Dokumenttiohjaaja Joonas Berghäll kasvoi äidin kanssa kaksin. Äiti opetti Joonaksen kuuntelemaan muita, uskomaan itseensä ja tavoittelemaan unelmiaan. Perinnöksi äiti jätti myös vaaleanpunaisen kirjeen, joka löytyi vasta 30 vuotta sen kirjoittamisen jälkeen, äidin kuoltua.
Yhtäkkiä kirjekuori löytyi. Kuoren päällä luki äidin käsialalla: Joonas Berghäll.
Dokumenttiohjaaja Joonas Berghäll oli tullut Espoosta pääsiäislomalle äidin taloon Louelle, Lapin maakuntaan. Äiti oli kuollut edellisen vuoden lopulla, joulukuussa 2015.
Ennen äidin kuolemaa äiti ja Joonas olivat etsineet kirjettä kaikkialta. Aiempinakin vuosina kirjeestä oli puhuttu ja sitä oli etsitty.
Äiti oli kirjoittanut kirjeen, kun Joonas oli kahdeksanvuotias. Silloin äiti oli lähdössä suureen leikkaukseen, jossa häneltä yritettäisiin poistaa pahanlaatuinen aivokasvain. Muita perheessä ei ollut, vain äiti ja poika. Joonas oli vaarassa jäädä yksin.
Äiti selvisi. Kirje hävisi.
Minä rakastan sinua eniten maailmassa. Terveisin Äiti.
Louella Joonas katseli kirjekuorta. Se oli löytynyt vaatekaapin alahyllyltä oudosta tummanvihreästä laatikosta. Joonas ei ymmärtänyt, miten hän ja äiti eivät olleet huomanneet laatikkoa aiemmin.
Kirjeen kirjoittamisesta oli kulunut 30 vuotta. Joonas oli 38-vuotias. Hän istui äidin vanhaan nojatuoliin ja alkoi lukea.
Kirje oli kirjoitettu tikkukirjaimilla, jotta kahdeksanvuotias osaisi lukea sen helposti. Siinä oli kolme sivua. Joonas pääsi pian loppuun:
Sinä olet reipas ja fiksu poika viisasten maasta. Jos joudut muuttamaan Helsinkiin, tulet kyllä pärjäämään siellä. Kavereita löytyy ja toimintaa riittää varmasti. Jos alkuun tuntuu vaikealta, muistele Mikko Alatalon levyä Sä oot ihan Utsjoki-Kevo ja niin edelleen. Lopussa poika otettiin sakkiin.
Tässäpä nämä tärkeimmät asiat ovat... Minä rakastan sinua eniten maailmassa. Terveisin Äiti.
Joonas purskahti itkuun.
”En tiennyt, että iso mies pystyy itkemään niin paljon kuin silloin itkin.”
Äidin tuolissa ja talossa
Kolme vuotta sitten Joonas muutti Louelle Raija-äidin vanhaan taloon.
”Minulla on tuoli samassa paikassa kuin äidillä. Joskus mietin, pitäisikö tätä siirtää vaikka viisikymmentä senttiä oikealle tai vasemmalle. En halua tehdä ihan kaikkea samalla tavalla kuin äiti.”
Mutta juuri tästä kohdasta on parhaat näkymät.
Näkyy kuusia, jäätynyt koski ja peuroja. On niin hiljaista, että korvissa alkaa siristä. Lähimpään naapuriin on tietä pitkin puolitoista kilometriä.
Yhtenä yönä oli niin kirkas kuutamo, että tuntui kuin maisema olisi valaistu jättimäisellä lampulla. Toisena yönä Joonas kuuli outoa ääntä pilkkopimeästä. Siellä oli yli 60 poron lauma, johtajaporon kello kilkatti.
Äiti vastasi aina, kun Joonas soitti.
Joonas kävi äidin luona kaikilla lomilla ja soitti joka päivä. Jos äiti ei vastannut, Joonas huolestui.
Äiti kuunteli Joonaksen sydänsurut ja jaksoi väitellä politiikasta tuntikausia. Hän vastasi aina, kun Joonas soitti.
Louella Joonakselle annettiin työlista. Piti leikata ruoho, korjata irronnut lintulauta ja käyttää äiti Kemissä optikolla ja Citymarketissa.
”Mutta eniten vain juttelimme ja olimme iloisia siitä, että toinen on lähellä. Äiti, jolle voi puhua kaiken, on hienoimpia asioita elämässä”, Joonas sanoo.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/joonas_berghall-005.jpg?itok=cx9_KYUW)
Perheestä jäi jäljelle yksi
Joonas teki kotona Espoossa yrityksensä talouslaskelmia joulukuussa 2015, kun poliisit tulivat kerrostaloasunnon ovelle. He kertoivat, että naapuri oli löytänyt äidin kuolleena kotinsa pihatieltä Louessa.
”Sillä hetkellä tajusin, että tätä hetkeä olen pelännyt koko elämäni. Olin pelännyt kahdeksanvuotiaasta asti joka päivä, että äiti kuolee. Mutta pelko oli ollut piilossa.”
Joonas pyysi poliiseja istumaan. Nuorempi sanoi, että se ei ole sääntöjen mukaista. Vanhempi rykäisi ja sanoi, että kaiken ei aina tarvitse mennä sääntöjen mukaan.
Omia ajatuksiaan pitää kuunnella ja niitä pitää uskoa, äiti opetti.
Vasta äidin kuoleman jälkeen Joonas ymmärsi, että äiti oli alkanut lempeästi valmistella häntä pärjäämään ilman äitiä jo muutama vuosi aiemmin.
Kun Joonas soitti isoissa tai pienissä asioissa, äiti ei antanut yhtä selkeitä neuvoja kuin ennen. Hän alkoi vähitellen kysyä: mitä sinä tekisit? Kun Joonas vastasi, äiti rohkaisi, että hyvä ajatus ja teepä niin.
”Äidin opetus oli, että vastaus on sinulla itselläsi. Löydät sen, kun puhut itsesi kanssa tarpeeksi pitkään.”
Omia ajatuksiaan pitää kuunnella ja niitä pitää uskoa, äiti opetti. Olet itse vastuussa unelmiesi saavuttamisesta.
”Kun äiti uskoo lapseensa, niin se usko tarttuu lapseenkin”, Joonas sanoo.
Millaista on Joonaksen onnellinen elämä Louella? Miksi Joonaksen suurin haave on tulla isäksi? Entä mitä hän kirjoitti omaan vastauskirjeeseensä äidille, 36 vuotta äidin kirjoittaman kirjeen jälkeen? Lue Joonas Berghällin henkilöhaastattelu Kodin Kuvalehdestä 9/2022 tai digilehdestä.
