Arkistojen aarre:
Anni Sinnemäki vuonna 1998:
Anni Sinnemäki Kodin Kuvalehdessä vuonna 1998.
Anni Sinnemäki Kodin Kuvalehdessä vuonna 1998.

Vuonna 1998 KK haastatteli Anni Sinnemäkeä, joka tunnettiin tuolloin Ultra bran sanoittajana. Jutussa Anni kertoo teiniäitiydestä, sanoittajan työstä ja kiinnostuksestaan politiikkaan. 

Nuori, kaunis nainen astuu kahvilaan. Puolipitkä tukka on vapaana, kasvot ilman meikkiä eikä vaatetuskaan herätä huomiota. Ulkonäkönsä puolesta hän voisi olla ympäristöaktiivi tai vaikkapa vegaani eläintenystävä.

Monin tavoin aktiivi hän kyllä onkin, tämä yksi viime vuoden puhutuimmista suomalaisista nuorista naisista, Ultra bra -yhtyeen sanoittaja Anni Sinnemäki.

Annin voima on siinä, että hänet voi ottaa vakavasti. Hän ei keimaile eikä kosiskele. Hän pelaa julkisuudessa puhtaasti älyllä, ei ruumiinkielellä. Annissa on luontaista karismaa, jolla ihmiset saadaan kuuntelemaan.

Kolme vuotta sitten perustetun Ultra bran suosio on nousussa. Kun ensimmäistä cd:tä Vapaaherran elämää myytiin 7000 kappaletta, niin viime vuonna ilmestynyt toinen cd Kroketti myikin jo 15 000 ja nousi kymmenen myydyimmän kotimaisen levyn kärkeen.

Ultra bra -yhtyettä ei hevin sivuuteta olkapäitä kohottaen. Yhtyeen musiikista joko pitää tai ei, mutta harva jää ihan kylmäksi. Joitakin ärsyttää Ultra bran chydeniusmainen laulutyyli, toisista se taas on koko jutun ydin.

Teiniäiti

Anni Sinnemäki, 24, on ehtinyt ikäisekseen tehdä jo paljon. Hänellä on kohta kahdeksan vuotta täyttävä Siiri-tytär, parivuotinen avioliitto Ultra bran säveltäjän Kerkko Koskisen kanssa, opinnot Helsingin yliopistossa, sanoitustyö…

Anni on syntyjään helsinkiläinen ja Sinnemäen perheen esikoinen. Hänellä on yksi sisko ja kaksi veljeä, joista kuopus on Annia kahdeksan vuotta nuorempi.

Sinnemäen perheestä hän kertoo, että kaikki ovat hyvin epämusikaalisia, mutta kotona luettiin paljon.

– En ollut sen enempää kiltti tyttö kuin paha tyttökään. En silti usko, että vanhempani yllättyivät raskaudestani. Ja he ovat kannustaneet minua jokaisella askeleellani.

Anni puhuisi paljon mieluummin työstään kuin yksityiselämästään. Kun keskustelu edes sivuaa kovin henkilökohtaista pintaa, Anni ohjaa puheen takaisin yleisemmälle tasolle. Siiri-tytär on kuitenkin niin tärkeä, ettei häntä voi ohittaa keskustelunaiheena. Anni puhuu tytöstään kauniisti, kiihkoilematta ja toisaalta paljastamatta liikaa lapsensa yksityisyydestä.

Anni oli vasta 16-vuotias, kun Siiri syntyi. Hän sanoo, että oli jo rutinoitunut isosisko, joten pienen vauvan hoitamisessa ei ollut ongelmia.

– Ajattelin Siiriä odottaessani, että on kiva olla nuori äiti. Kuvittelin, että kolmikymppisenä olen jo kalkkis ja paatuneen aikuinen. Mutta ihminenhän pysyy samanlaisena vaikka vanheneekin.

Anni päätti käydä lapsesta huolimatta lukion loppuun. Hän oli äitiyslomalla vain kevään, kiri kesällä tenttimällä toiset kiinni ja jatkoi syksyllä koulua normaalisti. Mutta vaikka häneltä onnistuikin opiskelu ja lapsenhoito, Anni pelkää, että monelta teiniäidiltä koulu jää kesken.

Pitäisi ratkaista, mikä minusta tulee isona.

– Ilman opintoja nykymaailmassa on vaikea pärjätä. Olisi kauheata, jos ei sitten pystyisi tarjoamaan lapselleen esimerkiksi harrastuksia. Minulla on mennyt hyvin, mutta se on monien asioiden summa.

Anni kehuu tytärtään fiksuksi ja mukavaksi, mutta hänellä ei ole mitään selkeää kasvatuskaavaa.

– Kasvatus menee itsestään, eikä sen tuloksiakaan edes näy heti. Olen kuitenkin huomannut kuinka vahvasti jotkut asiat ovat iskostuneet minuun kotoani, vaikka itse aikoinaan pullikoin niitä vastaan.

