Tänä vuonna talvipäivänseisaukseen osuu myös täysikuu.
Tänä vuonna talvipäivänseisaukseen osuu myös täysikuu.

Talvipäivänseisauksen jälkeen valoisa aika ei enää vähene. Silti aurinko ei koko loppuvuonna nouse yhtään aikaisemmin kuin nyt.

Hahaa, pimeys, siitäs sait! Nyt se on loppu! Tänään 22.12. on talvipäivänseisaus, eikä päivä tästä enää lyhene.

No joo, jos tarkkoja ollaan, ei päivä aivan vielä pitenekään. Vaikka talvipäivänseisauksen eksakti hetki on tänä vuonna 22. joulukuuta kello 0.23, se ei tarkoita, että jo aatonaattona tarvittaisiin aurinkolaseja. Päivä jurottaa lyhimmillään pari kolme päivää, eikä se joka paikassa koita ensinkään.

Esimerkiksi Sodankylän nelipäiväinen kaamos loppuu vasta jouluaattona. Utsjoella Aurinko jaksaa hinautua horisontin yläpuolelle seuraavan kerran tammikuun puolivälissä.

Päivä jatkuu aluksi vain noin viidellä kituminuutilla viikossa.

Eikä elämä ole varsinaista valon juhlaa lähiviikkoinakaan. Helsingin korkeudella päivä jatkuu aluksi vain noin viidellä kituminuutilla viikossa, mutta maltetaanhan: vauhti kiihtyy pikku hiljaa.

Kun olemme päässeet kevätpäiväntasaukseen 20. maaliskuuta, valoisa aika jatkuu jo reilut viisi minuuttia vuorokaudessa.

Akseli kallellaan

Joulukuista talvipäivänseisausta vietetään ainoastaan pohjoisella pallonpuoliskolla. Samaan aikaan pallon eteläinen puolisko fiilistelee vuoden pisintä päivää, sillä aurinko paistaa keskipäivällä korkeimmalta Kauriin kääntöpiirille.

Me täällä Kravun kääntöpiirin tuntumassa pääsemme maksamaan potut pottuina juhannuksen tietämillä, jolloin on meidän vuoromme juhlistaa kesäpäivänseisausta.

Ensin pitenevät illat.

Tämä valaistusolojen ja samalla vuodenaikojen vaihtelu johtuu siitä, että maapallon akseli on kallellaan kiertorataansa nähden. Meidän talvipäivänseisauksemme aikaan pohjoisnapa on kallistunut poispäin Auringosta.

Kallellaan olevasta akselista johtuu osittain sekin erikoinen ilmiö, että päivät ovat yli viikon ajan lyhentyneet pelkästään aamusta. Kun ne nyt alkavat pidentyä, ensin pitenevät illat: vuodenvaihteeseen saakka aurinko laskee joka päivä hippusen myöhemmin, mutta ei nouse yhtään aikaisemmin kuin nyt.

Perusteellisen selityksen ilmiölle löydät Tiede-lehden artikkelista täältä.

Joulun juuret

Vuoden pimeimmät hetket eivät jääneet huomaamatta esivanhemmiltamme, jotka elivät lujasti kiinni luonnon ja vuodenaikojen kierrossa.

Juhlan perinteisiin kuuluivat hilpeät syömingit ja lahjojen antaminen.

Tässä kohdassa onkin erinomaisen paikallaan käyttää sanontaa jo muinaiset roomalaiset. Nämä veijarit kun viettivät talvipäivänseisauksen aikaan kaikki kansankerrokset riehaannuttavaa Saturnalia-juhlaa. Sen perinteisiin kuuluivat muun muassa hilpeät syömingit ja lahjojen antaminen.

Myös ammoiset germaanit juhlivat keskitalvea notkuvien ruokapöytien ääressä. He kutsuivat bakkanaalejaan sanalla, joka kuulosti hyvin samalta kuin ruotsin kielen jul. Ja kappas vain, samaa peruahan on myös se suomen kielen sana, joka kuvaa juuri tätä pimeimmän talven juhla-aikaa. Jouluhan se.

Jos siis haluat liittyä esiäitien ja -isien pitkään ketjuun ja juhlistaa valon voittoa pimeydestä, niin tarkkaan ottaen teet sitä jo – ja todennäköisesti hyvin perinteisin menoin.