Kirjailija Kalle Lähde paljastaa alkoholistin arjesta 11 karua faktaa, joista yleensä vaietaan.

Kirjailija Kalle Lähde on raitistunut alkoholisti, jonka mielestä Suomessa ihannoidaan yhä viinan juomista ja kaunistellaan päihderiippuvuuden seurauksia.

”Ryyppäämiseen liitetään yhä merkillisen hohdokkaita, miehekkäitä mielikuvia, jotka ovat kaukana juopon raadollisesta todellisuudesta”, Kalle sanoo.

”Yllättävän harva suomalainen ymmärtää, että alkoholismi on hengenvaarallinen sairaus, jolla ei ole mitään tekemistä juhlimisen tai diskopallojen kanssa.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kalle paljastaa 11 faktaa, jotka alkoholistin arjesta jäävät yleensä kertomatta:

1. Alkoholisti on krooninen valehtelija

”Juopon suurin pelko on paljastua juopoksi. Käytin elämästäni yli 20 vuotta pakonomaiseen valehteluun. Valehtelin vaimolleni, etten aio juoda, ja valehtelin taksikuskille, että olen tässä lähdössä vähän rentoutumaan työkavereitten kanssa. Oikeasti olin matkalla kolmanteen baariin enkä todellakaan aikonut tavata ketään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Juopoilla on tapana miettiä joka hetki, miltä heidän käytöksensä näyttää ulospäin. Niin mietin minäkin.

Aamuisin lähdin kävelemään kotoa tasan kello 8.51, jotta pääsisin kävelemään baarin ovesta suoraan sisään, kun se avautuisi yhdeksältä. Siten varmistin, ettei minun tarvinnut jonottaa baarin edessä. Jokuhan olisi voinut nähdä.

Kun lopullinen alamäkeni keväällä 2013 alkoi, lopetin puhumisen kokonaan.

Tiesin, että suustani tulisi ulos pelkkiä valheita. En jaksanut enää kuunnella niitä.”

2. Alkoholisti teeskentelee karjalanpaistimiestä

”Kun join, yritin epätoivoisesti vaikuttaa kunnolliselta. Erityisen vaikutuksen halusin tehdä baarimikkoihin. Kun ilmestyin aamulla baariin, saatoin tokaista, että laitoinpa tuossa juuri karjalanpaistin uuniin hautumaan.

Oikeasti olin sairaslomalla ryyppäämiseni vuoksi enkä ollut syönyt mitään kahteen viikkoon. Valehtelin, koska janosin arvostusta. 

Olen kuullut usein, kuinka nainen selittää baarimikolle, että ’tulin tässä ihan vain piipahtamaan, koska jätin just pullataikinan keittiöön nousemaan’. Neljän tunnin päästä sama nainen notkuu yhä baaritiskillä.

Suomalaiset baarit ovat täynnä pullanleipojanaisia ja karjalanpaistimiehiä.

Jokainen juoppo kuvittelee olevansa vähemmän juoppo kuin muut juopot. Se on alkoholistin tapa säilyttää ihmisarvonsa.”

3. Alkoholisti pissii housuunsa

”Kun ryyppyputki oli päällä, saatoin olla viikkoja syömättä. Kolmen viikon aikana söin ehkä pari jugurttia.

Ruokahaluni katosi niin, etten pystynyt nielemään mitään. Tiedän juoppoja, jotka pakottautuvat syömään kerran päivässä, mutta minä en pystynyt.

Kun vetää aamusta iltaan viinaa tyhjään vatsaan, vatsa menee sekaisin. Olen laulanut muiden edessä karaokea housuissa, joiden etumuksessa on pissaläikät. Olen paskonut housuuni baareissa ja kotona.

Alkoholistin elimistö on niin sairas ja sekaisin, ettei hän pysty edes pidättelemään. Siitä on miehekkyys kaukana.”

4. Alkoholisti käyttäytyy korostetun kohteliaasti

”Useimmat alkoholistit eivät möykkää eivätkä kaatuile, vaan käyttäytyvät korostetun korrektisti. Baarissa he istuvat yksin ja piiloutuvat Ilta-Sanomien taakse.

Minäkin käyttäydyin kaupungilla kuin herrasmies: avasin naisille ovet, päästin edelleni kassajonossa ja jutustelin mukavia myyjille. Minulla oli omituinen tarve miellyttää tuntemattomia ja todistella lakkaamatta joka suuntaan, kuinka mahtava tyyppi olen.

Saatoin viettää työpäiväni ravintolakokkina kahden promillen humalassa eikä kukaan huomannut. Olin niin tottunut viinaan, että pystyin käyttäytymään fiksusti kännissäkin.”

5. Alkoholistin koti on siisti

”Harva alkoholisti asuu sillan alla. Päinvastoin, useimpien koti on tavallista siistimpi. Neuroottinen puunaaminen on tapa yrittää hallita kaoottista elämää.

Meillä siivosi vaimoni Katri. Pesukoneemme pauhasi aamusta iltaan, vaikka sisällä olisin pyörinyt vain yksi sukka. Katri pesi elämäämme puhtaaksi.

Pitkään uskottelin itselleni, etten voi olla alkoholisti, koska minulla on niin nätti ja siisti koti.”

6. Alkoholisti on ihanteellinen työntekijä

”Suomalaisilla työpaikoilla työskentelee arviolta 300 000 alkoholistia. Juopot ovat parhaita työntekijöitä. He joustavat ja skarppaavat usein tuplasti enemmän kuin muut, koska pelkäävät paljastumistaan joka sekunti.

Kun työskentelin kokkina, yritin pitää keittiöni täydellisen siistinä. Kukaan ei saanut päästä huomauttamaan mistään. Eikä päässyt.”

7. Alkoholistin aamurutiinit ovat vaivalloisia

”Kun alkoholisti lähtee töihin, hänen pitää nähdä helvetinmoisesti vaivaa. Minun aamurutiinini olivat nämä: join tärinät pois, otin pari rauhoittavaa, kävin suihkussa, ajoin parran, ruiskutin reilusti partavettä, otin pari Mynthonia, tiputin punoitusta vähentäviä silmägeelitippoja ja puin vastasilitetyt vaatteet.

Pidin ulkokuoreni täydellisen siistinä. Koko työpäivän pelkäsin, että joku tulee metrin liian lähelle, haistaa ja sanoo: Hei, sähän oot juoppo.”

8. Alkoholisti voi olla välillä juomatta

”Ihminen voi olla rapajuoppo, vaikka ei joisi joka päivä.

Minäkin olin välillä viikkoja juomatta. Silloin suoritin elämääni: siivosin koko kämpän, varasin hammaslääkärin ja maksoin kaikki mahdolliset laskut etukäteen. Olisin kusettanut koiratkin kuukautta etukäteen, jos olisin pystynyt.

Järjestelin elämääni, koska tiesin, että pian olisin taas pois pelistä.”

9. Alkoholisti ei tunne nousuhumalaa

”Alkoholisti ei juo pitääkseen hauskaa. Minä aloitin juomisen 17-vuotiaana. Elimistöni turtui viinaan niin, etten tuntenut vuosiin nousuhumalaa enkä muitakaan mielihyvän tunteita.

Join, koska en pystynyt olemaan juomatta. Ilman viinaa vieroitusoireet olivat niin rajut, että pelkäsin kuolevani.

Join mieluiten yksin. Ajatus siitä, että juomiseen olisi pitänyt liittää läpänheittoa kavereitten kanssa, tuntui minusta omituiselta ja ahdistavalta.”

10. Alkoholistin ongelma on muka aina joku muu

”Kun sain masennusdiagnoosin, riemastuin: Jes, viimein virallinen syy ryypätä!

Uskoin vilpittömästi, että syy juomiseeni oli masennus. Enkä tietenkään voinut lopettaa juomista, ennen kuin olisin parantunut masennuksestani.

Jälkeenpäin tajusin, että viina oli masennukseni syy, ei sen seuraus. Kun lopetin juomisen, ahdistukseni katosi ja kaikki hyvä palasi elämääni.

11. Alkoholisti ei tajua loukkaavansa

”En voinut ymmärtää, miksi vaimoni nalkutti juomisestani. Minähän join yksin ja aina baarissa. Miten se muka häiritsi häntä? Kännissä en ollut koskaan aggressiivinen vaan arka vässykkä.

Loukkaannuin, kun vaimoni soitti minulle koulutuspäiviltään ja tarkisti, olinko humalassa. Minusta hän oli itsekäs, kun vaivautui pilaamaan päivänsä murehtimalla minusta.

Olin varma, että jos vaimoni vain jättäisi minut rauhaan, kaikki ongelmani katoaisivat.

Juoposta tulee sairaalloisen itsekäs. Empatiakyky katoaa, ja pakkomielle viinaan ajaa kaiken yli. Vielä silloinkin, kun hakeuduin vuonna 2013 Minnesota-hoitoon, ajattelin tosissani, etten ole kaukana Vuoden Mies -ehdokkaasta. Niin vinksahtanut mieleni oli.

Vasta kun raitistuin, ymmärsin, miten syvästi juomiseni oli vaikuttanut läheisiini. Alkoholismi on sairaus, mutta vastuuta teoistani se ei poista.”  

 

Alkoholistiveljien sisko, rait...

Silti on hyvä, että asiasta puhutaan suoraan - ja nimenomaan se on hyvää, että asiasta puhuvat ne, joilla on omaa kokemusta. Edes me sisaret, tyttäret ja äidit emme tiedä koko totuutta.

On meilläkin näkemyksemme ja niitäkin kannattaa kuunnella, ja sen sanoisin, että esim. kannabiksen vapauttamisesta kannattaa kysyä kannabiksen käyttäjien omaisilta ja läheisiltä, eikä vain viihdekäyttäjiltä - tai edes tutkijoilta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla