KK pyysi lukijoita kertomaan ihanimmat juhannusmuistonsa. Tässä kaksi kauneinta juhannustarinaa.
Ei juhannusheila, vaan aviomies
Sinä juhannuksena
– siitä on jo 16 vuotta,
täyden teini-iän verran –
oli helle ja nuoruus ja rock'n'roll
Se yö ei kyllä ollut valkoinen
vaan tuli pimeys ja jylinä
ja telttaan vettä ihan hemmetisti
Vaaleanruskea Ford Escort tarjosi turvapaikan kahdelle
Kai siihen sitten salama iski
vai mikä lie taika
Ei tullut sinusta minulle juhannusheilaa
tuli aviomies
Carla
Sydän löysi puoliskonsa
"Vuosikymmeniä sitten juhannuksen alla minulla oli perhosia mahassa. Odotettavissa oli ensitreffit nuoren, komean kitaristin kanssa, johon olin tutustunut vähän aiemmin Kaustisilla.
Tapasimme kaupungin keskustassa. Hurautimme sieltä linja-autokyydillä Saaren kansanpuistoon juhannusjuhlille. Kävelimme ympäri aluetta ujosti käsikkäin ja juhannuskokon loimutessa koin elämäni yllätyksen. Poika otti taskustaan esille pienen rasian sanoen: Ole hyvä. Kädet vapisten avasin sen. Rasian pohjalla kimmelsi hopeinen riipus, jossa oli kukkia ja sydän. Suutelimme. Sydämeni oli löytänyt puoliskonsa.
Muutaman vuoden kuluttua tuosta noissa samoissa maisemissa Lounais-Hämeen pirtillä tanssimme häävalssimme kauniina syyskesäisenä elokuun sunnuntaina. Tuo juhannus johdatti meidät tähän hetkeen kolmen ihanan tyttären äidiksi ja isäksi."
Tuikku
Palkintojen voittajille on ilmoitettu asiasta sähköpostitse.
