Ihana miljöö, mahtavat näyttelijät, loistavia juonenkäänteitä! Mitä enää voisi toivoa?
Ihana miljöö, mahtavat näyttelijät, loistavia juonenkäänteitä! Mitä enää voisi toivoa?

Kotiin takaisin on tv-sarja, joka herättää katsojissaan poikkeuksellisen paljon lämpimiä tunteita. Mutta miksi?

Kotiin takaisin on ihana, koska…

1. Henkilöhahmoihin on helppo kiintyä.

He ovat rakastettavia ja inhimillisiä, raivostuvat ja leppyvät, mutta viime kädessä haluavat hyvää (paitsi ehkä pahimmat pahikset). Mikä hauskinta, heistä paljastuu aina lisää uusia puolia. Alkuun kauheana despoottina näyttäytynyt isoäiti osaakin sanoa kauniisti ja osoittaa välittävänsä niin, että tippa tulee linssiin.

Lisäksi monet heistä ovat ihanan komeita tai kauniita, mutta eivät nukkemaisella tai kiiltokuvamaisella tavalla: sarjan silmänruokaan kuuluvalla Georgella on isot korvat ja hänen kauniilla vaimollaan Sarahilla voimakas nenä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

2. Miljöö on tavattoman kaunis, ja siinä riittää katseltavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tapahtumien keskipiste on yläluokkainen, tyylikkäästi sisustettu sukutilan kartano, jossa australialaisen Blighn perheen eri sukupolvia edustavat jäsenet asuvat tai piipahtavat. Vaatteet ovat oma lukunsa: naiset käyttävät näyttäviä koruja ja mekkoja, miehet nähdään enimmäkseen pikkutakeissa ja hiukset öljyttyinä.

Myös autot ovat upeita ja kalliita, ja niillä huristellaan vehreiden maalaismaisemien halki.

Jamesia yritetään parantaa homoudesta sähkösokeilla.

3. Sarja on mielenkiintoista ajankuvaa.

Aiemmat jaksot sijoittuivat 1950-luvulle, ja lokakuussa alkavalla kaudella on siirrytty jo 1960-luvulle. Vähemmistöihin suhtaudutaan nykyajasta katsoen primitiivisesti: Blaigh’n komeaa perillistä yritettiin parantaa häpeällisenä pidetystä homoudesta sähkösokeilla, tummaihoinen aboriginaali sai muilta halveksuvaa kohtelua, eikä Italiasta muuttaneen viljelijäperheen poikaa tahdottu kelpuuttaa vävyksi.

Miten me itse elämme? Keihin me suhtaudumme edelleen yhtä ennakkoluuloisesti? Sitäkin voi sarjaa katsoessa peilailla.

4. Ohjelma rytmittää arkea ja tuo siihen tervetulleen piristeen.

Jos haluaa nähdä jaksot heti tuoreeltaan, telkan ääreen on riennettävä arkisin kymmentä yli viideksi. Jaksot voi kyllä katsoa myös Yle Areenasta, mutta vanha kunnon tv:n katselu tiettyyn kellonaikaan tekee lokakuussa kymmenestä päivästä poikkeuksellisen kivoja.

Tiettyjä aikatauluhaasteita voi lähiviikkoina syntyä, mutta motivaatio järjestelyihin on tämän sarjan kohdalla monilla erityisen suuri.

Paha tuntuu saavan aina palkkansa. Mutta mikä on oikein ja mikä väärin?

5. Sarjassa ei ole silmitöntä kauhua tai jatkuvaa väkivaltaa.

Pelkoa ja jännitystä sarjassa sen sijaan kyllä on, ja piinallisen kamalia juonenkäänteitä. Klassiseen tapaan juuri ennen jakson päättymistä tapahtuu aina jotain, jonka vuoksi ei melkein kestä odottaa seuraavaan päivään nähdäkseen, miten tilanne ratkeaa. Sitä paitsi koska sekin tulee esiin, että yksi ruumis on upotettu järvenpohjaan!

Paha tuntuu saavan sarjassa aina palkkansa, mutta mikä taas on oikein ja väärin, sitä ei ole katsojan puolesta päätetty valmiiksi. Sarja tarjoaa tilaa myös moraaliselle pohdiskelulle.

Kesken jakson ei kannata kommentoida.

6. Ajatuksia sarjasta on kiva jakaa.

Toiset puhuvat luultavasti töissä Ensitreffeistä alttarilla -sarjasta tai Bachelorettesta – sinä puolestaan soitat heti jakson jälkeen ystävällesi tai purat jakson tapahtumia puolison kanssa, koska töissä voi olla turha odottaa vastakaikua: jostain kumman syystä tuskin kukaan on kuullutkaan tästä sarjasta.

Monen miehen kerrotaan innostuneen sarjasta vaimon myötä, mutta kesken jakson ei kannata kommentoida, keskittyminen ja sarjan vangitsevuus ovat sitä luokkaa. Korkeintaan voi hiukan lohduttaa tai pitää kädestä, jos jännittää kamalasti.

Kotiin takaisin YleTV1:ssä maanantaista perjantaihin 12.25.10. kello 17.1018, uusinnat seuraavana arkipäivänä kello 10. Yle Areenassa jaksot ovat seitsemän päivää.

Siheli

Anna on raskaana, mutta koko raskauden ajan nauttii drinkkejä ja röyhyttää tupakkaa. Ei taidettu 50-60 -lla olla vielä äideille valistusta alkoholin välttämisestä raskausaikana, ei kait se valistus kovin kummoista Suomessakaan tuolloin ollut.

Äiti 1960

1950-luvulla nuorten naisten tupakointi oli hienoa koska se osoitti aikuisuutta ja itsenäisyyttä. 1960-luvulla odottavien äitien piti mielellään rajoittaa kappalemäärää puoleen tusinaan. Vaaroista ei muuten puhuttu. Muotiin tulivat myös "drinksut" ja kirjahylly, jossa oli lasiovellinen baarikaappi. Tietysti käytössä. Nyt näyttää pahalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla