Kesätoimittaja selasi KK:n vanhoja vuosikirjoja ja löysi sattumalta tutun näköiset kasvot.

Päätimme viime viikolla toimituksessa, että olisi mukava kaivaa esiin vanhat Kodin Kuvalehden vuosikirjat ja laittaa lukijoiden nähtäväksi nostalgisia juttuja.

Tartuin tuumasta toimeen. Etsin vuosikirjojen painosta notkuvat hyllyt ja valitsin yli viidenkymmenen paksun opuksen joukosta neljä. Aloin selata niitä sieltä täältä, täysin summittaisesti. Merkkasin lapuilla kiinnostavat otsikot ja hauskat retromainokset.

Selasin auki vuoden 1984 lehden ja näin jutun polttareista. Kiinnostuin: mitenköhän niitä juhlittiin silloin (siis kahdeksan vuotta ennen syntymääni)? Aloin lukea juttua, mutta sitten näin tämän kuvan:

 

 

Kuvassa on minun isäni.

Kohtalo taisi puuttua peliin. Niin monta vuosikirjaa ja sivua selattavana, ja minä satuin valitsemaan juuri tämän. 

Pirautin tietysti heti isälle.

”Et ikinä arvaa, kenet löysin vuoden -84 Kodin Kuvalehdestä!”

”No oliko siellä se minun polttaritarinani?”

Kuvittelin, että isä olisi unohtanut koko jutun ja siksi jättänyt kertomatta moisesta tärkeästä tapahtumasta. No ei.

Isä muisteli, että vietti polttareita vuonna 1981 ja häntä haastateltiin lehteen pari vuotta myöhemmin. Polttareiden kohokohta oli kuulemma se, kun isä vietiin silmät sidottuina Helsingin Esplanadin lavalle, jossa odotti satapäinen yleisö ja tutut muusikot. ”Keikka alkaa nyt ja sinä laulat”, hänelle sanottiin.

”Sitten oli vain pakko laulaa.”

Katkelma jutusta löytyy alta. Lue, miten polttareita juhlittiin vuonna 1984!

Ennen kahleiden kalahtamista: Kerran vielä pojat

Ainakin pääkaupungissa törmää nykyisin hilpeään seurueeseen, joka kuskaa ihmeellisen näköiseksi tällättyä, erilaisia lipuin ja lapuin varustettua ystäväänsä paikasta toiseen.

Kysymyksessä on tietysti Polterabend, tytön tai pojan viimeinen vapaailta ennen avioliiton kahleiden kalahtamista. Suomessa polttarit ovat nyt muodissa.

– Polterabend on varmasti elämäni toiseksi paras päivä. Kaverit olivat suunnitelleet ohjelmaa kauan ja huolella. Suunnittelussa oli ollut mukana puolen tusinaa ystävää, mutta juhliin osallistui varmasti tuhat ihmistä, koulutussuunnittelija Jukka Linkoheimo muistelee.

Sinä lauantaina, jona juhlat vietettiin, Jukalla ei ollut aavistustakaan, mitä edessä on.

Ensimmäiseksi hän joutui jalkapallo-otteluun. Ilo ja yllätys oli valtava, kun kentällä oli pelaajia paitsi nykyisestä, myös kaikista entisistä seuroista, joissa hän oli touhunnut.

– Pelin jälkeen menimme ystävän kotiin. Minut puettiin frakkiin, kasvoni ehostettiin ja silmäni sidottiin. Minua pyöritettiin kotikulmillani Helsingin Käpylässä, kunnes huomasin joutuneeni raitiotievaunuun.

– Kun side poistettiin silmiltä, vaunu olikin täynnä eri-ikäisiä ystäviä eri ajoilta. Vaunu oli vuokrattu meitä varten, mutta otimme mukaan myös muita matkaan pyrkiviä, lähinnä vanhuksia.

Kauppatorilla vaunu pysähtyi ja sulhasmies sai uudet tehtävät. Hänen piti opettaa savusilakoiden syömistä saksalaisturisteille ja myydä romaanien lehteä kaikille ulkomaalaisille.

Sitten Jukan silmät sidottiin uudelleen. Hänet vietiin parturiin, joka föönasi hiukset ja sipaisi hajusteita. Häntä kuljetettiin sokkona ympäri kaupunkia. Lopulta Jukka uskoi saapuneensa ravintolaan.

– Side silmiltä poistettiin. Huomasin olevani Espan ulkolavalla. Edessäni oli iso joukko tuttavia, mutta satamäärin myös muuta yleisöä, joka uskoi tulleensa tavanomaiseen ulkoilmakonserttiin.

– Tunsin kappaleet, joita minun piti esittää, mutten ollut koskaan niitä laulanut. Kieltäytyäkään en voinut. Niinpä pidin puolen tunnin konsertin. Tuttavani aloittivat jokaisen kappaleen jälkeen niin mahtavat ablodit, että muu yleisö ilmeisesti uskoi seuraavansa hyvääkin konserttia.

Vauhdikas päivä päättyi discoon ja sen jälkeen takaisin Käpylään, jonne myös morsian tuotiin omista polttareistaan. Häntä oli kuljetettu joulukuuseksi puettuna kaupungilla. Morsian oli myös joutunut pestäväksi kammoamaansa yleiseen saunaan.

 

Alkuperäinen teksti: Aira Väisänen
Alkuperäiset kuvat: Hans Paul, Ari Ojala/Lehtikuva, Jouko Salokorpi ja Nina Seeck-Saariniemen albumi