Nämä hellyttävät tontut ovat kestäneet aikaa. Niiden tunnearvo on niin suuri, ettei niistä raaski luopua ikinä.
Nämä hellyttävät tontut ovat kestäneet aikaa. Niiden tunnearvo on niin suuri, ettei niistä raaski luopua ikinä.

Kieltämättä ne ovat reppanan näköisiä. Mutta niin rakkaita, että pääsevät joka joulu kunniapaikalle. Tässä viisi pientä isoa tarinaa, jotka tekevät kyseisistä joulukoristeista ainutlaatuisen arvokkaita. Mikä on sinun rakkain reppana joulukoristeesi?

”Mieheni veljen 90-luvun alussa tekemä saviveistos kuuluu anoppilan jouluun. ’Engelin’ jokseenkin persoonalliset kasvonpiirteet saavat meidät nauramaan joka kerta, kun enkeliin päin vain vilkaiseekin. Siksi savienkelin ainoa oikea paikka on olohuoneessa parhaalla paikalla piirongin päällä.”

 

”Kuopukseni teki tämän tontun jouluksi 2012. Hän oli aloittanut päiväkodin sinä syksynä, kaksivuotiaana. Joka kerta tämän tontun esiin nostaessani liikutun siitä pienestä tytöstä, joka oli tekemästään tontusta – ensimmäisestä omasta joulukoristeestaan – niin iloinen ja ylpeä. Kieltämättä liikuttaa myös nuo kasvot, joista tunnistaa silmät, nenän ja hymyilevän suun vain hyvällä tahdolla.”

 

”Pikkuveljeni 1980-luvulla tekemältä käpytontulta on jo pääkin irronnut, mutta aina se pääsee jouluna kunniapaikalle. Jostain syystä en ole saanut päätä liimattua, joten vain asettelen sen aina huterasti paikalleen. Luulen, ettei veljeni edes tiedä, että minulla on ollut tämä koriste kaikki nämä vuodet  – eli terkut Erkille Nokialle, isosisko arvostaa kädentaitojasi.”

 

”Kynttilänjalka on isoveljeni veistotunnilla tekemä. Se on vähän vino ja kynttilöiden kolot ovat sen verran ahtaat ja epäsymmetriset, että kynttilät pitäisi survoa paikalleen huojumaan, jos kynttilänjalkaa uskaltaisi ylipäätään käyttää. Kynttilänjalka on tehty jouluksi 1974, eikä ensin äitini ja sitten minä varmasti olisi säästänyt sitä normaalisti kaikkia näitä vuosikymmeniä. Se joulu vain oli 12-vuotiaan veljeni viimeinen joulu. Seuraavana jouluna hän oli jo kuollut aivokalvontulehdukseen.”

 

”Joka joulu tontun tekijä (nykyisin 30-vuotias, tonttua askarrellessaan 8-vuotias) anelee, että heitä äiti jo tuo hirvitys pahvinkeräykseen. Joka joulu olen yhtä ällistynyt pyynnöstä. Näin ihanaa ikkunatonttua ei ole kenelläkään toisella.”