Susanna Härkönen-Padula on asunut Firenzen seudulla 31 vuotta. ”Italiassa mummot auttavat perheitä paljon ja mahdollistavat näin molempien vanhempien työssäkäynnin, mutta minulla ei ollut sitä luksusta.”
”Koulumatkalla törmäsin Firenzen keskustassa aamuisin usein samaan maalariin, Dominicoon. Eräänä päivänä hän pyysi minua pizzalle.
Nyt noista treffeistä on kolmekymmentä vuotta. Alkujaan minun piti opiskella Italiassa vain vuosi, mutta jäinkin tänne ja perustin perheen. Puolisona olen suomalainen, vahva nainen. Kun suhteemme alussa hieman komensin miestäni pöydässä, appiukko katsoi minua pitkään. Minut on kuitenkin otettu lämpimästi vastaan ja hyväksytty osaksi perhettä.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/main_media/b882596944z.1_20230802131659_000ghs5v3rd1.10.iptcstrip.jpg?itok=-Rt8r_mO)
Meillä on kaksi teini-ikäistä lasta, joille olen ollut kotiäitinä ja koulussa vanhempainaktiivina. Lapseni ovat usein kaivanneet isovanhempiaan Suomessa ja Etelä-Italiassa, jonne on Firenzen seudulta pitkä matka.
”Jo koulumaailma täällä on raskas.”
Italiassa mummot auttavat perheitä paljon ja mahdollistavat näin molempien vanhempien työssäkäynnin, mutta minulla ei ollut sitä luksusta. Isovanhemmilta myös odotetaan apua. Toisinaan näen stressaantuneita mummoja koulun ulkopuolella odottamassa lapsia.
Minusta tuntuu, että elämä Suomessa on stressittömämpää kuin Italiassa. Italiassa ollaan töissä kuuteen tai seitsemään, joskus kahdeksaankin. Jo koulumaailma täällä on raskas. Monessa lukiossa on koulua lauantaisinkin.
Toisaalta Italiassa osataan nauttia. Mieheni rakensi vanhempiensa kotikylään suomalaistyylisen mökin, jossa käymme kesäisin. Siellä kävelemme iltaisin aina kylään syömään pizzaa ja jäätelöä.”
Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 16/2023. Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
