Kuvat
Pia Arnould
Auli Viitala ajattelee olevansa paljon muutakin kuin köyhä ja syrjäytynynyt. Esimerkiksi äiti, joka rapsuttaa selkää ja osaa auttaa jopa matikassa.
Auli Viitala ajattelee olevansa paljon muutakin kuin köyhä ja syrjäytynynyt. Esimerkiksi äiti, joka rapsuttaa selkää ja osaa auttaa jopa matikassa.

Auli Viitala sairastui ja menetti työkykynsä. Sitten tuli ero. Oma entinen, keskiluokkainen elämä tuntuu Aulista nyt kaukaiselta.

Kymmenen vuotta sitten, 35-vuotiaana, Auli Viitala sairastui ja menetti työkykynsä. Sairauslomat toimitussihteerin työstä uutistoimituksessa alkoivat. Viisi vuotta myöhemmin tuli avioero. Nyt Auli on määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä.

Auli köyhtyi. Köyhyys ei hävetä häntä.

Asioita ei voi valita vaan pitää ottaa halvin – ja yleensä ei ole varaa ottaa edes sitä.

”Häpeä on sellaisten ihmisten ylellisyys, joilla on varaa keskittyä tunteisiin. Köyhyydessä pahinta ei ole häpeä vaan rahan puute”, Auli sanoo.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Jos rahaa ei ole, siitä seuraa vaihtoehdottomuus. Asioita ei voi valita vaan pitää ottaa halvin – ja yleensä ei ole varaa ottaa edes sitä. Vaikka tarvitsisi jotain kipeästi, sitä ei voi välttämättä hankkia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Suurempia ostoksia joutuu lykkäämään kuukaudesta toiseen. Uutta pesukonetta tai talvikenkiä hajonneiden tilalle ei voi ostaa, jos kaikki raha menee ruokaan, vuokraan ja julkisen liikenteen lippuun.

Perhe ei lähde mummolaan, kun junaliput sinne ovat heille liian kalliita.

Köyhän elämässä lapsen koululta tuleva ”retkelle saa ottaa mukaan jäätelörahaa” -viesti saa kuukausimenoja varten laaditun budjetin sekaisin.

Miksi tarvitsin yhtenäisen astiaston ja auton?

Auli ajattelee olevansa luokkaretkeilijä. Yleensä luokkaretki-termiä on käytetty kuvaamaan ihmisen sosiaalista nousua yhteiskuntaluokasta ylempään.

Aulin luokkaretki meni toisin päin.

”Jos suoraan sanon, entinen elämäntapani hävettää vähän. Silloin jotenkin koin, että tarvitsin asioita, joita en oikeasti tarvinnut.”

Yhtenäisen astiaston tai viinilasit, merkkikosmetiikkaa, auton.

”En totta puhuen muista enää, mitä silloin ajattelin. Mutta kun katson keskiluokkaa, heillä tuntuu olevan koko ajan jonkin asian hankkiminen kesken. Tavaran hankkiminen taas vaatii tosi paljon työn tekemistä.”

Kun Auli sanoo, että on työtön ja syrjäytynyt, hänen ajatellaan vitsailevan.

Entisessä elämässä oli luontevaa kysyä uudelta tuttavuudelta, mitä tämä tekee työkseen. Kun Auli nykyään joskus vastaa samaan kysymykseen, että on työtön ja syrjäytynyt, hänen ajatellaan vitsailevan.

”Nyt näen myös sen, että keskiluokassa puhutaan paljon rahasta puhumatta rahasta. Kun olin itse siinä puheessa mukana, en sitä huomannut.”

Ihmiset eivät keskustele euromääristä, mutta he keskustelevat esimerkiksi matkoistaan ja lasten harrastuksista.

Kun joku päivittelee, että taas pitää kuskata lapsi illalla jääkiekkotreeneihin, hän kertoo samalla, että hänellä on rahaa maksaa auto ja kallis harrastus. Kun joku harmittelee, että koronan vuoksi ei voi matkustaa ulkomaille, hän tulee samalla kertoneeksi, että varaa siihen olisi.

Poikkeuksellisen onnellinen ihminen

Vähän aikaa sitten Auli vei kummipoikansa ravintolaan. Ravintolassa he söivät sushia ja tulivat pikkuhiprakkaan. Auli ei katunut rahanmenoa hetkeäkään. Tuntui juhlahetkeltä jutella kunnolla ja kahdestaan aikuistuneen kummipojan kanssa.

”Köyhyyteen liitetään usein ajatus, että köyhän pitää aina olla tosi säästäväinen ja järkevä. Toinen köyhyyteen liitetty ajatus on, että köyhän elämä on automaattisesti kurjaa.”

Ei se ole, Auli sanoo.

”Olen mielestäni onnistunut äitiydessä, ja se on kaikkein tärkein elämäntehtäväni.”

”Minähän olen poikkeuksellisen onnellinen ihminen. Minulla on maailman paras ex-vaimo. On maailman parhaat lapset ja maailman parhaat naapurit. Ja koirakin on maailman paras.”

Aulin liitto kesti 19 vuotta. Lapset asuvat Aulin luona puolet ajastaan.

”Olen ylpeä, että olen pystynyt pitämään lapset luonani, vaikka olen sairas. Olen mielestäni onnistunut äitiydessä, ja se on kaikkein tärkein elämäntehtäväni.”

Auli on tehnyt itselleen listan asioista, joista hänen hyvä päivänsä koostuu. Kohtia on kymmenen, ensimmäinen kuuluu: aamulla kahvi ja lehti. Lue Aulin koko lista ja haastattelu Kodin Kuvalehdestä 8/2021 tai digilehdestä.  

Tia.A, 68v.

Itse en häpennyt koskaan taustaani,en sitä synnyin köyhään perheeseen,moni lapsiseen ,jossa isämme ainoa huoltaja.Vanhemat kun erosi ,kun itse  olin pieni. Olin 11vuotias.Jäin sitten orvoksi.Ehkä ainoa  häpesin se aika pieni jonka olin lastenkoti? Kunnes viranomaiset päätivät mihin perhe muutan?Koska ei vanhempia. Jouduin kansa ja kansakoulun jälkeen töihin.Ei tieni johtanut oppikouluun,yhteiskunta ei tukenut niinkuin nyky aika perheitä,lapsia,opiskeua ymm.Peti paikka jossain ilman oma huonetta,ruoka ja puhtaus oli itse maksettava työllä.Eniten elämän varrella minua suututanut ihmiset jotka Alentavat minut,et ole akateemisesti sivistynyt edes,heitä valitetavasti ollut paljon,juuri ikäisissäni ja vanhemissa henkiöissä itsestäni! Kuten  Ihan hyvä osainen lapsuuden ystävänikin teki sen,olimmeko silloin 30 vuotiaita?Sanoen miten tiedät noin paljon kun et edes akateemisesti sivistynyt.Kerran kysyi tiedänkö mikä on vaihde pyörä,kun kertoi heiltä oli varastettu? Vastasin tiedän minulla ja 2 lapsellani on vaihdepyörät!Olen ylpeä taustastani. Kun ei koskaan ole ollut vaurautta,ei kurkoita kuuhun! Tyytyy siihen mitä on.Kaikki kuitenkin omalla rahalla ostettu ja omalla työllä ansaittu ! Joten työeläkeläisenä,kiitolinen elämäni mitä on. Vaikka ei niitä risteilyjä,loma matkoja.omistus asuntoja autoja ole koskaan ollutkaan.Tai kampaajia. Kotikin on rakennettu oman kukaroni mukaan,eli hintalapun mukaisesti.Mutta ei ole velkaakaan,jos ei omaisuutta.Lapsetkin koulutautuneita,hyvät työt elämät ja muualla  kaukana,kuin lapsen lapseni! Eivätkä katso ales äitiä/mummoa,vaikka mumolla ei akateemistä sivistystä ja ei älypuhelinta.Kuten poika puolinen lapsen lapseni totesi 3v. sitten.Mummo on eläkeelää ei tarvitse älypuheli! Kohdatiin sattumalta ja pyysin hänen kaverit otaa kameralla meistä kuvan.Kaverit ihmettelivät mikä kamera on?Kun nykyisin älypuhelin kuvataa .Hallitsen rahan käytön,on ydin.Tuossa juuri vuoden vaihteen jälkeen kovasti keuhi loska säällä vaha nais henkilö vuokratalon piha piiri : Katso minulla on uudet kumisaapaat, ovat kyllä kallimat kuin sinun Lidistä ostamat kumisaapaat.Yritys alentaa minua.. Montaa päivää ei kulunut kun tarinat jatku. tältä vanhalta naiselta: 3x kertaa eri aikaan piha piiri,katso ostin talvikengät a) 70 e. kpl.Eli muutamassa kuukaudessa tuhlanut kenkiin 210e.Ajatelematta rahaako?Samaan sysyyn valitaa kasvisuuan kalleus ,kun kotona asuu vanha aikuinen poika,jolle ravinto määrätty kasvipitoinen.Maksaahan se aikuinen lapsi itse puolet kuluista kotinsa.Silloin tokaisin kenkien hinalla ei mitään väliä,kunhan ovat hyvät käyttäjälle itselle jalassa,on ydin!Jollain voi olla hienot vaateet,hienot mööpelit,heidän asia. Itseläni ei kyllä ole arapian asitoita,ei teemaa.Lukee varmaan ikea kaikessa.Mutta ei heikenä minua ihmisenä.Ei myöskään se etten voi hehkuttaa tuli loma vietettyä etelä,tai kesämökillä.ymm. Olen tyytyväinen oma elämä ja monessa siunattu.Onneksi asun vuokralla, pyörällä pääsen nopeasti Itä-Helsingin meren rannat.Jopa jalan,jos viitsin kävellä ja yöksi aina omaan kotiin ,omaan rauhaan.Lisäksi jos ei mahdolista ollut matkustaakaan.Maailma on tullut tarinona luokseni: 3 merimies veljieni kautta, 1 heistä tosin seilasi vähän aikaa.Mutta tunoneet elämää,kultuuria,rukaa,monista maista,Ovat jo kuoleet,mutta aika entinen.Kuin suvaitsevana ihmisenä kerinyt tutustua saada ystäviä,monesta vähemistö kultuurit Suomi! Jakanut myös leipäni tarvitsevien kanssa. Jaettu leipä maistuu paremalta,kuin söisi sen yksin.Varsinkin kun toisella ei rahaa leippän,voi ojentaa käden jakamalla omasta vähästä.

  • ylös 20
  • alas 3
Vierailija

Köyhyys opettaa ihmistä.
Jouluna ei aina tullut hyvää oloa vaan pahaa oloa kun näkee ostetut valtava määrä lahjaa. Kyllä tuli mieleen että ovatko edessä olevat tavarat tarpeellisia.
Ei olisi huono idea kokea tai edes nähdä hetkeksi köyhyyttä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla