Presidenttivaalien toisen kierroksen kunniaksi Kodin Kuvalehti julkaisee molempien ehdokkaiden vanhat haastattelut. Lue, mitä Pekka Haavisto kertoi elämästään Kodin Kuvalehdelle vuonna 2009.

Mr. Pekka, kuplamies

Vihreä vaikuttaja on kulkenut pitkän tien. Komposti-lehden päätoimittajasta tuli rauhanneuvottelija Mr. Pekka ,jolla on vaarallinen afrikkalainen tuttavapiiri. Yhtä hän ei vaihda, kuplavolkkaria.


Pekka Haavisto on tyylikkäästi harmaantunut yli 50-vuotias mies, mutta osaa silti jollakin kumman tavalla näyttää kiltiltä naapurinpojalta. Vihreä vaikuttaja ei pistä mitenkään erityisesti silmään Akateemisen kirjakaupan kahvilan tyylikkäänharmaasta asiakaskunnasta.

Otetaan rennosti. Tilataan leivokset ja cappuccinot. Ja yritetään pitää mielessä, että kiltti ulkonäkö pettää, sillä tällä miehellä on vaarallinen tuttavapiiri. Hän on vain kädenpuristuksen päässä terroristi Osama bin Ladenista.

Kyseenalaisen tuttavapiirin puhelinnumerot ovat kertyneet Haaviston
kännykkään, kun hän on työskennellyt EU:n erityisedustajana Sudanissa ja sovitellut Darfurin kriisiä. Yksi tuttavista on esimerkiksi sudanilainen ääri-islamisti Hassan al-Turabi, bin Ladenin ja hirtetyn Saddam Husseinin ystävä.

Kahden miljoonan ihmisen pakolaisleireineen Darfur on maailman tämän
hetken pahin humanitaarinen kriisi. Enää Haavisto ei sovittele kriisiä
työkseen, vaan on ulkoministeri Alexander Stubbin asettama erityisedustaja Afrikan sarvessa ja Sudanissa.

– Sovittelu on lähinnä harrastus nykyään, mutta Stubbin myöntämä asiantuntijan status takaa työskentelymahdollisuudet
Afrikassa. Joskus puhun puhelimitse Sudaniin ja Somaliaan kerran
viikossa, toisinaan useita kertoja päivässä, Haavisto sanoo.

Sudanin kriisin sovittelu vaihtui päätyöstä harrastukseksi, kun Pekka Haavisto valittiin vihreiden kansanedustajaksi viime vaaleissa. Haavisto on täysiverinen poliittinen eläin, joka on tehnyt vaikuttajan työtä koko ikänsä. Ura alkoi jo kouluneuvostosta ja jatkui toimittajan ja päätoimittajan töinä vaihtoehtolehdissä ennen poliitikon uraa.

– Olin kahdeksan vuotta kansainvälisissä tehtävissä. Neljä vuotta vielä lisää, niin ei olisi ollut enää paluuta kotimaan politiikkaan.

Komposti-lehden päätoimittajan hommista on silti pitkä matka sudanilaisten
sissiryhmien kaveriksi. Jossain vaiheessa hän on myös ehtinyt löytää
elämänkumppanikseen ecuadorilaisen Antonio Floresin. Osasyynä hurjiin käänteisiin ovat suomalaiset maajussit ja Natura.

Natura veitsen terällä

Helsingin Herttoniemessä syntynyt ja Munkkivuoressa koulunsa käynyt Haavisto oli mukana jo vihreän liikkeen ensi aalloissa 1970-luvulla.
Hänestä tuli myös Suomen ja Euroopan ensimmäinen vihreä ministeri, 38-
vuo tiaana puolueen veteraanina 1995.

Suomi oli juuri liittynyt Euroopan Unioniin, ja Haavistosta tehtiin ympäristö-
ja kehitysyhteistyöministeri. Edellinen ministeri Sirpa Pietikäinen oli käynnistänyt EU:n Natura-ympäristönsuojeluhankkeen valmistelun.

Natura osui herkkään paikkaan. EU-myllerryksessä suomalaiset maanviljelijät
kokivat jääneensä ilman puolustajia: ensin vietiin tulot ja nyt oltiin vielä
viemässä omien maiden käyttöoikeus.

Protesti sai Haaviston mukaan kaikupohjaa maataloustuottajien keskusjärjestöstä MTK:sta. Valituksia tuli tuhansia – osa kopiokoneella tehtyjä – ja kaikki piti tietysti tutkia. Paine oli Haaviston mukaan vaarassa kaataa koko Naturan.

