Yksi Marjon lempipuuhia on pelastaa kilpikonnia rannalta veteen. Aikaisemmin Marjon koti oli Helsingissä.
Yksi Marjon lempipuuhia on pelastaa kilpikonnia rannalta veteen. Aikaisemmin Marjon koti oli Helsingissä.

”Kaikki on mahdollista. Sinulla on vain yksi elämä. Ota siitä kaikki irti”, sanoo Marjo Ivaska-Sergeantin. Tuo elämänohje on vienyt helsinkiläisen Marjon New Yorkin kautta Jamaikalle, jossa hän elää unelmaansa  – ja aika monen muunkin.

Tänäänkin Marjo Ivaska-Sergeantin, 47, päivä alkaa aamu-uinnilla meressä. Samaan aikaan paikalliset kalastajat palaavat pikkuveneillä yöretkeltä rantaan ja irrottelevat verkoista meriahvenia ja voikaloja.

Miesten hyvä tuuli, ilo kovan työn tuloksista, tarttuu.

Sitten Marjo lähtee kotiin. Koti sijaitsee maalaiskaupunki Oracabessassa Jamaikalla. Pihalla on yli 80 hedelmäpuuta ja talon takana koskematon viidakko.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Marjon edellinen koti oli New Yorkissa talossa, jossa oli oma ovimies, joogastudio, postitushuone ja kuntosali.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta ihan ensin – ennen kuin toteutti unelmansa – Marjo asui Helsingissä.

Täällä tuntuu tutulta

New Yorkiin Marjo päätyi Suomesta ystävän houkuttelemana. Vierailun oli tarkoitus olla vain käväisy, mutta kaupungin energia tuntui tekevän olon eläväksi. Marjo alkoi työskennellä kiinteistönvälittäjänä.

Kun hän lähti ystävän kanssa lomalle Jamaikalle, ystävä vietti päivänsä rannalla, mutta Marjo matkusti vuorille ja puhui paikallisten ihmisten kanssa. Puhui ja puhui.

Resepti oli valmis!

”Tunsin ihmeellistä vetoa saareen ja tiesin jo silloin, että kotini tulisi joskus olemaan täällä. Jamaikalaiset vaikuttivat heti jotenkin tutuilta. He tekevät asioita tekemättä itsestään sen suurempaa numeroa. Kuin suomalaiset.”

Pian matkansa jälkeen Marjo tapasi New Yorkissa tulevan miehensä, Jamaikalta kotoisin olevan Evonin.

”Kerroin, kuinka paljon pidin hänen syntymäpaikastaan. Resepti oli valmis!”

Marjo, Evon ja Evonin sisko Carol. Marjo uskoo, että hänen kotiinsa löytävät ne ihmiset, joiden kanssa tiet on tarkoitettukin risteämään.
Marjo, Evon ja Evonin sisko Carol. Marjo uskoo, että hänen kotiinsa löytävät ne ihmiset, joiden kanssa tiet on tarkoitettukin risteämään.

 

Ystävistä kasvoi perhe

Evon tunnettiin New Yorkissa vieraanvaraisena tyyppinä, joka valmisti koko suurelle ystäväpiirille käsittämättömän herkullista ruokaa, usein ja mielellään.

Ehkä ajatus syntyi joskus silloin, jälkiruokajuustokakun äärellä. Jos olisikin talo Jamaikalla. Sellainen, jonne voisi kutsua ihmisiä syömään ja olemaan vain, yhdessä.

”Ja täälläpä sitä nyt ollaan oltu Jamaikalla omassa kodissa neljä vuotta, joista kolme viimeistä meillä on ollut vierailijoita ympäri maailmaa.”

Jos olisikin talo Jamaikalla. Sellainen, jonne voisi kutsua ihmisiä syömään.

Marjo ja Evon alkoivat vuokrata osaa kodistaan matkailijoille Airbnb-välityspalvelun kautta. Monesta vieraasta on tullut ystävä, joka palaa yhä uudelleen ja jonka kanssa viestitellään viikoittain.

”Ympärillemme on kasvanut perhe, vaikka se ei perinteinen perhe olekaan. Siihen kuuluu ihmisiä ympäri maapalloa, Australiasta Saksaan ja Japaniin.”

Marjon tyypillinen jamaikalainen aamupala: avokadoa, punajuurta inkiväärillä, bataattia ja hedelmiä suolakalalla.
Marjon tyypillinen jamaikalainen aamupala: avokadoa, punajuurta inkiväärillä, bataattia ja hedelmiä suolakalalla.

 

Nämä ihmiset on tarkoitus tavata

Marjo uskoo, että hänen kotiinsa löytävät ne ihmiset, joiden kanssa tiet on tarkoitettukin risteämään. Osa viipyy viikon, osa tekee etätöitä ja jää kuukausiksi.

