Siinä missä moni tekee kaikkensa, ettei ruoste hyökkäisi, vaasalainen Sanna Parkkari, 67, pyrkii päinvastaiseen. Joskus hän ei malta odottaa esineen ruostumista, vaan vauhdittaa sitä suolavedellä.
Sanna, miten hurahdit ruosteeseen?
”Asuin 2000-luvun alussa vielä Oulussa ja halusin tehdä puutarhaani punotun pajuaidan ruosteiseen rautakehikkoon. Sitä mukaa, kun pajunvitsat kuivuivat, ne saivat upeita ruskean eri vivahteita. Innostuin valtavasti kauniista värimaailmasta, ja se ohjasi minut ruosteen äärelle.
On mielenkiintoista, miten monella tavalla esineet voivat ruostua! Rouheat pinnat sopivat hyvin tänne meidän mökille. Kauneus on tässäkin katsojan silmässä, ruoste on minun kultaani.”
”Tämä on meille mukavaa yhteistä puuhaa, sillä huumori ja hassuttelu ovat meille tärkeitä.”
Entä jos löydät jotain kaunista, mutta ruoste puuttuu?
”Jos ei ole kiire, viemme löydön mökkisaareen ja nakkaamme sen rantaveteen ruostumaan itsekseen. Valmista tulee parissa, kolmessa viikossa. Toisinaan käytän suolavettä apuna. Esineen pintaan suihkutellaan spraypullolla vahvasti suolattua vettä. Ohjaamalla suolasuihkua voi saada pintaan mielenkiintoisia kuvioita. Tarvittaessa suojaan pinnan hyvin ohuella mattalakkakerroksella.”
Miten muut suhtautuvat harrastukseesi?
”Mökillä käyvät vierailijat pyytävät usein saada kuvata asetelmia ja esineitä inspiraatioksi itselleen. Eräs ystävä sanoi kerran istuneensa paikallaan jo pari tuntia, ja aina vain silmä havaitsi jotain uutta, mikä hymyilytti.
Toisinaan saan tuliaisiksi esineitä saatesanoin ’sinä varmasti keksit tästä jotain hienoa’. Intohimoni tuntevat ystävät tietävät, mitä minulle kannattaa tuoda. Puolisoni Markun kanssa yhdessä toteutamme suunnitelmiani. Tämä on meille mukavaa yhteistä puuhaa, sillä huumori ja hassuttelu ovat meille tärkeitä.”
Lue koko juttu ja katso kuvat Kodin Kuvalehdestä 12/24. Tilaajana voit lukea haastattelut myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
