Kirjailija Kalle Lähde paljastaa alkoholistin arjesta 11 karua faktaa, joista yleensä vaietaan.

Kirjailija Kalle Lähde on raitistunut alkoholisti, jonka mielestä Suomessa ihannoidaan yhä viinan juomista ja kaunistellaan päihderiippuvuuden seurauksia.

"Ryyppäämiseen liitetään yhä merkillisen hohdokkaita, miehekkäitä mielikuvia, jotka ovat kaukana juopon raadollisesta todellisuudesta”, Kalle sanoo.

”Yllättävän harva suomalainen ymmärtää, että alkoholismi on hengenvaarallinen sairaus, jolla ei ole mitään tekemistä juhlimisen tai diskopallojen kanssa.”

Kalle paljastaa 11 faktaa, jotka alkoholistin arjesta jäävät yleensä kertomatta:

1. Alkoholisti on krooninen valehtelija

”Juopon suurin pelko on paljastua juopoksi. Käytin elämästäni yli 20 vuotta pakonomaiseen valehteluun. Valehtelin vaimolleni, etten aio juoda, ja valehtelin taksikuskille, että olen tässä lähdössä vähän rentoutumaan työkavereitten kanssa. Oikeasti olin matkalla kolmanteen baariin enkä todellakaan aikonut tavata ketään.

Juopoilla on tapana miettiä joka hetki, miltä heidän käytöksensä näyttää ulospäin. Niin mietin minäkin.

Aamuisin lähdin kävelemään kotoa tasan kello 8.51, jotta pääsisin kävelemään baarin ovesta suoraan sisään, kun se avautuisi yhdeksältä. Siten varmistin, ettei minun tarvinnut jonottaa baarin edessä. Jokuhan olisi voinut nähdä.

Kun lopullinen alamäkeni keväällä 2013 alkoi, lopetin puhumisen kokonaan.

Tiesin, että suustani tulisi ulos pelkkiä valheita. En jaksanut enää kuunnella niitä.”

2. Alkoholisti teeskentelee karjalanpaistimiestä

”Kun join, yritin epätoivoisesti vaikuttaa kunnolliselta. Erityisen vaikutuksen halusin tehdä baarimikkoihin. Kun ilmestyin aamulla baariin, saatoin tokaista, että laitoinpa tuossa juuri karjalanpaistin uuniin hautumaan.

Oikeasti olin sairaslomalla ryyppäämiseni vuoksi enkä ollut syönyt mitään kahteen viikkoon. Valehtelin, koska janosin arvostusta. 

Olen kuullut usein, kuinka nainen selittää baarimikolle, että ’tulin tässä ihan vain piipahtamaan, koska jätin just pullataikinan keittiöön nousemaan’. Neljän tunnin päästä sama nainen notkuu yhä baaritiskillä.

Suomalaiset baarit ovat täynnä pullanleipojanaisia ja karjalanpaistimiehiä.

Jokainen juoppo kuvittelee olevansa vähemmän juoppo kuin muut juopot. Se on alkoholistin tapa säilyttää ihmisarvonsa.”

3. Alkoholisti pissii housuunsa

”Kun ryyppyputki oli päällä, saatoin olla viikkoja syömättä. Kolmen viikon aikana söin ehkä pari jugurttia.

Ruokahaluni katosi niin, etten pystynyt nielemään mitään. Tiedän juoppoja, jotka pakottautuvat syömään kerran päivässä, mutta minä en pystynyt.

Kun vetää aamusta iltaan viinaa tyhjään vatsaan, vatsa menee sekaisin. Olen laulanut muiden edessä karaokea housuissa, joiden etumuksessa on pissaläikät. Olen paskonut housuuni baareissa ja kotona.

Alkoholistin elimistö on niin sairas ja sekaisin, ettei hän pysty edes pidättelemään. Siitä on miehekkyys kaukana.”

4. Alkoholisti käyttäytyy korostetun kohteliaasti

”Useimmat alkoholistit eivät möykkää eivätkä kaatuile, vaan käyttäytyvät korostetun korrektisti. Baarissa he istuvat yksin ja piiloutuvat Ilta-Sanomien taakse.

Minäkin käyttäydyin kaupungilla kuin herrasmies: avasin naisille ovet, päästin edelleni kassajonossa ja jutustelin mukavia myyjille. Minulla oli omituinen tarve miellyttää tuntemattomia ja todistella lakkaamatta joka suuntaan, kuinka mahtava tyyppi olen.

Saatoin viettää työpäiväni ravintolakokkina kahden promillen humalassa eikä kukaan huomannut. Olin niin tottunut viinaan, että pystyin käyttäytymään fiksusti kännissäkin.”