Marjo ottaa usein vieraan mukaan, kun matkaa markkinoille ostamaan timjamia ja punajuuria. Ennen kauppoja juodaan aina kookosvettä ja kuullaan aamun parhaat vitsit. Markkinoiden jälkeen lähdetään ehkä seuraamaan, kuinka kilpikonnia vapautetaan mereen. 

Jokaisella vieraalla on mielenkiintoinen ja uskomaton tarina, kuten ihmisillä yleensäkin.

Robert saapui Seattlesta ja kertoi illallisen päätteeksi jättäneensä ennen matkaansa uransa armeijan lentäjänä.

Veronica Lontoosta oli saanut perinnöksi talon Jamaikalta ja saapui eläkkeelle jäätyään katsomaan sitä.

”Autoimme Veronicaa tutustumaan paikallisille tavoille. Evon esitteli hänet ihmisille, jotka osaavat korjata talon ja Veronican tytär viestitteli kiitosta Lontoosta viikoittain.”

Robert saapui Seattlesta ja kertoi illallisen päätteeksi jättäneensä ennen matkaansa uransa armeijan lentäjänä. Hän halusi aloittaa uuden elämän nuoria auttaen.

Lähipiiri oli pitänyt hänen päätöstään hulluna.

”Juttelimme pitkään elämästä ja siitä, kuinka irtiotot totutusta ovat usein hankalia sosiaalisen paineen takia. Nyt Robertista tuntui vihdoin vapaalta.”

”Robertinkin tarina muistuttaa siitä, että emme voi valita perhettä johon synnymme. Voimme kuitenkin tehdä omia päätöksiä ja vaikuttaa siihen, minkälaisen perheen muodostamme ympärillemme ystävistä.”

Marjon kotipihalla kasvaa yli 80 hedelmäpuuta. Talon takaa alkaa viidakko.
Marjon kotipihalla kasvaa yli 80 hedelmäpuuta. Talon takaa alkaa viidakko.

 

Yhteinen maapallo

Marjo on myös oppinut jokaiselta vieraaltaan jotakin. Yksi suurimmista opetuksista on se, kuinka samanlaisia ihmiset lopulta ovat.

I live my dream life.

”Asutamme tätä maapalloa yhdessä. On hauska huomata, ettei investointipankkiirilla New Yorkissa ja taksikuskilla Jamaikalla ole paljonkaan eroja: molemmat haluavat ruokkia perheensä ja toivovat lapsensa menestyvän.”

Ihmiset sanovat Marjolle usein: Marjo, you live my dream life. (Marjo, elät minun unelmaelämääni.)

Marjo vastaa aina: No Darling, I live my dream life.Your dream life is what you make it to be. (Ei kultaseni, elän omaa unelmaelämääni. Sinä teet omasi.)

”Minusta on tärkeintä se, että elää omaa unelmaansa eikä vain unelmoi siitä.”

Kotimaisema. Marjon motto kuuluu: Elä tässä hetkessä. Sinulla on vain yksi elämä. Ota siitä kaikki irti.
Kotimaisema. Marjon motto kuuluu: Elä tässä hetkessä. Sinulla on vain yksi elämä. Ota siitä kaikki irti.

 

Muista kiittää jokaisesta päivästä

Nämä ovat Marjon opit:

Kaikki on mahdollista.

Elä tässä hetkessä. Sinulla on vain yksi elämä. Ota siitä kaikki irti.

Epäonnistumisia ei kerta kaikkiaan ole. On vain hienoja opetuksia.

Marjo ei kaipaa mitään. Hän ajattelee: onneksi uskalsin.

Ympäröi itsesi positiivisten ihmisten energioilla ja muista kiittää jokaisesta päivästä. Vaikka se olisi ollut maailman kurjin.

Marjon tämäkin ilta päättyy takapihan riippumattoon, tähtitaivaan alle. Sirkat sirittävät. Jostain kaukaa kuuluu reggaemusiikkia.

Kylässä olevat vieraat sammuttivat hetki sitten valon huoneestaan. Puoliso tulee kohta ulos, Marjo ottaa häntä kädestä kiinni.

Marjo ei kaipaa mitään. Hän ajattelee: onneksi uskalsin.

Reality check

Rahaa ja terveyttä tarvitaan, tuon unelman elämiseen. Juttu oli vähän liiankin positiivinen, että lukija jää miettimään, eikös Jamaika ole aika eriarvoinen maa, kuinka valkoisen vallan hallitsema politiikka voi ja ihmisten mahdollisuudet, elää köyhyyden ja sen myötä kovan rikollisuuden keskellä ? Tavallisilla ihmisillä Jamaikalla, on aika rankkaa, paratiisiluonnosta huolimatta. Onko ollut hirmumyrskyjä, Gilbertin muisto varmasti elää siellä ihmisissä vieläkin ? Kysymyksiä heräsi siis.

Sisältö jatkuu mainoksen alla