Kun ampiaiset ovat onnistuneet rakentamaan pesän paikkaan, jossa pikkulapset kirmailevat, on tehtävä karu valinta.

Kuinkahan monta ampiaispesän aihelmaa mahdoin hävittää alkukesästä meidän ulkovarastosta? Ainakin neljä. Silloin se oli helppoa, koska pesät olivat pingispallon kokoisia ja niitä nikkaroiva kuningatar enimmäkseen materiaalinhakumatkalla.

Jossain vaiheessa kuningatar luovutti, eikä uusia palloja enää ilmestynyt.

Niin minä luulin, kunnes eräänä päivänä havahduin katsomaan tarkemmin pientä koloa varaston katonrajassa. Eikös sieltä pörähdellyt ulos pieniä siivekkäitä raitapaitoja?

Ampiaiset olivat onnistuneet rakentamaan pesän varastoon. Ei ollut enää vaihtoehtoja.

Tarkempi tarkastelu paljasti karun tosiasian. Ampiaiset olivat kuin olivatkin onnistuneet rakentamaan miehen nyrkin kokoisen pesän varastoon, ovelasti oven yläpuolelle kohtaan, joka ei osu silmiin sisään eikä ulos kuljettaessa.

Tässä vaiheessa ei ollut enää vaihtoehtoja. Lapsenlapset tulevat pihalle kirmailemaan monta kertaa viikossa, ja aidan takana kirmaa naapureiden lapsia. Joku heistä törmäisi vielä varaston oveen juoksennellessaan tai herättäisi muuten vain ampiaiskansan epäluulon, eivätkä seuraukset olisi onnellisia. Ainoa ratkaisu oli joukkomurha. 

Niinpä kävin kaupasta ison suihkepullollisen hyönteismyrkkyä ja aloin odottaa yötä. Kokeneet tiesivät kertoa, että yöllä ampiaiset eivät lennä ruuanhakumatkoilla vaan koko yhdyskunta on asettunut levolle pesään.

Vedin hupun päähäni ja kiedoin huivin kasvojen suojaksi. Onneksi kukaan naapureista ei sattunut pihalle.

Kesähämärän laskeuduttua pukeuduin tiiviskankaisiin vaellushousuihin, vankkoihin vaelluskenkiin ja sateen-, tuulen- ynnä ampiaisenkestävään vaellustakkiin. Suljin lahkeen- ja hihansuut, vedin hupun päähäni ja kiristin sen suppuun. Kiedoin huivin kasvojen suojaksi niin, että vain silmät jäivät näkyviin, ja pujotin käsiini nahkasormikkaat. Vielä myrkkypurkki toiseen käteen ja muovikassi toiseen, ja olin valmis hirmutekoon. 

Kukaan naapureista ei sattunut tulemaan pihalle samaan aikaan, kun vyöryin ulos tamineissani. Onneksi. Olisi pelästynyt pahanpäiväisesti.

Ravistin myrkkypullon ja varmistin, että se toimii. Sitten astuin varastoon, sanoin anteeksi ja annoin myrkyn suihkuta suoraan ampiaispesän alalaidassa näkyvästä aukosta sisään.

Yksikään pörriäinen ei tullut ulos. Molemmat  pesän pinnalla partioineista yövartijoista jähmettyivät niille sijoilleen, kun valkoisena vaahtoava myrkky peitti ne alleen.

Mieli oli paha. Yhtään pörriäistä en haluaisi tappaa näinä ympäristöuhkien aikoina.

Peitin murhanäyttämön muovipussilla, irrotin pesän ja kannoin sen murhemielin sekajäteastiaan. Tosin ongelmajätelaitos olisi ollut oikeampi osoite. Sen verran reilusti tulin myrkkyä käyttäneeksi. 

Mieli oli paha. Yhtään pörriäistä en haluaisi tappaa näinä kammottavien ympäristöuhkien ja ilmastomyllerrysten aikoina, mutta pakko mikä pakko.

Toukkiaan puolustava ampiaiskuningatar on klaaneineen luonnonvoimista kunnioitettavimpia. Sitä kaameampi on vain oman toukkansa toukkia varjeleva ihmismummo.

Näin hävität ampiaispesän

1 Odota yötä. Silloin ampiaisyhdyskunta on pesän sisällä.

2 Pue piikinkestävät vaatteet. Hyttyshattu on suositeltava, jos sellaisen omistat.

3 Muista ravistaa myrkkypurkki ja testata, että se toimii. Ei kannata sohia ampiaispesää suihkepullolla, josta tulee ulos vain ilmaa.

4 Suihkuta myrkky sisään pesän lentoaukosta. Älä säästele määrässä.

5 Poimi kuollut pesä muovipussiin. Hävitä se sekajätteessä.

6 Pyydä anteeksi. Ampiaiset kuuluvat luonnonkiertoon, myrkyt eivät.