5. Alkoholistin koti on siisti

”Harva alkoholisti asuu sillan alla. Päinvastoin, useimpien koti on tavallista siistimpi. Neuroottinen puunaaminen on tapa yrittää hallita kaoottista elämää.

Meillä siivosi vaimoni Katri. Pesukoneemme pauhasi aamusta iltaan, vaikka sisällä olisin pyörinyt vain yksi sukka. Katri pesi elämäämme puhtaaksi.

Pitkään uskottelin itselleni, etten voi olla alkoholisti, koska minulla on niin nätti ja siisti koti.”

6. Alkoholisti on ihanteellinen työntekijä

”Suomalaisilla työpaikoilla työskentelee arviolta 300 000 alkoholistia. Juopot ovat parhaita työntekijöitä. He joustavat ja skarppaavat usein tuplasti enemmän kuin muut, koska pelkäävät paljastumistaan joka sekunti.

Kun työskentelin kokkina, yritin pitää keittiöni täydellisen siistinä. Kukaan ei saanut päästä huomauttamaan mistään. Eikä päässyt.”

7. Alkoholistin aamurutiinit ovat vaivalloisia

”Kun alkoholisti lähtee töihin, hänen pitää nähdä helvetinmoisesti vaivaa. Minun aamurutiinini olivat nämä: join tärinät pois, otin pari rauhoittavaa, kävin suihkussa, ajoin parran, ruiskutin reilusti partavettä, otin pari Mynthonia, tiputin punoitusta vähentäviä silmägeelitippoja ja puin vastasilitetyt vaatteet.

Pidin ulkokuoreni täydellisen siistinä. Koko työpäivän pelkäsin, että joku tulee metrin liian lähelle, haistaa ja sanoo: Hei, sähän oot juoppo.”

8. Alkoholisti voi olla välillä juomatta

”Ihminen voi olla rapajuoppo, vaikka ei joisi joka päivä.

Minäkin olin välillä viikkoja juomatta. Silloin suoritin elämääni: siivosin koko kämpän, varasin hammaslääkärin ja maksoin kaikki mahdolliset laskut etukäteen. Olisin kusettanut koiratkin kuukautta etukäteen, jos olisin pystynyt.

Järjestelin elämääni, koska tiesin, että pian olisin taas pois pelistä.”

9. Alkoholisti ei tunne nousuhumalaa

”Alkoholisti ei juo pitääkseen hauskaa. Minä aloitin juomisen 17-vuotiaana. Elimistöni turtui viinaan niin, etten tuntenut vuosiin nousuhumalaa enkä muitakaan mielihyvän tunteita.

Join, koska en pystynyt olemaan juomatta. Ilman viinaa vieroitusoireet olivat niin rajut, että pelkäsin kuolevani.

Join mieluiten yksin. Ajatus siitä, että juomiseen olisi pitänyt liittää läpänheittoa kavereitten kanssa, tuntui minusta omituiselta ja ahdistavalta.”

10. Alkoholistin ongelma on muka aina joku muu

”Kun sain masennusdiagnoosin, riemastuin: Jes, viimein virallinen syy ryypätä!

Uskoin vilpittömästi, että syy juomiseeni oli masennus. Enkä tietenkään voinut lopettaa juomista, ennen kuin olisin parantunut masennuksestani.

Jälkeenpäin tajusin, että viina oli masennukseni syy, ei sen seuraus. Kun lopetin juomisen, ahdistukseni katosi ja kaikki hyvä palasi elämääni.

11. Alkoholisti ei tajua loukkaavansa

”En voinut ymmärtää, miksi vaimoni nalkutti juomisestani. Minähän join yksin ja aina baarissa. Miten se muka häiritsi häntä? Kännissä en ollut koskaan aggressiivinen vaan arka vässykkä.

Loukkaannuin, kun vaimoni soitti minulle koulutuspäiviltään ja tarkisti, olinko humalassa. Minusta hän oli itsekäs, kun vaivautui pilaamaan päivänsä murehtimalla minusta.

Olin varma, että jos vaimoni vain jättäisi minut rauhaan, kaikki ongelmani katoaisivat.

Juoposta tulee sairaalloisen itsekäs. Empatiakyky katoaa, ja pakkomielle viinaan ajaa kaiken yli. Vielä silloinkin, kun hakeuduin vuonna 2013 Minnesota-hoitoon, ajattelin tosissani, etten ole kaukana Vuoden Mies -ehdokkaasta. Niin vinksahtanut mieleni oli.

Vasta kun raitistuin, ymmärsin, miten syvästi juomiseni oli vaikuttanut läheisiini. Alkoholismi on sairaus, mutta vastuuta teoistani se ei poista.”  
 

Alkoholistiveljien sisko, rait...

Alkoholisti pissaa housuunsa ja kymmenen muuta vaiettua faktaa alkoholismista

Silti on hyvä, että asiasta puhutaan suoraan - ja nimenomaan se on hyvää, että asiasta puhuvat ne, joilla on omaa kokemusta. Edes me sisaret, tyttäret ja äidit emme tiedä koko totuutta. On meilläkin näkemyksemme ja niitäkin kannattaa kuunnella, ja sen sanoisin, että esim. kannabiksen vapauttamisesta kannattaa kysyä kannabiksen käyttäjien omaisilta ja läheisiltä, eikä vain viihdekäyttäjiltä - tai edes tutkijoilta.
Lue kommentti

Missä lapset ovat aattona? Miten aika riittää kaikille? Bonusäiti Miia kertoo, miten uusperheen jouluaikataulut heidän perheessään ratkaistaan.

Uusperheen joulussa on paljon hyvää: Kun koteja on kaksi, lasten pitkät lomat on helpompi järjestää. Läheisten (ja lahjojen) määrä vain lisääntyy.

Huolia aiheuttavat usein aikataulut. Missä lapset ovat aattona? Mihin pukki tilataan? Riittääkö aika kaikille? Entä miten aikataulupalapeli ratkaistaan, kun elämässä on useampi kuin yksi uusperhe?

Kysyimme bonusäiti Miialta, 30. Miian perheeseen kuuluvat mies ja tämän 7-vuotias tyttö. Myös tytön äidillä on uusperhe. Joulun aikaan nähdään lisäksi molempien vanhempia, Miian miehen veljiä ja Miian kummityttöä perheineen. Myös Miian isällä on uusperhe.

1. Uusperheet ovat tuoneet elämääsi lauman uusia ihmisiä. Miten aika riittää jouluna kaikille?

”Mietimme joulua lapsen kannalta. Hän on aattoillan meidän kanssamme ja aattopäivän äitinsä luona. Vaikka olemme kaikki hyvissä väleissä, joulun aikataulujen sopiminen stressaa molempia perheitä. Olemme miettineet, voisiko joka toinen joulu olla tulevaisuudessa hyvä järjestely.  Kumpikin perhe voisi suunnitella jouluaan rauhassa.

Yritämme ajatella, että kummankaan perheen menot eivät ole arvokkaampia kuin toisen. Olemme tasa-arvoisia. Jonkinlainen jako on vain pakko tehdä.

”Yritämme ajatella, että kummankaan perheen menot eivät ole arvokkaampia kuin toisen.”

Tänä jouluna kokoonnumme isäni ja hänen vaimonsa luo. Kysyin isältäni ja hänen vaimoltaan, mitä mieltä he olisivat, jos mieheni äiti ja nuorempi veli tulisivat myös. Molemmat ottivat avoimin mielin kaikki vastaan.

Nyt isälle tulevat anoppini ja mieheni veljen lisäksi minun kummityttöni ja hänen äitinsä eli äitini sisko, oma siskoni ja hänen miehensä, isäni uusperheen mukanaan tuoma bonussisko ja hänen poikaystävänsä. Kaikki eivät tunne toisiaan, mutta hienointa onkin uuden rakentaminen.”

2. Yhteisjoulu on ihana ajatus, mutta mitä tehdä, kun kaikki eivät tunne toisiaan?

”Joulu on läheisten aikaa, ja silloin puhutaan paljon perheestä. Mietimme ensin, miltä muista tuntuu viettää joulua ihmisten kanssa, joita he eivät tunne. Isäni ei esimerkiksi ole koskaan tavannut mieheni veljiä.

Olemme miettineet ohjelmaa, joka puhkaisee jäykkyyden kuplaa. Hankimme joulurekvisiittaa, hassuja silmälaseja ja päähineitä, ja otamme yhteiskuvan ne päässä. Kaikki voivat olla hassuja ja omanlaisiaan.

Teemme myös itse piñatan, jota lapset ja ehkä aikuisetkin pääsevät mäiskimään. Sen jälkeen kukaan ei jaksa ujostella.

Ihaninta tässä joulussa on, että pääsemme näkemään poikkeuksellisen monta ja niin monelle tärkeää ihmistä. Hienointa on, että me mieheni kanssa tuomme kaikki yhteen.”

"Teemme piñatan, jota lapset ja ehkä aikuisetkin pääsevät mäiskimään. Sen jälkeen kukaan ei jaksa ujostella."

3. Iskeekö koskaan ulkopuolisuuden tunne? Miten siitä pääsee?

”Mieheni tyttö oli 5-vuotias, kun tapasimme. Minulla ei ollut omia lapsia, enkä ollut vielä ajatellutkaan koko asiaa. Kun kävimme ensimmäisillä kahveilla, mies kertoi, että hänellä on pieni tytär.

