Kun ampiaiset ovat onnistuneet rakentamaan pesän paikkaan, jossa pikkulapset kirmailevat, on tehtävä karu valinta.

Kuinkahan monta ampiaispesän aihelmaa mahdoin hävittää alkukesästä meidän ulkovarastosta? Ainakin neljä. Silloin se oli helppoa, koska pesät olivat pingispallon kokoisia ja niitä nikkaroiva kuningatar enimmäkseen materiaalinhakumatkalla.

Jossain vaiheessa kuningatar luovutti, eikä uusia palloja enää ilmestynyt.

Niin minä luulin, kunnes eräänä päivänä havahduin katsomaan tarkemmin pientä koloa varaston katonrajassa. Eikös sieltä pörähdellyt ulos pieniä siivekkäitä raitapaitoja?

Ampiaiset olivat onnistuneet rakentamaan pesän varastoon. Ei ollut enää vaihtoehtoja.

Tarkempi tarkastelu paljasti karun tosiasian. Ampiaiset olivat kuin olivatkin onnistuneet rakentamaan miehen nyrkin kokoisen pesän varastoon, ovelasti oven yläpuolelle kohtaan, joka ei osu silmiin sisään eikä ulos kuljettaessa.

Tässä vaiheessa ei ollut enää vaihtoehtoja. Lapsenlapset tulevat pihalle kirmailemaan monta kertaa viikossa, ja aidan takana kirmaa naapureiden lapsia. Joku heistä törmäisi vielä varaston oveen juoksennellessaan tai herättäisi muuten vain ampiaiskansan epäluulon, eivätkä seuraukset olisi onnellisia. Ainoa ratkaisu oli joukkomurha. 

Niinpä kävin kaupasta ison suihkepullollisen hyönteismyrkkyä ja aloin odottaa yötä. Kokeneet tiesivät kertoa, että yöllä ampiaiset eivät lennä ruuanhakumatkoilla vaan koko yhdyskunta on asettunut levolle pesään.

Vedin hupun päähäni ja kiedoin huivin kasvojen suojaksi. Onneksi kukaan naapureista ei sattunut pihalle.

Kesähämärän laskeuduttua pukeuduin tiiviskankaisiin vaellushousuihin, vankkoihin vaelluskenkiin ja sateen-, tuulen- ynnä ampiaisenkestävään vaellustakkiin. Suljin lahkeen- ja hihansuut, vedin hupun päähäni ja kiristin sen suppuun. Kiedoin huivin kasvojen suojaksi niin, että vain silmät jäivät näkyviin, ja pujotin käsiini nahkasormikkaat. Vielä myrkkypurkki toiseen käteen ja muovikassi toiseen, ja olin valmis hirmutekoon. 

Kukaan naapureista ei sattunut tulemaan pihalle samaan aikaan, kun vyöryin ulos tamineissani. Onneksi. Olisi pelästynyt pahanpäiväisesti.

Ravistin myrkkypullon ja varmistin, että se toimii. Sitten astuin varastoon, sanoin anteeksi ja annoin myrkyn suihkuta suoraan ampiaispesän alalaidassa näkyvästä aukosta sisään.

Yksikään pörriäinen ei tullut ulos. Molemmat  pesän pinnalla partioineista yövartijoista jähmettyivät niille sijoilleen, kun valkoisena vaahtoava myrkky peitti ne alleen.

Mieli oli paha. Yhtään pörriäistä en haluaisi tappaa näinä ympäristöuhkien aikoina.

Peitin murhanäyttämön muovipussilla, irrotin pesän ja kannoin sen murhemielin sekajäteastiaan. Tosin ongelmajätelaitos olisi ollut oikeampi osoite. Sen verran reilusti tulin myrkkyä käyttäneeksi. 

Mieli oli paha. Yhtään pörriäistä en haluaisi tappaa näinä kammottavien ympäristöuhkien ja ilmastomyllerrysten aikoina, mutta pakko mikä pakko.

Toukkiaan puolustava ampiaiskuningatar on klaaneineen luonnonvoimista kunnioitettavimpia. Sitä kaameampi on vain oman toukkansa toukkia varjeleva ihmismummo.

Näin hävität ampiaispesän

1 Odota yötä. Silloin ampiaisyhdyskunta on pesän sisällä.

2 Pue piikinkestävät vaatteet. Hyttyshattu on suositeltava, jos sellaisen omistat.

3 Muista ravistaa myrkkypurkki ja testata, että se toimii. Ei kannata sohia ampiaispesää suihkepullolla, josta tulee ulos vain ilmaa.

4 Suihkuta myrkky sisään pesän lentoaukosta. Älä säästele määrässä.

5 Poimi kuollut pesä muovipussiin. Hävitä se sekajätteessä.

6 Pyydä anteeksi. Ampiaiset kuuluvat luonnonkiertoon, myrkyt eivät.

Salaiset kansiot -ohjelma sai erään lukijan pelkäämään vessassa käymistä. Kuva: Handout / Sanoma arkisto
Salaiset kansiot -ohjelma sai erään lukijan pelkäämään vessassa käymistä. Kuva: Handout / Sanoma arkisto

Happosateet, kuukautiset, Pelle Hermanni... Vuoden alussa muistelimme asioita, jotka valvottivat 1980-luvun lapsia. Nyt kysyimme lukijoilta lapsuuden karmivimpia pelkoja. KK:n lukijat pelkäsivät esimerkiksi näitä!

