Palstalla toimitus parantaa maailmaa yksi epäkohta kerrallaan.

Asuin vuoden 2015 Etelä-Afrikan Johannesburgissa. Joka aamu vein lapseni autolla paikalliseen kouluun ja saattelin heidät luokkaan.

Koulun piha oli ihmeellinen paikka. Se oli täynnä kohteliaita lapsia.

Lähes jokainen vastaantuleva lapsi tervehti minua. Ne, jotka eivät tunteneet minua, sanoivat: Huomenta, rouva. Ne, jotka tiesivät, että olin Aaron äiti, sanoivat: Huomenta, Aaron äiti. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kun opettaja puhui tunnilla, koko luokka kuunteli. Lapsistani se oli outoa mutta ihanaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ensimmäistä koulupäiväänsä he eivät unohda koskaan. Kun he ilmestyivät kielitaidottomina uuteen luokkaan, muutama luokkatoveri tuli heti halaamaan. Joku silitti tukkaa, toinen poskea. Kolmas juoksi hakemaan nenäliinoja, kun huomasi silmissä kyyneliä.

Välitunnilla uudet kaverit nappasivat 13-vuotiaan tyttäreni päättäväisesti käsikynkkään ja kävelivät hänen kanssaan ympäri pihaa. Heillä oli kyky ja tahto pitää huolta.

Eteläafrikkalainen yhteiskunta on täynnä ongelmia, mutta jotain paikalliset äidit, isät ja opettajat tekevät oikein: he onnistuvat kasvattamaan lapsistaan huomaavaisia. Näin lapsissa luontevaa myötätuntoa, joka puuttuu usein meistä suomalaisista aikuisistakin. 

Ehdotankin, että huomaavaisuus otetaan kouluaineeksi matematiikan rinnalle. Kiitosta ja anteeksipyyntöä voitaisiin kerrata vaikka joka tunnilla, mutta edistyneemmät oppilaat voisivat opiskella huomaavaisuutta esimerkiksi tähän tyyliin:

1. Kun kuljet ovesta, vaivaudu kääntämään päätäsi sen verran, että näet käveleekö takanasi joku. Pidä ovea auki. Pidä, vaikka joutuisit odottamaan muutaman sekunnin.

2. Kun kaadat ruokapöydässä lasiisi vettä, kaada toisellekin. 

3. Jos alat voidella itsellesi iltapalaleipää, kysy, haluaisiko joku muukin.

4. Jos vessapaperi loppuu, vaihda uusi rulla.

5. Kun joku puhuu luokan edessä, älä räplää kännykkääsi. Aikuiset tekevät niin kokouksissa, mutta se tuntuu puhujasta tosi tyhmältä.

6. Älä sano kylässä, että ruoka on pahaa, vaikka se olisi. Rehellisyys on yllättävän usein pelkästään epäkohteliasta. 

Lisette

Hyvä juttu! Varmasti on kohta joku marisemassa, että tällaiset asiat opitaan kotoa, turha niitä koulun opettaa. Vaan kun ei Suomessa aina oikein opita, siltä ainakin tuntuu. En ole missään nähnyt niin "epähuomaavaista" käytöstä kuin Suomessa. Siitä, että koulukin puhuisi oppilaille vuorovaikutustaidoista, ei voi olla mitään haittaa. Niitä se sukupolvi, jolle kansainvälisyys tulee todennäköisesti olemaan paljon isompi osa elämää, todella tarvitsee - Suomessa ja muualla.

Kuuden mummi

On tosi surullista että Suomessa monet aikuisetkaan eivät osaa käyttäytyä. Tervehtiminen, kiittäminen ja anteeksipyytäminen ovat liian vaikeita asioita usealle suomalaiselle. Hyvät tavat ja toisten huomioiminen helpottavat elämää ja kanssakäymistä ja ovat pohjana positiiviselle asenteelle muita ihmisiä kohtaan. Tapakulttuuria voi opettaa muiden aineiden yhteydessä koska hyvät tavat kuuluvat kaikkiin tilanteisiin. Taitaa olla vaan taidot monilla opettajillakin hukassa ja valitettavasti kaikki eivät perusasioita kotona opi, mutta koulussa viimeistään olisi vaadittava sivistyksen perustaidot.

Sisältö jatkuu mainoksen alla