Jokaisen vanhemman pitäisi kysyä lapseltaan, jääkö joku leikin ulkopuolelle. 

Ei ketään voi pakottaa leikkimään toisen kanssa, sanoi 11-vuotiaan Ainon opettaja huolestuneelle äidille. Eihän Ainoa kuitenkaan kiusata.

Mutta Ainolla ei ole ystäviä. Sen pitäisi riittää huolen aiheeksi aikuisille.

Kuvittele Aino: 11-vuotias tyttö, pyöreät posket, tarralenkkarit. Tukka aina viimeistään iltapäivällä poninhännästä karannut. Aika arka ääni ja mainio hiljainen huumorintaju. Kanin kuvia vaatekaapin ovessa.

Kaikki on ihan ok, vastaa Aino, kun äiti kyselee ystävistä.

Aino ei ole koskaan ala-asteaikanaan tuonut kavereita koulusta kotiin.

Hän ei ole ainoassakaan luokkakavereiden WhatsApp-viestiryhmässä. Niitä on ainakin kahdeksan.

Ehkä joskus, kaikki on ok, hän vastaa, jos äiti kysyy, miksi ei. Viihdyn ihan hyvin yksin, hän sanoo, kun äiti pyytää kutsumaan jonkun kylään.

Pari kertaa Ainon äiti on käynyt aamuvälitunnin aikaan koulun pihalla vakoilemassa rakennustelineen takana. Aino seisoo yksin ulko-oven luona.

Sitten Ainon äiti on lähtenyt töihin, rintaa on puristanut huolesta.

"Tyttö pärjää hyvin koulussa" - riittääkö se?

Tyttö pärjää hyvin koulussa, opettaja sanoo. Niin pärjääkin. Ei kukaan ole hänelle ilkeä, opettaja jatkaa. Sekin saattaa olla totta.

Paitsi jos ajatellaan, että myös yksin jättäminen voi olla kiusaamista. Se, että yksi porukasta on näkymätön. Kukaan ei huutele tai töni, mutta kukaan ei katso kohti tai puhu.

Myös yksin jättäminen voi olla kiusaamista. Se, että yksi porukasta on näkymätön.

Kun Ainolla on synttärit, hän kutsuu äidin patistamana kotiin muutaman tytön, kertoo nimet empien. Kaikilla tuntuu olevan ihan hauskaa, Ainon äidistä tuntuu.

Mutta juhlien jälkeen Aino tulee taas yksin koulusta ja kaikki on entisellään.

Kaverin numero puhelimessa voi olla tärkeä

Eräänä päivänä Ainon äiti soittaa minulle (sillä Ainon äiti on ystäväni). Luokkakaveri on pyytänyt hänen tyttärensä iltapäivällä kotiinsa! Aino on luvannut mennä.

Illalla Ainon äiti soittaa uudelleen. Aino oli kotiutunut iloisena. Huppari oli jäänyt puoliksi riisumatta, toisesta hihasta, hänellä oli niin kiire kertoa, mitä kaikkea pariin tuntiin oli mahtunut.

Tytöt aikovat tavata myös ensi viikolla.

Hamahelmiä, läksyjä, syksyn lehtien peittämällä trampoliinilla pomppimista, kaverin kanssa. Tavallisia juttuja, mutta Ainon perheelle uusia.

Tytöt aikovat tavata myös ensi viikolla. He ovat vaihtaneet puhelinnumeroita. Ainon puhelimessa on uusi numero perheen ja sukulaisten lisäksi, ihan oma.

Yksinäinen lapsi tarvitsee viisaita aikuisia

Myöhemmin saan kuulla, että Ainon uudella kaverilla on viisas äiti.

Äiti oli kysynyt tyttäreltään luokkakuvaa katsoessaan jokaisen oppilaan kohdalla: Onko hänellä kavereita? Kenen kanssa Anni yleensä leikkii, entä Henri?

Ainon kohdalla vastaus oli ollut hiljaisuus. Siksi Aino kutsuttiin kylään.

Ketään ei voi pakottaa olemaan toisen kanssa, mutta usein rohkaisu riittää.

Jokainen yksinäinen lapsi tarvitsee tuekseen viisaita aikuisia. Vanhempia, luokkakavereiden vanhempia, opettajia.

Ketään ei voi pakottaa olemaan toisen kanssa, mutta usein rohkaisu riittää.

Jokaisen vanhemman pitäisi kysyä lapseltaan, jääkö joku leikin ulkopuolelle. Ja kertoa, ettei se ole oikein.

Yhdenkään lapsen ei pitäisi seistä yksin koulun pihalla ja ajatella, ettei hän kelpaa mukaan.

Lue tästä linkistä, mitä jutun teon jälkeen on tapahtunut!