Mari Paalosalo-Jussinmäki alkoi nauttia kokkaamisesta vasta kun löysi oikean asenteen.
En ole koskaan oikein tajunnut, mitä järkeä ruuan laittamisessa on. Miksi pilkkoa, paistaa ja marinoida, kun voisi lukea kirjaa?
Vuosia tein ruokaa vain kun oli pakko ja silloinkin lähinnä availemalla pakkauksia. Tänä keväänä päässäni naksahti ja aloin harrastaa ruuanlaittoa.
Ero on merkittävä.
Ensinnäkin teen ruokaa tasan kerran viikossa. Ruokaharrastus on vapaapäivän ajanviete, johon liittyy hyvä musiikki, vastapesty essu, siisti keittiö ja tulppaanikimppu pöydällä.
Toiseksi valitsen reseptin, jota noudatan pilkuntarkasti. Ostan siis kaiken, mitä resepti käskee, vaikken keksisi heti mitään käyttöä rosmariinipuskan loppuosalle.
Kolmanneksi valitsen reseptin, jota en ole ennen tehnyt. Sitruunarisoton ensimmäinen satsi paloi, mutta toinen oli oikein hyvää. Kolmesta uppomunasta yksi onnistui täydellisesti ja raakamakkarapastan ainoa vika oli puolisoni mielestä se, että sitä oli liian vähän.
Mietin jo, mitä muuta kotityötä minun pitäisi katsoa samalla tavalla kuin ruuanlaittoa. Alkamassa voi olla hyvän kierre.
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 11/2016.