Muistan suhteen alkuajoilta lauseen ’eihän tässä mitään, ostetaan vain tytölle sänky tänne minun luokseni’. Se oli vaaleanpunaisten linssien läpi katsottu ajatus. Todellisuudessa uusperheessä tarvitaan paljon hyväksyntää ja omasta yksityisyydestä luopumista.

”Tunsin paineita huolehtijan roolista, vaikka ei olisi tarvinnut.”

Minulle aikuisen rooli oli kasvun paikka. Siihen liittyi ulkopuolisuuden tunteita ja kaikenlaisia pelkoja. Jos me saamme lapsia, rakastaako mies heitä yhtä paljon? Haluaako hän lapsia enää, kun se on jo koettu? Tunsin myös paineita huolehtijan roolista, vaikka ei olisi tarvinnut.

Puhuimme mieheni kanssa vaikeistakin tunteista, kuten ulkopuolisuudesta. Lisäksi luin paljon kirjoja uusperheen muodostumisen vaiheista. Se ei välttämättä tapahdu vuodessa tai viidessäkään. Vie aikaa, kun uusperheen identiteetti syntyy ja roolit muotoutuvat.

Kirjat antoivat vertaistukea. En ollut yksin ajatusteni kanssa. Se helpotti.”

4. Kun aikaa on rajallisesti, joku pahoittaa kuitenkin mielensä. Mikä avuksi?

”Toki sukulaiset kyselevät, mutta he ymmärtävät, että suunnitelmia ei voi tehdä niin, että kaikki ehtivät nähdä kaikkia. Aikataulujen sumpliminen ei ole hankalaa, se pitää vain hyväksyä. Lasta ei aina saa kaikkiin meidän perheen tärkeisiin juttuihin mukaan.

”Aikataulujen sumpliminen pitää vain hyväksyä. Lasta ei aina saa kaikkiin meidän perheen tärkeisiin juttuihin mukaan.”

Meillä on se ajatus, että ilman riitaa kun selvitään, on hyvä. Jos näyttää, että jostakin tulee ongelma, teemme kaikkemme, ettei tulisi.

Olen ollut kova stressaamaan, mutta miehelläni on sellainen ihana ajatus, että elämä otetaan vastaan sellaisena kuin se tulee. Tämä on luovimista: miten parhaaksi on ja mikä on milloinkin tärkeää.

Yleensä kaikki asiat järjestyvät jotenkin. Auttaa, kun yrittää ajatella asioita hyvän kautta. Minusta on ihanaa, että on paljon paikkoja, joissa käydä – verrattuna siihen, ettei olisi.”

20 prosenttia suomalaisista isovanhemmista ei ole yhteydessä lapsenlapsiinsa. Moni heistä haluaisi, mutta ei saa.

Väestöliittoon saapuvien kirjeiden, sähköpostien ja puheluiden perusteella nämä ovat 10 yleisintä syytä, joiden vuoksi isovanhempi ajattelee, ettei hän kelpaa lapsenlapsilleen:

  1. Puutun kuulemma liikaa perheen asioihin, vaikka yritän olla hienotunteinen.
  2. Lapsi ja hänen puolisonsa kommentoivat, etten osaa hoitaa heidän lapsiaan oikein. Teen aina jonkun virheen, vaikka yritän noudattaa heidän ohjeitaan.
  3. Miniä kelpuuttaa vain omat vanhempansa isovanhemmiksi. Minä en osaa mitään ja olen vanhanaikainen.
  4. Lapselle tuli avioero, ja hänen entinen kumppaninsa päätti katkaista yhteydenpidon minuunkin.
  5. Minusta ei ole mitään iloa. En ole isovanhempana tarvittu enkä toivottu.
  6. Olin liikaa poissa ja tein töitä, kun lapset olivat pieniä. Nyt lapsi ajattelee, etten osaa olla lapsenlapsenkaan kanssa.
  7. Minulla on tiukka taloudellinen tilanne, toisen puolen isovanhemmat ovat ylivertaisia hankintojen ja lahjojen suhteen.
  8. En ymmärrä nykytekniikasta mitään, älypuhelimista ja muusta, ja lapsenlapset suhtautuvat minuun halveksuen.
  9. Minun on vaikea liikkua lasten kanssa, en  pysty tarjoamaan virikkeitä lapsenlapsille, viemään vaikka puistoon tai teatteriin.
  10. Koti on liian pieni, joten lapsenlapset eivät voi tulla yökylään, kun eivät saa omaa huonetta.

Asiantuntijana perhesuhteiden asiantuntija, pari- ja seksuaaliterapeutti Minna Oulasmaa Väestöliiton Vanhemmuus-tiimistä. Väestöliiton verkkosivut isovanhemmille löytyvät täältä