– Se oli veitsen terällä. Kovimmissa paikoissa tuli kuitenkin aina joku tukemaan ja työ jatkui. Tukijoita olivat muun muassa silloinen maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä ja Natura-työryhmässä istunut RKP:n Jan-Erik Enestam. Myös pääministeri Paavo Lipposen tuki oli vahva. Heille nostan hattua samoin kuin asiaan perehtyneille virkamiehille. Jopa vihreiden oma eduskuntaryhmä rupesi jossain vaiheessa napisemaan
ryöpytystä.

Erkki Pulliainen piti silloin ryhmälle sellaisen puheen vaikuttamisesta
ja poliittisesta vastuunkannosta, että pulinat loppuivat siihen.

– Kyllä siinä harmaata tuli hiuksiin, mutta samalla nahkakin parkkiintui.
Pahimman myllytyksen aikaan Haavisto oli loman tarpeessa. Hän halusi
paikkaan, jossa ei taatusti kuulisi sanaa Natura. Mies heitti repun selkäänsä ja lähti Kolumbiaan.

Oli heinäkuu 1997 ja Haavisto kierteli kolumbialaisen kirjailijan Gabriel
Carcía Márquezin tutuiksi tekemissä kaupungeissa. Kotimaan murheet jäivät
taka-alalle hikisissä busseissa.

Puoliso löytyi Ecuadorista

– En kertonut hallituksessa etukäteen matkastani. Kolumbia ei siihen aikaan
ollut niin vaarallinen paikka kuin nykyään, mutta pääministeri Lipponen
kyllä kauhistui matkasta kuultuaan.

Loman lopulla Haavisto törmäsi ravintolan edustalla vilkkaaseen seurueeseen, joka otti miehen mukaansa yökerhoon. Haavisto rupesi juttusille ecuadorilaisen Antonio Floresin kanssa, joka oli kesätöissä Bogotassa. Juttu jatkui seuraavana päivänä ja yhteydenpito senkin jälkeen.

Uutena vuotena Haavisto matkusti Ecuadorin pääkaupunkiin Quitoon tapaamaan Antoniota. Toukokuussa tämä tuli Suomeen tapaamaan Pekkaa – ja jäi.

Haavisto on kerran päätynyt iltapäivälehtien lööppiin. Se tapahtui, kun
hän ja Antonio rekisteröivät parisuhteensa 2002. Pari ei ole juuri hiiskunut yksityisasioistaan julkisuudessa. Antonio Flores on valmistunut Suomessa media-assistentiksi. Pari asuu ja remontoi vanhaa, rakennussuojelun piiriin kuuluvaa omakotitaloa Helsingissä.

Mr. Pekka Afrikassa

Ministeripestinsä jälkeen Pekka Haavisto jäi vähäksi aikaa tyhjän päälle
1999. Pian hänet kuitenkin kutsuttiin puheenjohtajaksi kansainväliseen YK-työryhmään, joka tutki sotilaallisten konfliktien ympäristötuhoja. Tästä
työstä hänet valittiin EU:n erityisedustajaksi Sudaniin 2005.

Haavisto on kiitetty sovittelija, vaikka Darfurin sekavaa tilannetta tavallisen
kadunmiehen on vaikea edes ymmärtää. Poliitikkotaustasta on hyötyä.

– Tehtävään haettiin nimenomaan poliitikkoa, poliittisten prosessien tuntijaa, ei ammattidiplomaattia.

Yli 40 miljoonan asukkaan Sudanissa pohjoisen arabit ja etelän afrikkalaisheimot kävivät sisällissotaa 1983–2005. Maan länsiosan Darfurissa konflikti taas alkoi maanviljelijöiden ja paimentolaisten kiistana maankäytöstä. Hallitus aseisti arabipaimentolaisten janjaweed-joukot, jotka raiskaavat ja tappavat Darfurin kylissä.

Janjaweedejä vastaan taisteli ainakin kolme hajanaista sissiliikettä. Darfuriin saatiin kyllä aikaan rauhansopimus, mutta siihen liittyi taistelevista
kapinallisryhmistä vain yksi.

EU:n erityisedustajana Haavisto ei sortunut virheeseen, jonka hän huomasi
monen muun länsimaalaisen toiminnassa: nämä valitsivat oman, ideologisesti mieluisimman luottoryhmänsä Sudanissa ja kuuntelivat vain sen mielipiteitä.
Näkemys jäi yksipuoliseksi. Haavisto kuunteli kaikkia osapuolia, oli avoin ja jakoi tietojaan kaikille.

– Huomasin, että kaikkien kanssa pystyi puhumaan, kaikki näkivät asiat
hieman eri tavalla ja kaikki myös kertovat näkemyksistään mielellään.

Haavisto kykeni luomaan luottamukselliset suhteet kaikkiin osapuoliin
naapurivaltioiden Tsadin, Eritrean ja Libyan edustajia myöten. Hän on kohtelias ja ystävällinen, mutta hänen sanotaan osaavan olla sissien kanssa myös mielistelemätön ja tiukka.

Kiltinnäköinen naapurinpoika on siis itse asiassa aika kova jätkä. Kun
”Mr. Pekka” saapui Darfuriin ja satelliittipuhelimitse sissikomentajien
kanssa sovittuun paikkaan aavikolle, paikalla saattoi olla satoja kuulopuheiden tuomia uteliaita ihmisiä.

Barak Obaman valinta USA:n presidentiksi on vaikuttanut myös Sudanin
tilanteeseen.

– Yhdysvallat etsii nyt yhteistyötä Sudanin kanssa aiemman kovistelun sijasta. Sudan taas on mestari lyömään kiilaa eri osapuolten väliin ja pitää nyt eurooppalaisia hankalina, koska eurooppalaiset ovat vaatineet Sudanin presidenttiä kansainväliseen oikeuteen. Mielenkiintoinen pelikenttä.

Sodan moraali

Henkilökohtaiset suhteet ovat äärettömän tärkeitä konfliktien ratkaisemisessa.
Haavisto on pitänyt yhä yhteyttä Darfurin sissiryhmiin.

– Konflikti ei pääty, jos sissiryhmät eivät pysty yhtymään. Yritänkin saada
heidät muotoil maan yhteistä kantaa. Ajoittain toivottoman tuntuisesta tilanteesta huolimatta Haavisto jaksaa uskoa rauhaan. Yksi tehtävä on opettaa sodan moraalia sissipäälliköille.

– Konfliktin keskellä voidaan estää suurempia päättömyyksiä. Voin soittaa
ja kysyä, mitä hittoa te olette tekemässä, jos on vaikka otettu panttivankeja
tai Punaisen Ristin helikopteria ei ole päästetty hakemaan haavoittuneita.

– Ihmisten suojaaminen on tärkeää. Se helpottaa asioiden selvittämistä jälkeenpäin. Ensin tulee rauha, sitten rikosten selvittäminen. Se on edessä Sudanissakin.

Sota ei ole tällä hetkellä kiivaassa vaiheessa, mutta pakolaisleirit huolestuttavat Haavistoa.

– On vaarana, että leireistä tulee status quo, pysyvä olotila. Parempi olisi,
jos ihmisten elämä pystyttäisiin järjestämään kotikyliin leirien sijasta. En silti pidä ongelmia ratkaisemattomina. Tavoitteet ovat saavutettavissa.

Taantuma kuuluu eduskunnassa

Haaviston mukaan Suomi voisi muutenkin tarjota maailmalle enemmän
neuvotteluasiantuntemusta. Tietotaitoa löytyy rauhannobelisti Martti Ahtisaaresta alkaen, mutta Haaavisto kaipaa Suomelta hieman aktiivisempaa roolia sovittelussa.

Haavisto seuraa myös Somalian tapahtumia ja kiittelee Suomen somaliyhteisön aktiivisuutta oman maansa rauhanponnisteluissa.

– Minuun teki suuren vaikutuksen käynti Abdullahin kaupalla Espoon
keskuksessa. Somalit tapaavat siellä toisiaan ja soittavat internet-puheluita
kotiin Mogadishuun. Siellä näkee, miten paljon työtä Suomen somalit tekevät
oman kotimaansa rauhan eteen.

– Sitä kautta olen myös nähnyt sen hädän, mikä täällä asuvilla ihmisillä on
omaisistaan. Samalla olen tullut itse tarkemmaksi siitä, miten suhtaudumme
konfliktin takia turvaa hakeviin.

Kansanedustajana ei Haaviston mukaan muutenkaan pääse vieraantumaan
todellisuudesta, vaikka edustajien palkkojen ja etujen vuoksi niin
usein väitetäänkin.

– Taloudellinen taantuma näkyy yhteydenotoissa. On paljon toimeentulohuolia, ja ne kiristävät tilanteita monissa perheissä. Puhelin soi myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Vihreät on näyttänyt muuttuvan vahvasti nuorten naisten puolueeksi,
mutta Haavisto ei ole asiasta huolissaan, varsinkin kun EU-parlamenttiin
lähteneen Heidi Hautalan tilalle eduskuntaan tuli tervaskanto Vantaalta,
brittimoottoripyöriä harrastava entinen erityisopettaja Timo Juurikkala.

