Toimittaja Anna Pihlajaniemi sai tekstiviestin tyttäreltään kesken työpäivän ja liikuttui.
Tytär sai elämänsä ensimmäisen kännykän, isän vanhan. Puhelimeen ladattiin seitsemän euron edestä saldoa. Muistiin tallennettiin viisi numeroa: äiti, isi, Emmi-täti, mummu ja paras eskarikaveri. Lapsen sosiaalinen verkosto.
Sitten aloin saada tekstiviestejä.
"Moi äiti nukuiitko hyvin minäainakin nukui hyvin :) ++*", lapsi tekstasi, kun olin saapunut töihin.
Olimme jutelleet puoli tuntia aikaisemmin aamupalapöydässä kotona. Tuli kamala ikävä.
Muistin kaikki kollegat, joiden olin vuosien varrella kuullut vastaavan kesken päivän puhelimeensa lempeästi (tai joskus kärsimättömästi): "Äiti." Sellaisella äänellä, jota he eivät töissä muuten käytä. Äidin äänellä.
Äsken opetin lapseni kävelemään, nyt kuulun äitivastaajien joukkoon.
Kun tytär lähettää iltapäivällä viestin "Milon sätuut lotiin tuleb jo ja miau", lähden.
Kotona sanon, että laitetaan kännykät pois, eteisen lipaston päälle talteen, koko perhe. Tehdään yhdessä jotakin. Jos joku soittaa, vastataan vasta huomenna.
Mikä on liikuttavin tekstiviesti, jonka sinä olet saanut?
