa polvilleni ja nuoli naamaani, kunnes huuto loppui.
Onneksi riidat olivat ohi nopeasti. Lapsuudenkodissamme näytettiin kaikki tunteet lujaa. Lapsuutemme oli silti perusturvallinen ja tosi onnellinen.
Monet ovat olleet kiinnostuneita perheestäni. Ei se minua häiritse. Lapsena tuntui kyllä hassulta joutua juttelemaan etenkin vanhempien ihmisten kanssa isästäni Jukka-Pekka Palosta ja papasta eli Tauno Palosta, sillä mitäpä erityistä minulla olisi heistä sanottavana. Pappaa en ole koskaan edes tavannut.
Sen sijaan Olga oli olemassa jo silloin, kun synnyin. Parisuhteet voivat loppua ja ihmiset lähteä, mutta sisko pysyy.
Pienenä tykkäsin kaikesta, mistä Olgakin piti. Halusin olla samanlainen kuin hän. Kun olin 11-vuotias ja Olga 15, katsoimme Music Televisionia. Sieltä tuli Craig Davidin kappale Walking Away. Olga sanoi, että hei, ei ongelmiaan voi kävellä pakoon. Olin aivan äimistynyt, kuinka joku voi sanoa noin hienon lauseen. Seuraavana päivänä koulussa toistelin kaikille, että Walking Away on muuten tosi tyhmä biisi, sillä hei, ei ongelmia voi vaan kävellä pakoon. Kerroin myös Olgan vitsejä ominani.
Meitä on kasvatettu eri tavoin. Olga on joutunut opettelemaan pärjäämään itsekseen. Olgaa on kehuttu kotona rohkeaksi, fiksuksi, omaperäiseksi ja omatoimiseksi, ja hän on saanut esimerkiksi lähteä yksin ulkomaille ilman suurempia varoitteluja. Minulle on aina sanottu, että olen herkkä ja maailma on täynnä vaaroja. Samalla olen saanut olla haavoittuvainen. Olen aina tiennyt, että joku ottaa kiinni, jos kaadun.
Olga sanoo suoraan aina. Joskus se kirpaisee, ja lähes poikkeuksetta siksi, että hän on oikeassa. Hän on maailman viisain ja tuntee kaikki puoleni.
Vaikka en aina tee yhtä rohkeita valintoja kuin Olga, huomaan, että hän uskoo minuun horjumatta. Se tuntuu tosi hyvältä.”
”Parisuhteet voivat loppua ja ihmiset lähteä, mutta sisko pysyy.”
OLGA: ”Tämä saattaa olla ensimmäinen oma muistoni: Olin kuusivuotias, kesämökkimme oli juuri valmistunut Simpeleelle. Meidät oli laitettu mökkiin nukkumaan, kun äkkiä heräsin. Aikuisia ei näkynyt, he olivat varmaan vielä ulkona juttelemassa.
Minua pelotti. Amandakin oli hereillä. Tuli tosi iso tunne, että en saa näyttää omaa pelkoani tuolle pienelle. Esitin rentoa ja sanoin, ettei minulla ainakaan ole mitään hätää. Ajattelin, että tällaiselta tuntuu, koska olen isosisko.
Dynamiikka perheessämme oli sellainen, että minua pidettiin raivopäisempänä ja Amandaa erityisen haavoittuvaisena. Isä kutsui häntä neiti Herkkäseksi. Tähän varmaan vaikutti se, että Amanda oli saanut vauvaikäisenä rokotteesta vakavan allergisen kohtauksen ja hänet oli viety ambulanssilla sairaalaan. Se oli varmasti pelottavaa.
Myöhemmin olen ajatellut, että vanhempien huolestunut katse myös kutsuu esiin Amandan herkkää puolta.
Amandan herkkyys on hyvä asia. Hän pystyy esimerkiksi aistimaan muiden tunteita. Mutta minulle hän ei ole koskaan ollut särkyvä. Kohtelenkin häntä vähän ronskisti. Ymmärrän olla hiljaa viimeistään, kun Amandan kasvoille tulee tietty jylhä ilme ja hän katsoo merkityksellisesti poispäin.
”Lapsuudenperheessämme minua pidettiin raivopäisempänä ja Amandaa erityisen haavoittuvaisena.”
Nykyään Amanda on minulle sekä ystävä että kollega. Luemme toistemme kirjoituksia, ja saatan listata omasta tekstistäni kysymyksiä, joita käymme sitten yhdessä läpi kohta kohdalta.
Silti Amanda on myös siskoni. Siksi puhun hänelle joskus ajattelemattomasti. Kun veimme Kilari-näytelmää Venäjälle vuonna 2018, sanoin Amandalle yhtäkkiä, että hänellä on liian pienet rintsikat. Syntyi sairaan tyhmä riita. Amandan mielestä koin, että minulla on oikeus kommentoida hänen vaatteitaan vain siksi, että olen hänen isosiskonsa.
Se oli ihan totta. Olimme matkustaneet yhdessä 20 tuntia, ja minua väsytti. Mutta eniten painoi historia. Sisaruudessa niin helposti solahdetaan lapsuuden asetelmiin. Amanda ei kuitenkaan ole enää se sama sisko, jonka kanssa asuin lapsena. Kun muistan tämän, voimme kohdata toisemme ilman oletuksia.”
Kodin Kuvalehden 4/2023 Perhekuvioita-jutussa Olga ja Amanda kertovat myös sisaruutensa pysäyttävimmistä hetkistä. Kuinka Olga tuki Amandaa tämän vieroittatuessa masennuslääkkeistä? Mitä sisarukset tekivät, kun kuulivat vanhempiensa olleen Thaimaan tsunamissa 2004? Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä tilaa lehteä, kokeile Digilehdet-palvelua.
Teatterisuvun vesat
33-vuotias Amanda Palo on näytellyt useissa ammattiteattereissa. Hän on käsikirjoittanut omaelämäkerrallisen, seksuaalista väkivaltaa käsittelevän näytelmän Kilari, jonka Olga-sisko ohjasi. Amandan esikoisproosateos Outoja kaloja ilmestyi vuonna 2021. Amanda asuu Helsingin Töölössä kumppaninsa Calle Mosanderin kanssa ja kirjoittaa seuraavaa kirjaansa.
37-vuotias Olga Palo on teatterintekijä ja käsikirjoittaja, joka on kirjoittanut komediasarjaa Kullannuput. Olgalta on juuri julkaistu autofiktiivistä totuutta, muistamista ja naiskuvauksia käsittelevä novellikokoelma Aion kertoa nyt kaiken (Otava 2023). Olga asuu Helsingin Itäkeskuksessa kumppaninsa Samuli Laineen ja kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa.
Sisarukset ovat kuuluisaa teatterisukua. Heidän vanhempansa ovat näyttelijä Jukka-Pekka Palo ja teatteripukusuunnittelija Riitta Anttonen-Palo. Heidän isoisänsä oli näyttelijä Tauno Palo ja isoäiti näyttelijä Kirsti Ortola.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