– Juurikkala, Ville Niinistö, Oras Tynkkynen – meillä on paljon hyvää äijäenergiaa. Entinen puheenjohtajamme ja ministerimme Gronbergin Tarja on hyvä esimerkki siitä, miten mummoiässäkin voi vielä tulla politiikkaan.

Haavisto listaa tavoitteeksi, että vihreiden pitää saada aikaan onnistunut
hallituskausi. Hänelle itselleen on tärkeää esimerkiksi pätkätyöläisten sosiaaliturvan parantaminen. Myös ilmastokysymysten merkitys kasvaa. Ilmaston lämpenemisellä on perusteltu lisäydinvoiman rakentamista, mutta siitä Haavisto ei innostu.

– En kannata ydinvoimaa. Olen silti sitä mieltä, että myös vihreiden on aika
ajoin tarkistettava suhteensa siihen. Meidänkin puolueemme on suhtauduttava vastuullisesti ydinjätteen loppuvarastointiin ja käynnissä olevien voimaloiden turvallisuuteen.

Haavisto kuuluu Saksan liittokanslerin Angela Merkelin asettamaan kahdeksan asiantuntijan ryhmään, joka pohtii Saksan tulevaisuuden haasteita. Parhaillaan Saksassa suunnitellaan tosissaan esimerkiksi sähkön tuontia Pohjois-Afrikkaan sijoitettavista aurinkovoimaloista.

Kasviksen porukat

Kauas on tultu vihreän liikkeen alkuajoista,siitä kun ryhmä helsinkiläisiä
pitkätukkia alkoi 1970-luvulla kutsua itseään oraansuojelijoiksi ja perusti ravintolan nimeltä Kasvis.

Kasvikseen ilmestyivät jossain vaiheessa myös kouluneuvostossa kunnostautuneet Teppo Turkki ja Pekka Haavisto. Perustettiin Komposti-lehti ja myöhemmin Suomi.

Tuli Koijärvi, Lepakko, Radio City. Haavisto oli Koijärvellä mukana Kompostin
toimittajana ja tutustui Osmo Soininvaaraan ja Ville Komsiin. Koulukavereista Kai Vaara oli Koijärven aloitteentekijä, Teemu Lehto meni ensimmäisenä sisään vallattuun Lepakkoluolaan ja Teppo Turkki oli perustamassa Radio Cityä.

– Ei siinä kauheasti urasuunnittelua ollut, moni asia tuli yllättäen eteen.

”Taikuri itsekin oli tempusta yllättynyt”, niin kuin silloin vitsailtiin. Pekka Haaviston isä Jouko Haavisto työskenteli rehtorina ja äiti Anja Haavisto opettajana Munkkivuoren yhteiskoulussa, jota Pekkakin kävi.

Isän puolelta Haavisto on neljännen polven helsinkiläinen. Kiinnostusta

luontoharrastukseen löytyi silti kotoa, sillä Jouko Haavisto oli aikoinaan perustamassa Luonto-Liittoa.

Äidin suku on Tampereen läheltä Teiskosta, jossa Pekka vietti lapsuutensa
kesät siskonsa ja veljensä kanssa.

Interreilaamaan Pekka lähti 16-vuotiaana. Interreilaamisesta hän kirjoitti
myös ensimmäisen kirjansa Inter-Railoppaan vuonna 1976.

Miehen erikoisin harrastus on Teiskon peruja. Isoveli kinusi maalle mopoa,
mutta isä ei suostunut vaaralliseen kulkupeliin ”koska mopossa on vain
kaksi pyörää”. Isä osti pojalle vanhan kuplavolkkarin.

– Sillä sitten minäkin pääsin ajelemaan pihatietä tyyny takapuolen alla.
Kupla on auto, jonka osaan purkaa ja koota. Harrastuksessa ei sinänsä ole
mitään kummallista, olen aina ollut kiinnostunut tekniikasta ja mekanoilla
rakentelusta.

Sittemmin Haavistolla on ollut monta kuplaa. Arkiautona on nykyisin kupla
vuodelta 1969, ja kesähuristelua varten museokupla mallia 1950.

– Se piti ostaa pois ruotsalaiselta omistajalta, kun se olisi muuten mennyt
hotrod-rakentelijalle Jenkkeihin. Siitä saa vielä broidin ensimmäisen
kuplan näköisen.
Sanoo Haavisto ja hymyilee kiltin naapurinpojan näköisenä.

Teksti Kyösti Pärssinen, Kuva Sanna Liimatainen


Haastattelu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21 vuonna 2009. Lue Sauli Niinistön haastattelu vuodelta 2005 täältä.


Mitä ajatuksia haastattelu herätti, kommentoi!