Ritva sai asiakkaalta ruusun kesälomansa kunniaksi. Se ilahdutti. "Joku ajatteli juuri minua."
Ritva sai asiakkaalta ruusun kesälomansa kunniaksi. Se ilahdutti. "Joku ajatteli juuri minua."

Miljoona suomalaista kokee itsensä yksinäiseksi. Ketkä kuuntelevat heitä, joilla ei ole ketään muuta? Juttusarjan toisessa osassa tavataan helsinkiläinen baarinpitäjä Ritva Hiironen, 69. Hän kuuntelee asiakkaidensa huolia ja kuivaa kyyneleet, mutta ilman heitä Ritva olisi yksinäinen itsekin.

"Eikka, Ville, Masa, Mäsä-Masa, Paroni... Kanta-asiakkailla on baarissani nimellä varustetut tuopit, tuossa ne tiskin päällä roikkuvat.

Suurin osa tuoppien omistajista on jo kuollut, he olivat vanhempia ihmisiä. Mutta tuoppeja en heitä pois, eikä niistä saa juoda kukaan muu. Välillä joku tulee kysymään enon tai papan tuoppia ja hörppää siitä oluen vainajan kunniaksi.

Olen pitänyt tätä baaria viisitoista vuotta ja sitä ennen muutamaa muutakin. Tiskin takaa näen ja kuulen koko ajan, missä mennään ja mikä on ilmapiiri.
Jos joku nakkelee nuuskamällit lattialle, pyydän keräämään ne. Jos jonkun juoma kaatuu vaatteille, kuivaan housut äkkiä hiustenkuivaajalla. Jos joku itkee niin, että nenä valuu, vien paperiservietin.

Monet istuvat täällä seitsemänkin tuntia yhteen menoon, koska baarissa he eivät ole yksin.

En vain kaada kaljaa, vaan olen paikalla, läsnä. Sellaista ihmiset tarvitsevat. Monet istuvat täällä seitsemänkin tuntia yhteen menoon, koska baarissa he eivät ole yksin. Kotona ehkä olisivat.

Kun avaan, ensimmäiset asiakkaat ovat jo odottamassa. Kun suljen paikan kahdelta, toivotan lähtijöille hyvää yötä. Ajattelen, että välttämättä kukaan muu ei toivota.

Nykyään asiakkaat puhuvat paljon rahahuolista. Toinen kova pala ovat erot ja varsinkin se, jos lapsetkin viedään siinä samassa. Monet jäävät niin solmuun ongelmiensa kanssa, että vedet tulevat omiinkin silmiin.

Kuunteleminen on tärkeämpää kuin se, mitä surijalle sanoo.

Kuunteleminen on tärkeämpää kuin se, mitä surijalle sanoo. Niin olen tämän asian järkeillyt. Usein en edes sano mitään. Ja monesti sanani eivät kuitenkaan auttaisi.

Joskus on avuton olo. Erityisesti iäkkäiden ihmisten alkoholinkäyttö on mennyt ihan hirveäksi. He kallistelevat kotonaan pulloa ja murehtivat menneisyyttä ja yksinäisyyttä. Sitten he tulevat baariin ja sama murehtiminen jatkuu.

Silloin minun paras apuni voi olla, etten myy heille, vaan kaadan vettä lasiin. Jankutus tai paheksuminen eivät muuttaisi mitään. Kyllä se on niin, että muutoksen pitää lähteä itsestä.

Jos asiakas uskoutuu, en koskaan seuraavalla kerralla kysy, että mikäs tilanne on nyt.

Aikaisemmin yritin pyydellä tällaisia tapauksia kanssani uimaan ja jumppaan, mutta ei heillä muka ole koskaan aikaa.

Minun paikassani on sellainen kirjoittamaton sääntö, että asioihin ei palata. Jos asiakas uskoutuu, en koskaan seuraavalla kerralla kysy, että mikäs tilanne on nyt.

En tiedä, onko tämä periaate ihan hyvä. Asiat jäävät jotenkin kesken. Saiko joku huoltajuusriidan sovittua, voiko hän viedä lapsensa lauantaisin uimaan? Myönsikö seurakunnan diakoni avustusta vuokrarästeihin?

Tällaisia asioita mietin öisellä kotimatkallani. En saa niihin koskaan vastausta.

Olisin itsekin yksinäinen ilman asiakkaitani.

Olen 16-vuotiaasta tehnyt niin paljon töitä, etten ole ehtinyt kerätä ympärilleni ystäviä. Ei minulla ole ketään, jolle voisin soittaa ja kysyä, että lähdetäänkö käymään jossakin.

Töissä en ole pelkästään kuuntelija, vaan myös minua kuunnellaan. Saanpahan edes jotakin puhua, kun aina on joku höpöttelykaveri. Ei kaiken tarvitse olla syvällistä, höpöttelykin tekee ihmiselle hyvää.

Kun Sirdie-baarini Jukeboksista soi Jääkärimarssi tai Fredin Kolmatta linjaa takaisin ja ympärillä kuuluu puheensorinaa, olen tyytyväinen.

En aio jäädä eläkkeelle vielä pitkään aikaan. Kestäisipä terveys. Baarissani en ole yksin."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 16/2017.

”Maailma menee minusta koko ajan parempaan suuntaan. Pian robotit tulevat ja tekevät kaiken. Ihan hyvä kun tekevät, ei huolestuta yhtään”, Arvi sanoo.
”Maailma menee minusta koko ajan parempaan suuntaan. Pian robotit tulevat ja tekevät kaiken. Ihan hyvä kun tekevät, ei huolestuta yhtään”, Arvi sanoo.

Pukuompelija Arvi Hämäläinen, 100, asuu yksin Valkeakoskella ja aloittaa jokaisen aamunsa polkemalla kuntopyörää. ”Ihmisellä ei ole mitään muuta kuin itsensä. Siksi itsensä kanssa pitää tulla toimeen”, kuuluu yksi hänen elämänohjeistaan.

1. Ihmisellä ei ole mitään muuta kuin itsensä. Siksi itsensä kanssa pitää yrittää tulla toimeen. Hyväksy ittes ihan kerta kaikkiaan, melkein rakasta itseäsi! Mutta älä anna sen näkyä.

2. Huolehdi itsestäsi. Itse aloitan jokaisen aamuni polkemalla viisi minuttia kuntopyörää. Kerran viikossa teen sata toistoa 15 kilon käsipainoilla. 

3. Kun sidot metalliputken päähän rätin, saat nuohottua jalkalistojen välit puhtaaksi kyyristymättä. 

”Nauti nuoruudesta. Satavuotiaana aivot alkavat toimia vasta iltapäivällä kolmen jälkeen.”

4. Rakkaudesta puhutaan nykyään aika pirusti. Minusta se tarkoittaa kivaa ja miellyttävää ihmistä, jonka kanssa tulee toimeen. 

5. Salaatti on helpompi juoda kuin syödä, joten soseuta se sauvasekoittimella. Maistuu paremmalta kuin punaviini. 

6. Kun tytärtäni pienenä kiusattiin pihalla, opetin hänet nyrkkeilemään ja väistämään iskuja. Siihen loppui kiusaaminen. Ei tytöstä tappelijaa tullut, mutta puolustautumaan hän oppi.

”En jännitä turhia. Jos jotain tapahtuu, antaa tapahtua vaan.”   

7. Nauti nuoruudesta. Kun tulet satavuotiaaksi, elämä muuttuu jotenkin painavammaksi. Aivotkin alkavat toimia vasta iltapäivällä kolmen jälkeen.

8. Vaikka häviäisit shakkikoneelle joka pelin, pelaa silti. Itse pelaan kaksi ottelua päivässä. Häviän aina mutta hanttiin pistän. Se tekee aivoille hyvää.

Nuorempana voitti Arvi, nyt voittaa shakkikone. Häviäminenkään ei ole hassumpaa, kun on yrittänyt tosissaan.
Nuorempana voitti Arvi, nyt voittaa shakkikone. Häviäminenkään ei ole hassumpaa, kun on yrittänyt tosissaan.

9. Kun alkoholia lievästi käyttää, kyllä se pitkän työpäivän jälkeen rentouttaa. Mutta paljon ei parane ottaa. Itteään pitää kontrolloida.

10. Älä käytä sauvakävellessäsi liian pitkiä sauvoja. Ne ovat hölmönnäköiset.

11. Vaikka tietäisinkin pitkän iän salaisuuden, en varmana paljastaisi. Mutta sen sanon, että turhia en jännitä. Jos jotain tapahtuu, antaa tapahtua vaan.   

 

Arvi aloittaa aamunsa polkemalla kuntopyörää. Öisin hän polkee niin kauan, että saa unta.
Arvi aloittaa aamunsa polkemalla kuntopyörää. Öisin hän polkee niin kauan, että saa unta.
”Tätä liikettä mä rakastan. Pysyy kuule vatsa ja lantio kunnossa.”
”Tätä liikettä mä rakastan. Pysyy kuule vatsa ja lantio kunnossa.”
”En ole ollenkaan yksinäinen. Viihdyn itseni kanssa oikein hyvin.”
”En ole ollenkaan yksinäinen. Viihdyn itseni kanssa oikein hyvin.”

Satavuotias Arvi Hämäläinen tietää pitkän iän salaisuuden: ne ovat salaattipirtelö, kuntopyörä ja itsestään tykkääminen.

”Haluatko nähdä kuntopyöräni? Annas mä nostan sen.”

Arvi Hämäläinen nostaa kuntopyöränsä ilmaan, kantaa sen seinän viereltä keskelle makuuhuonetta ja nousee polkemaan.

”Joka aamu poljen tätä viisi minuuttia. Ja öisin, kun uni ei tule, poljen taas. Poljen itteni...