– Omalle tyttärelleni haluaisin opettaa kulttuuria ja sivistyneisyyttä. Luemme yhdessä kirjoja, käymme elokuvissa ja kuuntelemme musiikkia. Haluan Siiristä itsevarman, mutta eikö ylipäätään rakkaus ja hyvä kannustus siihen johdakin?

Anni opiskelee Helsingin yliopistossa venäläistä kirjallisuutta ja venäjän kieltä. Sivuaineena hän lukee mm. filosofiaa.

– Pitäisi ratkaista, mikä minusta tulee isona, sillä minun opinnoillanihan ei valmistuta suoraan mihinkään ammattiin.

Mielikuvitusta politiikkaan!

Annin isä Anssi Sinnemäki oli pitkään Kulttuurivihkot-julkaisun päätoimittajana. Lapsuudenkodin vasemmistolainen ilmapiiri jätti jälkensä. Anni on huolissaan saastumisesta, eläinten oikeuksista ja työttömyydestä. Jos hän saisi päättää, turkistarhaus lopetettaisiin ja verotus muutettaisiin pienituloisille suopeammaksi.

– Mutta eihän yksi ihminen voi mitään päättää. Poliitikon ammatti tuntuukin usein aika painajaismaiselta. Jokaisella on varmasti omia ihanteita ja päämääriä, mutta suurin osa energiaa menee kuitenkin siihen, että toimii niin, että äänestäjät vielä äänestävät.

Annista olisi ääniharavaksi, mutta yksikään puolue ei ole houkutellut häntä riveihinsä. 

– Politiikkaa pelataan nykyisin liian kapeissa raameissa, siitä puuttuu mielikuvitus. EMU sanelee Suomenkin politiikassa kaiken, paitsi ehkä jotain hienosäätöjä.

Annista olisi varmasti seuraavissa eduskuntavaaleissa ääniharavaksi, mutta yksikään puolue ei ole vielä houkutellut häntä riveihinsä. Anni saattaisi olla jopa kiinnostunut. Hän seuraa tarkkaan yhteiskunnallisia asioita, ja oli valmis viime syksyisen TV 2:n ohjelmasarja Varjohallituksen vakiministerinä kertomaan mielipiteensä vaikka tarhaiskuista koko kansallekin.

– Kun nyt katselen ensimmäisiä ohjelmia, huomaan kuinka paljon alussa jännitin. Kyse ei ollut vain siitä, miten minä pärjään, vaan miten koko uusi ohjelmaidea toimii.

Sanoittaja sattumalta

Annin mielestä Ultra bra ei julista vasemmistolaista politiikkaa, vaikka muutamissa kappaleissa piikitelläänkin ”kaikkivoipaa” Amerikkaa. Hän tunnustautuu amerikkalaisen kulttuurin ystäväksi.

Anni kirjoittaa ihmissuhteista: riidoista, lähdöistä ja rakkaudesta – siis vanhoista aiheista, mutta uusin, voimakkain sanoin. Hän itse toteaa, että naiseudesta on nyt sanoittajana etua: hän voi luontevasti käsitellä samoja teemoja, joista on laulettu jo usein aiemmin, mutta lähinnä miesten sanoituksin.

Sinnemäki korostaa kuitenkin, että Ultra bra on hänen miehensä, Kerkko Koskisen yhtye. Koskinen säveltää yhtyeen musiikin ja soittaa siinä pianoa. Anni ei ollut edes koskaan sanoittanut ennen kuin Kerkko pyysi häntä sanoittamaan Ultra bralle.

– Alussa kirjoitin vain, jos tuli joku idea. Enää en voi sanoittaa pelkästään silloin kun huvittaa. Suhtaudun sanoittamiseen puoliammattimaisesti. Mutta koska musiikki ei ole harrastukseni, enkä juuri koskaan kuuntele mitään, en edes mieti sanoittaessani, minkälainen kappaleesta tulee.

Anni kirjoittaa sanoitukset kynällä paperille ja toistaiseksi vain Ultra bralle. Kunnianhimo kirjoittajana on kasvanut, mutta ei vielä niin paljon, että hän miettisi kirjan tai käsikirjoituksen tekoa.

– Sanoittaminen ei ole muuttunut kokemuksen myötä helpommaksi, päinvastoin. Itsekritiikki kun kasvaa käsi kädessä taitojen kanssa. 

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä vuonna 1998. 

Jutun jälkeen:

  • Sinnemäestä tuli vihreiden kansanedustaja seuraavana vuonna, 1999. Hän toimi puolueen riveissä vuoteen 2015. 
  • Toimi vihreiden puheenjohtajana ja Suomen työministerinä vuosina 2009-2011. 
  • Aloitti tammikuussa 2015 Helsingin kaupunkisuunnittelusta vastaavana apulaiskaupunginjohtajana.
  • Sai sanoituksistaan Juha Vainio -palkinnon.
  • On julkaissut kaksi runokirjaa vuosina 2003 ja 2009. 
  • Sai toisen lapsensa vuonna 2012.