Päättynyt kaikk' on työ. Ihanaa!
Päättynyt kaikk' on työ. Ihanaa!

Me joululaulujen rakastajat kiiruhdamme tänäkin vuonna kirkkoon laulamaan Kauneimpia joululauluja – ja tunnemme siellä suuria, kiihdyttäviä tunteita. Ainakin näitä kaikkia on tarjolla – tunnistatko ne sinäkin?

  1. Paniikki siitä, että istumapaikat ovat juuri loppumaisillaan. Nyt nopeasti, oikean reunan kautta, kolme paikkaa tuolla edessä!
  2. Epävarmuus siitä, voiko kirkossa ottaa selfien. Jos nappaan kuvan nopeasti ennen kuin tilaisuus alkaa ja lataan sen äkkiä Instaan? On niin nätin näköistä.
  3. Harmi siitä, että lähdettiin liian myöhään ja saatiin enää paikat täältä pylvään takaa. Toisaalta, jotkut näyttävät tuolla sentään seisovankin. Harmia lisää havainto, että nenäliinatkin jäivät kiireessä kotiin.
  4. Liikutus, joka alkaa Sylvian joululaulun ensi nuoteista ja jatkuu läpi tilaisuuden aina Maa on niin kauniin seisten laulettuihin viime säkeisiin. Kun Jouluyö, juhlayö alkaa, muistan elävästi, kuinka lauloimme sen yhdessä mummon kuolinvuoteen äärellä. Koko tilaisuus kuluu itku kurkussa.
  5. Levottomuus, jota pitää hätistää mielestä. Olisiko sittenkin pitänyt mennä viemään joululahjat Tuomarilan-tädille tänään? Kuinka pitkään tätä oikein kestää? Oliko minulla oikeasti aikaa tulla tänne? Toisaalta tämähän on se tärkein asia joulussa. Nyt rauhassa vaan.
  6. Ärtymys, joka kiihtyy, kun lapsi pysyy, miksi me tultiin ja voitasko lähteä ja pitäis päästä vessaan. Toin kumminkin hänet tänne siirtääkseni sukupolvelta toiselle kauniita perinteitä! Ja miten koskettavaa kaikki onkaan. Ei mitään arvostusta vastalahjaksi.
  7. Lämpö, joka valtaa mielen ja syntyy muistoista. Äkkiä olen taas lumisten hankien keskellä lapsuudenkodissani. Kynttilät palavat, äiti laulaa kauniilla äänellään En etsi valtaa loistoa. Onnellisempi en voisi olla.
  8. Häpeä siitä, että en taaskaan muistanut ottaa kolehtirahaa. Ihme homma, ettei MobilePaylla voi vieläkään maksaa.
  9. Ylpeys siitä, että muistin ottaa kolehtirahaa. Sori vaan te muut.
  10. Havahtuminen, jonka laulujen sanat aiheuttavat. Laulan: ”turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää, me kylmin käymme sydämin, laps’ sivuun vain jos jää.” Jään miettimään, mikä oikeasti on tärkeää.
  11. Yhteyden tunne – miten ihanaa olla osa tätä kaikkea! Joukolla laulaminen luo tunteen siitä, että meillä kaikilla on sittenkin vielä jotain yhteistä. Kuulumme seurakuntaan, ihmiskuntaan, galaksien keskellä samaan joukkoon, sukupolvien suureen ketjuun.
  12. Tuska, jonka aiheuttaa laulujen soittaminen liian korkealta, matalalta, liian nopeasti tai liian hitaasti. Ei joululaulujen kanssa pidä läähättää. Kenellä on nyt kiire kotiin?
  13. Helpotus siitä, että on muitakin, joille perinteet ovat rakkaita. Et ole outo. Tuntuu siltä, että maailma ei olekaan paha paikka. On vielä paljon hyvää, jotain joka pysyy.
  14. Odotus, joka saa täyttymyksensä: kaikki rakkaimmat joululaulut ovat vieläkin lauluvihkossa mukana. Kun vielä pystyisi laulamaan äänen särkymättä sitä kohtaa, jossa olet pieni veljeni, tulit taivahasta.
  15. Ylpeys siitä, että osaan tämänkin laulun sanat ulkoa. Ihme juttu, vaikka en ole edes treenannut!
  16. Kiusaantuneisuus, kun joku laulaa juuri selän takana lujaa ja ikävästi nuotin pielestä. Saahan sitä laulaa, ja täällä varsinkin, mutta silti! Sama tunnetila valtaa, jos salin perällä joku ei vie itkevää vauvaansa muualle. Tai kun oma mies laulaa liian lujaa tai huonosti. Vaikka saahan sitä siis laulaa! Sekin nolottaa, että nolottaa.
  17. Järkytys, kun omaa lempikappaletta ei muistetakaan laulaa, vaikka se on vielä vihkossakin. Hei kanttori, mitä ihmettä!
  18. Voitonriemu, joka syntyy omien rajojen ylittämisestä. Tilaisuuden loputtua huomaan laulaneeni täysin palkein, vaikka en laula koskaan. Olipa ihanaa, koko kroppa virkistyi.
  19. Vapaus, jota tuntee voidessaan valita snygeimmät, lasten kauneimmat, de vackraste tai vaikka pop-joululaulut. Saan mennä, saan olla menemättä!
  20. Pettymys, kun aikaa haaskataan jonkin uuden joululaulun laulattamiseen. Kukaan ei osaa! Enkä varsinkaan edes halua oppia!
  21. Pitkästyminen, jos pappi pitää kovin pitkän puheen tai joku esiintyjä laulaa ja säestää itseään hammond-uruilla.
  22. Tyytyväisyys rahan säästöstä, sillä tämähän on ihan ilmaista. Ja näin hienoja solistejakin oli saatu!
  23. Huolestuneisuus, joka valtaa varsinkin tilaisuuden loppupuolella. Kun ihmisiä on näin paljon, kauanko kestää saada takki naulakosta? Kauanko menee, kun jonotamme täältä ulos? Ja kuinka kauan kestääkään ennen kuin auton saa parkkipaikalta? Pakko lähteä varmaan viimeisen biisin aikana, että päästään pois ennen ruuhkaa.
  24. Herkistyminen, joka syntyy viimeistään siinä, kun kaikki nousevat seisomaan ja olemme yhtä. Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä. Tulee ikävä mummoa, äitiä, kaikkia edellisiä jouluja, jolloin jokin oli toisin.
  25. Huojennus siitä, että kaiken hyörinän keskelle tuli juuri tämä hetki. Tuntuu, että tästä se alkaa, rauha laskeutuu. Kyllä se joulu tulee taas sittenkin.