1. Elvistä.

Kuva: Ron Galella / Sanoma arkisto
Kuva: Ron Galella / Sanoma arkisto

”Pelkäsin pienenä Elvistä. Silloin puhuttiin paljon, että Elvis onkin elossa ja nähty missä vaan. Pelkäsin, että hän tulee meille.”

2. Lottokonetta.

Kuva: Tuomas Selänne / Sanoma arkisto
Kuva: Tuomas Selänne / Sanoma arkisto

”Kun arvontamusiikki alkoi, juoksin keittiöön piiloon.”

3. Poliisia.

Kuva: Pentti Koskinen / Sanoma arkisto
Kuva: Pentti Koskinen / Sanoma arkisto

”Olin varma, että poliisi ampuu, jos näkee lapsen itkevän kylällä.”

4. Oksennustautia.

Kuva: iStockphoto
Kuva: iStockphoto

”Ukkonen, hämähäkit ja oksennustauti olivat pelkojani. Ihan samat pelot minulla on edelleen.”

5. Tappajahaita.

Kuva: Universal Studios International / Sanoma arkisto
Kuva: Universal Studios International / Sanoma arkisto

”Kukapa ei olisi tullut uimasta kiljuen, että siellä oli tappajahai!”

6. Hessu Hopoa.

Kuva: Sanoma arkisto
Kuva: Sanoma arkisto

”Pelkäsin Hessu Hopoa, jonka luulin asuvan ullakolla.”

7. Pihapiirin fasaaneja.

Kuva: HS Antti Johansson / Sanoma arkisto
Kuva: HS Antti Johansson / Sanoma arkisto

”Niitä asusti meidän kuusiaidassa. Nimikin kuulosti kauhistuttavalta.”

8. Salaisia kansioita.

Kuva: Handout / Sanoma arkisto
Kuva: Handout / Sanoma arkisto

”X-filesin ansiosta olin varma, että ufot tulevat hakemaan minut. Niin, ja olihan siinä se maksansyöjäihminenkin (Eugene Victor Tooms), joka pystyi kulkemaan ilmastointiputkissa ja viemäreissä. Arvatkaa vaan, pelottivatko esimerkiksi vessakäynnit!”

8. Nukkumatin unihiekkaa.

Kuva: Kalle Parkkinen / Sanoma arkisto
Kuva: Kalle Parkkinen / Sanoma arkisto

”Nukkumatti heitti sen Pikku Kakkosessa niin aikaisin, ettei siihen aikaan voinut kuvitellakaan ottavansa sitä vastaan. Oli laitettava kädet silmille, ettei hiekka tavoittanut silmiä.”

Ne ovat oikeasti hedelmiä. Pohjushedelmiä.
Ne ovat oikeasti hedelmiä. Pohjushedelmiä.

Elämme harhassa: kutsumme mansikkaa marjaksi, maapähkinää pähkinäksi ja valkosuklaata suklaaksi. Eivät ne ole! Lue tästä asioiden todellisesta luonteesta.

1. Jukkapalmu ei oikeasti ole palmu.

Mitä! No ei ole, koska se ei kuulu palmukasvien vaan yucca-kasvien sukuun. Sikäli loogisemmalta tuntuisi, että sen nimenkin pitäisi olla palmujukka. Toiselta kutsumanimeltään se onkin kiiltojukka, jossa ”jukkaisuus” tulee selvemmin esiin kuin jukkapalmussa. Sekavaa!

2. Tervapääsky ei ole pääsky.

Tervapääsky on kiitäjä. Se kyllä näyttää pääskyltä ja on nimeltäänkin pääsky, joten erehtymisen vaara on ilmeinen. Tervapääsky on muuten Suomessa ainoana vakituisena lajina esiintyvä kiitäjälintu eli kirskulintu. Muita kiitäjiä ovat esimerkiksi kolibrit.

3. Valkosuklaa ei ole suklaata.

Suklaaseen tarvitaan kaakaomassaa, jota valkosuklaassa ei ole. Valkosuklaa on ihana sokerinen maitoherkku.

4. Mansikka ei ole marja.

Arkikielessä mansikka on marja, mutta jos kasvitieteilijältä kysytään, kyseessä on pohjushedelmä. Punainen osa on hedelmöittymisen jälkeen paisunut pohjushedelmä.

5. Piirretty tsekkiläinen animaatiohahmo ei ole myyrä.

Se on kontiainen ja on ollut sitä myös alkuperäiseltä tsekkiläiseltä nimeltään. Kyseessä lienee kääntäjän virhe: kontiaista kun kutsuttiin ennen myös maamyyräksi. Myyrät ja kontiaiset eivät kuitenkaan ole läheistä sukua, sillä myyrä on jyrsijä, kontiainen taas hyönteissyöjä. Piirretyn Myyrä taas syö myös vesimelonia.

6. Maapähkinä ei oikeasti ole pähkinä.

Ei ole, koska se kuuluu hernekasveihin. Nimi ilmenee englannin kielessä paljon paremmin: Peanut sisältää molemmat sanat, pavun ja pähkinän. Samaan tapaan kuin muutkin hernekasvit, maapähkinä kasvattaa palkoja.

7. Herne ei ole vihannes.

Herne on hedelmä. Palon sisällä olevat herneet ovat sen siemeniä.

8. Lauri Tähkä ei ole Lauri Tähkä.

Lauri Tähkä on Jarkko Suo.