Kai Lehtinen tietää, mikä aikuisena olemisessa on parasta. Hän on kuullut sen naiselta, joka heillä asuu.
LUKIOTA KÄYVÄN TYTTÄRENI psykologian kurssilla käsiteltiin kehityspsykologiaa. Siihen liittyen vanhemmat saivat osallistua aikuisuuden analysointiin.
Meille vanhemmille lähetettiin laput, joihin sai nimettömänä kirjoittaa, mikä on parasta vanhemmuudessa ja aikuisuudessa, ja vastauksia käsiteltiin tunnilla.
Nainen, joka meillä asuu, raapusti paperiin vastauksia, joiden keksiminen näytti aiheuttavan paljon pähkäilyä.
Ihmettelin, mikä siinä niin vaikeaa oli. Sitten lukaisin vastaukset läpi ja jäin miettimään.
Joskus riittää, että päivän aikana kukaan nuorista ei ole korottanut ääntään.
MIKÄ OIKEASTAAN ON parasta vanhemmuudessa? Varsinkin murrosikäisten vanhempana oleminen voi ajoittain hämärtää asian ytimen.
Joskus vanhemmuuden parasta asiaa – tai edes toiseksi parasta – saa etsimällä etsiä. Joskus riittää, että päivän aikana kukaan nuorista ei ole korottanut ääntään, jos kohta ei ole juuri vastannutkaan mihinkään. Vanhemman päivä on kuitenkin pelastettu, kun tyytyy vähään.
Tosiasiassa parhaita hetkiä kuuden lapsen kanssa on kyllä riittänyt.
Pienten lasten kasvua tuli seurattua täynnä ihmetystä. Lapsen kanssa maailman asioita on katsoo uusin silmin. Luutuneita käsityksiään on täytynyt kyseenalaistaa, kun lapsi on esittänyt kysymyksiä eikä ole tyytynyt puolittaisiin vastauksiin.
Pienen lapsen kiintymys ja rakkauden osoitukset saivat sydämen sulamaan, ja sitä oli valmis tekemään lapsen eteen mitä vain – siis ennen murrosikää.
Ja kyllähän kiukuttelevan murrosikäisenkin kanssa hyviä hetkiä löytyy. Parasta on se, että tietää, ettei tämä vaihe ikuisuuksia kestä. Ennen pitkää lapset kyllä itsenäistyvät ja muuttavat pois.
Usein huomaan, että olen kuitenkin samaa mieltä sen naisen kanssa, joka meillä asuu, vaikka alun perin olin eri mieltä.
MIKÄ ON PARASTA aikuisuudessa? Nuorempana kuvittelin, että aikuisena kaikki velat on maksettu ja rahaa on tehdä mitä vaan.
Ehkä se vaihe tuleekin ennen pitkää, jos ikää ja työtä riittää ja jos siinä vaiheessa vielä muistaa, mihin rahaa käytetään.
Juuri ennen täysi-ikäisyyttä ajattelin, että parasta aikuisuudessa on saada ajokortti ja päästä ravintolaan. No, mieli muuttuu ajan myötä.
Lapsena kuvittelin, että aikuisena voi tehdä mitä haluaa. Ei sekään ihan niin mene.
Varsinkin parisuhteessa joutuu tekemään kompromisseja. Usein huomaan, että lopputuloksena olen kuitenkin samaa mieltä sen naisen kanssa, joka meillä asuu, vaikka alun perin olinkin eri mieltä.
Sekin on parasta aikuisuudessa, ettei aina tarvitsekaan itse miettiä, mikä on itselle parasta.
Lasten mielestä meillä aikuisilla on parasta ennen -päivämäärä mennyt umpeen jo aikoja sitten.
JOKIN AIKA SITTEN lapset katselivat meitä vanhempia, kun tanssimme keittiössä. Lasten mielestä näky oli nolo ja säälittävä, koska meillä aikuisilla on parasta ennen -päivämäärä mennyt umpeen jo aikoja sitten. Me emme kuulemma käyttäydy niin kuin aikuisten pitäisi ja meitä saa aina hävetä.
Sehän nimenomaan aikuisuudessa on parasta, että voi vaikka tanssahdella, jos siltä tuntuu eikä tarvitse miettiä, mitä muut ympärillä ajattelevat.
Parasta aikuisuudessa voi myös olla se, ettei enää vaadi liikaa itseltä eikä muilta. Vähempikin riittää.
Tosin nainen, joka meillä asuu, puuttuu usein vaatetukseeni ja patistaa kauppaan. Itse en ole niin kranttu, ja periaatteenani onkin, että käytetään loppuun asti ennen kuin vaihdetaan.
Siksihän tässä on jo niin kauan oltukin yhdessä.
Kukaan ei komentele paitsi puoliso ja lapset.
NÄIN VAIMO KITEYTTI aikuisuuden parhaat puolet: ”Aikuisena elämä on itsenäisempää. Nuoruuteen verrattuna voi elää enemmän omannäköisesti olematta riippuvainen muiden mielipiteistä eikä kukaan komentele paitsi puoliso ja lapset.”
Näin pitkän yhteiselämän jälkeen ajatuksemme osuvat kummasti yksiin.
Aion tänäkin kesänä edelleen käyttää kritiikkiä saaneita rikkinäisiä sortseja tai jos päädyn (päädymme) siihen, että parasta olisi hankkia uudet, niin ehkä sitten hankin.
Aikuisenahan voin tehdä mitä haluan.
Kolumni on julkaistu Kodin Kuvalehden numerosta 13/2015.
