"Vanhemmuus on diili, joka ei pääty koskaan."
"Vanhemmuus on diili, joka ei pääty koskaan."

Haluan olla mummo, joka on käytettävissä. Se on minun viestikapulani sukupolvelta toiselle.

Juu juu, tiedetään. Isovanhemmilla on oikeus elää omaa elämäänsä ja he ovat jo lapsensa hoitaneet eikä heillä ole velvollisuutta ryhtyä ilmaisiksi lapsenvahdeiksi ja mitä kaikkea.

Aina silloin tällöin joku näitä minullekin kertoo. Aina mutisen vastaukseksi jotain ”niinhän se varmasti on” -tyyppistä.

Hiljaa itsekseni ajattelen, että höpö höpö.

Olen terve ja hyväkuntoinen.

Olen pitkäpinnainen.

"En keksi yhtään syytä, miksi minua ei saisi käyttää lapsenvahtina."

Olen korviani myöten rakastunut lapsenlapsiini.

En keksi yhtään syytä, miksi minua ei saisi käyttää lapsenvahtina, apuhoitajana ja harrastuksiin kuskaajana, jos sellaiselle on tarvetta.

OLIVAT MUUTEN MEILLÄ yökylässä menneenä viikonloppunakin, muruset. Lauantaina kävin saunassa ensin 2-vuotiaan kanssa. Hän ampui meille löylyä vesipyssyllä.

Sitten jatkoin kylpemistä 5-vuotiaan kanssa, joka halusi tehdä kokeen: mitä tapahtuu, kun kiukaalle heittää kaksi täyttä vesikauhallista peräperää? Pakenimme huutaen lauteilta.

Hitsi, että oli hauskaa!

"Ei käynyt mielessä yhtään työasiaa."

Iltapalaksi söimme lettuja, joita vaari oli paistanut ison pinon. Yönsä muruset halusivat ja saivat nukkua mummon vieressä.

Ei käynyt mielessä yhtään työasiaa koko viikonloppuna.

NOIN 25 VUOTTA SITTEN minulla itselläni oli samanikäisiä lapsia kuin lapsenlapseni ovat nyt. Silloin sain joka joulu parhaan lahjani anopilta.

Lahja oli simppeli joulukortti, jossa luki: ”Soittakaa heti, jos lapset sairastuvat tai tarvitsette muuten lapsenpiikaa. Tulen päivän varoitusajalla. Terveisin mummi.”

”Aina meillä ovat mummot lapsia hoitaneet”, anoppi vastasi iloisesti.

Kesälläkin lapset viettivät pitkiä aikoja mummolassa. He muistelevat edelleen lämpimästi ihmeellisiä kesäpäiviä mummin ja papan asuntovaunupaikalla, jossa rantamutaan sai kaivautua vaatteet päällä eikä jäätelö loppunut koskaan. Mummi on heille edelleen hyvin rakas.

”Aina meillä ovat mummot lapsia hoitaneet”, anoppi vastasi iloisesti, jos arasti kyselin, että onkohan lapsista kovasti vaivaa.

NIINPÄ. PAITSI RAKKAUDESTA, kyse on myös viestikapulasta.

Vanhemmuus on diili, joka ei pääty.

Jos omilla lapsillani on joskus ilo ja onni saada lapsenlapsia, kapula siirtyy heille.

Vanhemmuus on diili, joka ei pääty koskaan. Olen vakaasti sitä mieltä, että se kattaa myös lasten auttamisen silloin, kun he ovat vuorostaan tulleet vanhemmiksi.

Lapsen kasvattamiseen tarvitaan kylän lisäksi koko heimo.