"Tavoitteeni on tulla isotädiksi, jonka nähdessään vauvat alkavat räpyttää pulleita raajojaan ja pyrryytellä suullaan niin, että sylki lentää monta metriä."
"Tavoitteeni on tulla isotädiksi, jonka nähdessään vauvat alkavat räpyttää pulleita raajojaan ja pyrryytellä suullaan niin, että sylki lentää monta metriä."

Isotädin brändi kaipaa kipeästi päivitystä, kirjoittaa toimittaja Tarja Hirvasnoro.

Mitä tulee mieleen sanasta isotäti? Joo, niin minullekin. Jotain hyvin vanhaa ja aika kiukkuista.

Isotädin suu on tiukka viiva, jonka yläpuolella kiiluu kaksi tuikeaa silmää. Jos joku nuoremmista sukulaisista yrittää joskus sanoa jotain, isotäti vaientaa hänet kopauttamalla kepillä lattiaa. Nuoret sietävätkin häntä vain perinnön toivossa, vaikka hän on salaa tehnyt testamentin kodittomien kissojen hyväksi (mitä minä kissaihmisenä arvostan).

Ei, minulla ei tiettävästi ole ollut tuollaista isotätiä. Kun synnyin, kaikki isotätini olivat kuolleet – tietysti, ikivanhoja kun olivat.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ehkä mielikuva kumpuaa vanhoista kotimaisista elokuvista, joissa aina on mukana yksi äreä täti-ihminen. Tai mustavalkoisista valokuvista, joissa isotädit poseeraavat hymyttöminä ja kireänutturaisina. Mikä tietenkin johtuu silloisesta muodista ja valokuvaustekniikasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Isotädin brändi kaipaa kipeästi päivitystä.

Nyt vain on niin, että minusta on tullut isotäti. Veljentyttären perheeseen syntyi keväällä kaksi suloista tyttövauvaa.

Asiaa pari kuukautta pohdittuani olenkin sitä mieltä, että isotädin brändi kaipaa kipeästi päivitystä. Isoäitien merkitys on jo tunnustettu ja tutkimuksin todistettu, mutta kai isotädistäkin voi iloa olla?

Ehdotan, että aloitamme nimenmuutoksesta. Isoäidithän ovat mummoja, mummeja ja mummuja, jotka jo sanoina tursuavat rakkautta ja pullantuoksua. Ne kuuluvat myös ”sanoihin”, joita vauva jokeltaessaan tapailee: mam-mam niin kuin mummo, ba-ba niin kuin pappa, täi-tä niin kuin äiti.

Isotäti voisi tulla kuvaan siinä kohdassa, jossa vauva oppii päristämään. Ainakin minun tavoitteeni on tulla isotädiksi, jonka nähdessään vauvat alkavat räpyttää pulleita raajojaan ja pyrryytellä suullaan niin, että sylki lentää monta metriä.

Siitä syntyy uusi nimikin kuin itsestään, ja se on kaukana kiukusta ja ikivanhuudesta. Minä olen pyrrö.
 

Mustikkamummo

Meidän lapsilla on tosi mukavia isotätejä. Lapset ovat itse keksineet nimet esim minä olen mummo ja sisareni Maija mummo jne ja kaikki tietävät kenestä tädistä puhutaan?

Vierailija

Meillä isotäti on ollut korvaamaton! On lapsilleni läheisempi kuin äitini, joka ei ole "ehtinyt" viettää aikaa lasteni kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla