Väärä valinta voi olla sittenkin oikea, Ann-Christin Antell, 49, ajattelee. Arkeologin ammatti ei työllistänyt häntä, mutta nyt siitä on iloa historiallisia romaaneja kirjoittaessa.
”Kun olin nuori, katsoin tv-dokumentteja, joissa Jacques Cousteau sukeltaa Välimerestä hylkyjä.
Unelmoin arkeologin ammatista, mutta maantiedon opettajani sanoi, että ei kannata: Suomessa ei ole arkeologeille töitä. Halusin silti yrittää.
Opiskelin arkeologiaa Turun yliopistossa ja työskentelin kaivauksilla. Oli jännittävää nähdä, mitä maasta paljastui.
Unkarissa kaivoin Kristuksen syntymän aikaista ruumiskalmistoa, ja harjasin sudilla hiekkaa lapsen luurangon päältä.
Skotlannissa Shetlannin saarilla tutkin kelttien kylää, Raisiossa viikinkiaikaista asuinpaikkaa. Hirsirakennuksen pohjasta lattiahirren välistä löysin lasimassahelmen, joka oli ehkä ollut talon emännän kaulaketjussa.
Mielikuvitukseni lähti liikkeelle, ja mietin usein ihmisten elämäntarinoita.
Kun valmistuin, kävi kuten opettajani oli ennustanut: en saanut töitä. Ensimmäinen lapseni oli syntynyt, enkä voinut lähteä pätkäpesteihin eri puolille Suomea.
Oli opiskeltava toinen ammatti.
Olin aina lukenut paljon, sillä vanhempanikin lukivat. Lapsuudessani isä istui iltaisin nojatuolissa, poltti piippua ja luki dekkareita.
Niinpä opiskelin kirjastonhoitajaksi, ja työskentelin kirjastossa 20 vuotta.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/main_media/b882566271z.1_20230607113009_000gpp5s5dsh.10.iptcstrip.jpg?itok=b4o8v7sK)
Nautin työstä, mutta välillä mietin, menikö arkeologikoulutukseni hukkaan. Viisi vuotta sitten ryhdyin kirjailijaksi ja huomasin, että arkeologia ei ollutkaan väärä valinta.
Kirjoitan historiallisia romaaneja, ja tutkijataustani ansiosta osaan kaivaa tietoa erilaisista arkistoista.”
Mitä Ann-Christin Antell on oivaltanut heittäytymisestä? Miten hänestä tuli hevibändin laulaja ensin 15-vuotiaana ja sittemmin lähes viisikymppisenä? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 12/2023. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile digilehdet.fi-palvelua.
