TÄTÄ MIETIN. Ihmisen elämä olisi kovin karua, ellei perjantaita olisi keksitty. Haluan niitä lisää!

Perjantait olivat parasta jo silloin, kun olin lapsi. Koulupäivä oli silloin viikon lyhyin. Hyvin ehdin kävellä kouluautolta kotiin katsomaan Mustaa oria ja Onnenpäiviä ja syömään tuoretta pullaa. Sitä oli tarjolla joka viikko, koska äidille perjantai oli leipomispäivä.

Nuoruusvuosinakin perjantai oli suurinta, mitä arki saattoi tarjota. Riehakasta hyväntuulisuutta oli ilmassa jo viimeisillä oppitunneilla. Ai että, miten sen tunteen voikin muistaa koko kropassaan kaikkien vuosien jälkeen!

Lapsiperheen perjantai. Ihana tunne, edessä kaksi kiireetöntä aamua, jolloin ei tarvitse kantaa puoliksi nukkuvia lapsia päiväkotiin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Teiniperheen perjantait… No, ne nyt ehkä toivat pienen särön autuuden jatkumoon, mutta hengissä selvittiin, ja nyt perjantai-ilta on jälleen viikon helmi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Taas on edessä kaksi kiireetöntä aamua.

Syytkin ovat samat kuin ennen: Taas on edessä kaksi kiireetöntä aamua. Taas on mahdollisuus tehdä jotain riehakasta, jota työpäiviä edeltävinä iltoina ei voi tehdä – kuten juoda iso mukillinen kahvia vielä iltayhdeksältä (ja siitä huolimatta nukahtaa illan ihanan, pitkän elokuvan ääreen).

Olen tullut siihen tulokseen, että perjantait ovat oleellinen osa ihmisen hyvinvointia, ainakin, jos hän tekee säännöllistä viiden päivän työviikkoa. Looginen johtopäätös tästä on, että niitä pitää saada lisää.

Ehdotukseni on tämä: sijoitetaan vuoteen yksi ylimääräinen perjantai. Olen varma, että se lisäisi hyvää tuulta ja työkykyä niin merkittävästi, että maan kilpailukykykin nousisi kohisten. Lisäperjantain ansiosta voisimme kenties luopua ahdistavista kiky-päivistäkin.

Että mistäkö otamme lisäpäivän, kun normivuoteen mahtuu vain 365 päivää?

Helppoa, poistetaan sieltä yksi maanantai. Niitä ei kukaan kaipaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla