Kimmo Salmi, 42, asuu vaimonsa Teean sekä Amandan, 12, ja Monican, 9, kanssa Lempäälässä.
Kimmo Salmi, 42, asuu vaimonsa Teean sekä Amandan, 12, ja Monican, 9, kanssa Lempäälässä.

Onpa rumat, Kimmo Salmi ajatteli, kun näki ensimmäistä kertaa Crocsit. Hän ei arvannut, että muovikengistä tulisi hänelle uusi ura.

”Hienot, kiitos”, Kimmo Salmi sanoi, kun sai pomoltaan ensimmäiset Crocs-muovikengät.

Oikeasti hän ajatteli, että onpa maailman rumimmat.

Oli vuosi 2004 ja Kimmo oli työmatkalla Coloradossa Yhdysvalloissa puhumassa elektroniikkayrityksen asioista. Hänen sikäläinen esimiehensä kertoi, että hänen kolme kaveriaan oli perustanut muovikenkiä myyvän kenkäfirman.

”Ota nämä ja kokeile ja kerro sitten, mitä mieltä olet”, pomo kehotti.

”Pakkohan ne kengät oli laittaa jalkaan”, Kimmo Salmi sanoo.

”Kulman takana vaihdoin heti pois. Ajattelin, että ei niitä moni osta.”

Vaimokaan ei innostunut

Reikäisiä muovikenkiä oli alun perin myyty vain veneilykenkinä, mutta bisnes Yhdysvalloissa laajeni.

”Sitten pomoni alkoi puhua, että Pohjoismaissa ei ollut yhtään maahantuojaa niille kengille. Hän kysyi, kiinnostaisiko minua sivutyö muovikenkien maahantuojana. Ajattelin, ettei missään tapauksessa. Mietin, että suomalaiset ovat ihan erilaista kansaa kuin jenkit ja meillä on eri ilmasto-olotkin, ei meillä reikäkenkiä osteta.”

Crocs-kenkien myynti Yhdysvalloissa kuitenkin kasvoi.

”Tiesin, että monet siellä leviävät asiat tulevat Eurooppaan. Yhtenä iltana kaivoin ne saamani kengät autotallista ja näytin vaimolleni. Ei hänkään niistä innostunut mutta alkoi pohtia,voisiko kengistä saada työkengät sairaalaan: ne olivat kevyet ja ne oli helppo pestä.”

Kimmo alkoi pohtia, voisiko muovikengissä sittenkin olla myyntimahdollisuuksia. Syksyllä 2005 hän osti kontillisen muovikenkiä, 4 000 paria, ja varastoi ne autotalliinsa.

”Kadulla katsottiin, että jo on kengät.”

”Moni sanoi, ettei kukaan osta neljän-, viidenkympin muoviläpysköjä. Itse olin alkanut käyttää Crocseja heti bisneksen alkaessa. Kadulla katsottiin, että jo on kengät, mutta pakko oli itse uskoa niihin ja mennä mukavuus edellä.”

Keväälle 2007 Kimmon yritykselle tuli niin isoja ennakkotilauksia, että kaikki omat ja firman rahat menivät uusien kenkien ostamiseen.

”Otin yhteyttä pomooni Yhdysvaltoihin ja sanoin, että haluaisin jäädä pois elektroniikkabisneksestä. Sovimme, että menen palkolliseksi Crocsille. Minulla ei ollut rahaa jatkaa yrittäjänä, ja pääsin tekemään työtä isommin, kun rahoitus oli turvattu.”

Uusi hassu tuote

Bisnes kasvoi, ja koko perheen elämä muuttui.

”Jossain vaiheessa mietin yötä päivää töitä. Vaimolla oli varmasti välillä vaikeaa, ja hänkin teki vaativaa työtään. Ilman isovanhempien apua emme olisi selvinneet millään.”

Nykyisin Kimmo on jättänyt Crocsin ja siirtynyt Popsockets-nimiseen yritykseen. Se myy kännykän tai tabletin taakse laitettavia, ulosvedettäviä pidikkeitä, joilla laitteesta saa paremman otteen tai joiden varaan puhelimen tai tabletin saa nojaamaan.

”Hassu tuote, jota ei ole ennen ollut. Tavara, jota ensin ihmetellään ja sitten ajatellaan, että juuri tämän minä tarvitsen. Sellaisia minä myyn taas.”

Lue Kimmon koko tarina Kodin Kuvalehdestä 21/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä tai tähtiartikkelina, jos olet tilaaja tai teet ilmaisen näytetilauksen täällä.