Oho, taisin pudota tuolilta! Ei kai kukaan huomannut?
Oho, taisin pudota tuolilta! Ei kai kukaan huomannut?

Kukapa ei joskus mokaisi – ja aika usein niin käy myös työpaikalla. Lue lohduksesi, kuinka paljon mokia on tapahtunut Kodin Kuvalehden lukijoille töissä.

Olisin voinut jättää sanomatta…

”Työkaverini näytti kuvia puhelimeltaan. Kommentoin yhdessä kuvassa olevaa henkilöä draq queenin näköiseksi. Työkaverini vastasi, että siinä kuvassa on hänen tyttärensä.”

”Kerran suivaannuin, kun työkaveri kieltäytyi työtehtävästä. Kehotin teräväkielisesti häntä menemään kotiin vaikka tukkaansa laittamaan. Tukka oli kyllä jo muutenkin niin tärkätty, että tuulikaan ei sitä kampausta olisi saanut liikkumaan. Olisin voinut ojentaa lempeämmin.”

”Kerroin vitsin pomon seksielämästä enkä tiennyt vielä, kuka oli pomon vaimo. Tietenkin hän seisoi vierelläni.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ei mennyt ihan putkeen

”Tein kauan sitten juustotilausta seuraavalle viikolle. Minun piti tilata vain Oltermanni-juustoa neljä laatikollista. Muuten meni ihan hyvin, mutta kuskin tuodessa juustoja hän toikin neljä lavaa juustoa pikku kauppaan. Siinä sitten pikkukylässä syötiin muutama viikko tarjousjuustoa!”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Toisena työpäivänä uudessa työpaikassa onnistuin rikkomaan tuolin ja kassakoneen. Kaiken huipuksi hukkasin myös vessanpöntön vetonupin. Se jäi käteeni pönttöä vetäessäni ja tippui jonnekin. Emme löytäneet sitä mistään.”

”Olin kesätöissä ruokakaupassa, jossa pakattiin ja leikattiin itse lihoja. Luulin työparini kanssa, että myös jauhettu maksa piti pakata vakuumiin koneella. Ei olisi saanut. Maksaa puristui joka puolelle koneeseen ja huoneeseen. Haju oli jäätävä.”

”Luulin, että mies tarkoitti kondomeja.”

”Olen myyjänä paikassa, jossa pienen kaupan ohessa myydään pizzaa. Kassalle tuli kolmen hengen miesporukka. Nuorin kysyi minulta, onko teillä niitä kertakäyttövälineitä. Mieleeni tuli, että nuori mies reissuhommissa, mitäpä hän muuta tarvitsisi kuin kondomeja. Esittelin valikoimaamme, kunnes hän naama punaisena sanoi varovasti, että on kai ne nuokin, mutta tarkoitin muovihaarukoita ja veitsiä. En tiennyt, että he olivat tilanneet pizzaa.”

”Olin työharjoittelussa poliisin lupapalveluissa ja tein passit perheen lapsille. Onnistuin tekemään ne väärin päin, eli kuvat menivät päittäin. Tämä selvisi, kun ne tulivat noutamaan valmiita passeja. Onneksi heillä ei ollut kiire reissuun.”

”Olin töissä kouluavustajana. Minulle annettiin lankavyyhdit, jotka piti keriä, mutta sain langat ihan sotkuun. Oppilaat tulivat avuksi.”

Hississä sattuu ja tapahtuu

”Teen töitä koiran kanssa. Koira pieraisi hississä äänettömän mutta erittäin pahanhajuisen pierun. Sille ei voinut sitten enää mitään.”

”Olimme työpaikan hississä työkaverini kanssa. Matkalla alaspäin hissi pysähtyi ja mukaan kyytiin tuli joku ulkopuolinen. Toivotin hänet tervetulleeksi sanomalla: ”Mukaan vaan tähän pesukoneeseen!” Olimme juuri puhuneet talon pesukoneista, ja sana vain tuli suustani. Sille on naurettu töissä vuosia.”

Kaikkea ei voi osata…

”Valtion hommissa oli käytössä Saab. En osannut irroittaa avainta autosta.”

”Olin harjoittelussa tehtaan vastaanotossa ja ensimmäisiä kertoja yksin iltavuorossa. Ihmettelin tietokoneella näkyvää ohjelmaa ja suljin sen työpäivän lopuksi. Seuraavana päivänä selvisi, että olin sammuttanut vastaanotossa tarvittavan ohjelman, ja kuljettajat olivat joutuneet kirjaamaan kuormansa yön aikana käsin paperille.”

...mutta aina kannattaa ohjata

”Sairaalan päivystyksen toimistoon käveli mies, jolla oli ulkovaatteet päällä. Sanoin hänelle, että potilaat otetaan vastaan nurkan takana luukulla, olkaa hyvä. Mies vastasi, että niin näkyy, mutta hän on lääkäri ja tulossa työvuoroon. Hups! Kyllä hän jaksoi siitä kiusoitella monet vuodet.”

Huumorin kukka on kaunein kukka

”Hulluteltiin työkaverin kanssa jotain, ja hän lähti hetkeksi ulos. Kun ovi kävi, heittelin lentosuukkoja, kunnes tajusin, että sisään tulikin lähetti pakettia tuomaan. Vähän nolona selitin erehtyneeni tulijasta. Hän onneksi nauroi ja sanoi, että oli oikein mukava tervehdys.”

Ja sitten tyylillä!

”Olen koululla töissä, ja meillä oli ruokailun jälkeen henkilökunnan valokuvaus. Ruokana oli perunamuusia, makkaraa ja sinappia. Minulla oli päällä vitivalkoinen paitapusero, ja totta kai roiskautin sinapit rinnuksilleni. Vieläkin naurattaa, kun katson tuota kuvaa.”

”Ensimmäisessä työpaikassani yritin laittaa tyhjää suurta pahvilaatikkoa kasaan. Se oli kovaa tekoa, joten päätin näyttää ja hyppäsin sen päälle. Laatikko antoi periksi vain osittain, lipesi eteenpäin, ja löysin itseni selältäni lattialta.”

”Asiakkaat vilkuilivat toisiaan ja hymyilivät, mutta eivät sanoneet mitään.”

”Istuin opettajan pöydän reunalla jalkojani kevyesti heiluttaen. Huomasin opiskelijoiden tuijottavat minua ajoittain ja mietin, onko housun vetskari auki tai jotain muuta pielessä. Tauolla menin työhuoneeseeni ja huomasin, että minulla oli jalassa eriparikengät: sisäavokas ja syksyinen kävelykenkä.”

”Tein työssäni kotikäyntejä asiakkaiden koteihin. Kerran yritin kiireessä siistiä itseäni autossa enkä muistanut katsoa peilistä lopputulosta. Kotikäynnillä asiakkaat vilkuilivat toisiaan ja hymyilivät, mutta eivät sanoneet mitään. Peilistä sitten huomasin, että olin suihkutellut hiukseni kuivasampoolla homeisen näköiseksi kököksi, kun olin unohtanut harjata ne autosta noustuani.”

Työpaikkamokistaan kertoivat Kodin Kuvalehden lukijat elokuussa 2018.

Sisältö jatkuu mainoksen alla