Kaikissa ylioppilasjuhlissa kuohumaljojen kilistely ei ole kepeää.
Kaikissa ylioppilasjuhlissa kuohumaljojen kilistely ei ole kepeää.

Monen nuoren juhlapäivää varjostaa alkoholismi ja pelko siitä, että äiti tai isä juo itsensä humalaan ylioppilasjuhlissakin. Mitä alkoholistin aikuinen tytär haluaisi sanoa heille? Ainakin kolme asiaa.

Ylioppilasjuhlieni aattona pyysin isältäni samaa kuin aina ennen juhlia ja pyhiä: ”Älä juo.”

Se oli hartain toiveeni joka joulu ja juhannus, eikä se läheskään aina toteutunut.

Tuurijuopon lapselle pahinta on jatkuva varuillaan olo. Pingottunut valppaus, joka ei hellitä hetkeksikään. Herkeämätön tarkkailu, joka estää keskittymästä mihinkään muuhun. Merkkien lukeminen: Ottiko se viinilasin? Kuinka mones? Joko puhe sammaltaa? Alkavatko silmät seistä? Nauru kovenee jo. Elkeet käyvät isommiksi, puheet kovemmiksi. Onko sillä oma pullo jossain jemmassa?

Pahinta on arvaamattomuus. Lyijynraskas uhka juhlien yllä. Tunne, että mitä tahansa pahaa ja peruuttamatonta voi tapahtua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ja häpeä. Tunne, ettei kenelläkään muulla ole tällaista. Näin kamalaa, ahdistavaa, onnetonta. Maailman yksinäisintä.

Sinä et ole vastuussa vanhempiesi elämästä, teoista, virheistä, valinnoista, heikkouksista, riippuvuuksista.

Mitä siis haluaisin sanoa kohtalotovereilleni? Heille, jotka nyt omissa juhlissaan pelkäävät pahinta, haluaisin sanoa ennen kaikkea tämän:

1.  Vanhempiesi humala ei ole sinun häpeäsi, vaikka siltä nyt tuntuukin.

Sinä et ole vastuussa vanhempiesi elämästä, teoista, virheistä, valinnoista, heikkouksista, riippuvuuksista.

Niiden ei tarvitse määrittää sinua.

Ne eivät määritä sinua.

Ne eivät tee sinusta huonompaa.

Tuon sisäistää usein vasta aikuisena, ehkä vasta terapian jälkeen.

Vuosien myötä kuristava toivottomuus hellittää, mutta monet alkoholistien lapset kamppailevat aikuisenakin arvottomuuden tunteen kanssa. Se hyvin luultavasti vaikuttaa myös muihin ihmissuhteisiisi, joten sitä kannattaa käsitellä, rauhassa ajan kanssa.

2. Voit välittää vain tiettyyn rajaan asti.

Velvollisuudentunto on merkki rakkaudesta. Voit rakastaa alkoholistia ja välittää hänestä. Sinun ei tarvitse kovettaa itseäsi ja kieltää tunteitasi.

Mutta usein etäältä rakastaminen on helpompaa. Voit ymmärtää ihmisen heikkoutta mutta et auttaa, saati muuttaa, häntä väkisin. Saat surra sitä, että elämä meni miten meni, että olisit toivonut toisenlaista.

Viha ei ole rakkauden vastakohta. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys, ja alkoholistien lapset ovat kaikkea muuta kuin välinpitämättömiä.

Saat vihatakin. Viha ei ole rakkauden vastakohta. Rakkauden vastakohta on välinpitämättömyys, ja alkoholistien lapset ovat kaikkea muuta kuin välinpitämättömiä. Itseään suojellakseen sitä voi joutua myöhemmin varta vasten opettelemaan.

Kun oma isä tai äiti kyntää kännissä pitkin pihoja, rinta pakahtuu tunteiden paljoudesta: vastenmielisyyttä, vihaa, raivoa, häpeää, huolta, pelkoa, surua, sääliäkin.

Tulee ajatus: Kunpa se kuolisi. Olisi helpompaa kaikille.

Se on hirveä ajatus, josta tulee syyllisyys. Se on kuitenkin vain ajatus.

Muista, että kaikki tunteet ovat sallittuja – ne ovat vain tunteita. Älä pelkää niitä. Ne tulevat ja menevät. Ne eivät määritä loppuelämääsi.

3. Salailun loppuminen vapauttaa.

Sinun ei tarvitse avautua kenellekään ennen kuin koet sen turvalliseksi. Usein tulee kuitenkin aika, jolloin häpeästä puhuminen tuntuu luontevalta.

Kun muuttaa pois kotoa, tapaa uusia ihmisiä, tutustuu.

Silloin huomaa sanovansa: ”Meillä oli tällaista.”

Ja saa kuulla:

”Tiedän, mistä puhut.”

”Ihan sama juttu meillä.”

Kun taakkaa ei kanna yksin, matka on kevyempi. Elämä ei ole täydellistä, mutta hyvää ja kaunista on.

Silloin ymmärrät: sinä et ole yksin.

Häpeä on yhteinen meille kaikille alkoholistien lapsille.

Se jätti meihin jäljet, mutta me selvisimme, selviämme. Kun taakkaa ei kanna yksin, matka on kevyempi. Elämä ei ole täydellistä, mutta hyvää ja kaunista on.

Tulevaisuudessa voit hengittää vapaasti, vaikka juuri nyt siltä ei tunnukaan. Usko silti.

Aiheesta kirjoitettiin myös Helsingin Sanomien yleisönosastossa, voit lukea jutun täältä.

Vierailija

Miksi yleensä pitää tarjota alkoholia lakkiaisissa? Alkumalja pommacilla, sitten kahvia ja pientä hyvää syötävää. Juominen on last season ja elämänkoulu.

kokemus

Ajattelitko, että alkoholisti ei ole humalassa jos et tarjoa hänelle juomaa. Kyllä on taas hyvin hallussa tiedot alkoholismi-sairaudesta.... Alkoholisteja on ihan joka yhteiskuntaluokassa professoreista lähtien, ei vain elämänkoululaisissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla