Nelivuotiaaksi asti Niilo oli täysin puhumaton. Nyt puhe sujuu ja sitä riittää. ”Molemmilla pojillani on puheen kehityksen viivästymä. Siksi rutiinit ovat perheessämme tärkeitä, niistä ei lipsuta”, Eeva sanoo.
Nelivuotiaaksi asti Niilo oli täysin puhumaton. Nyt puhe sujuu ja sitä riittää. ”Molemmilla pojillani on puheen kehityksen viivästymä. Siksi rutiinit ovat perheessämme tärkeitä, niistä ei lipsuta”, Eeva sanoo.

Kunnanjohtaja Eeva Kyrönviita on tottunut tekemään raskaita päätöksiä, mutta raskain kaikista on ollut ero. ”Ex-mieheni on yhä luottoystäväni. Olen siitä hirveän kiitollinen. Minusta on tär­keää, että vaikka vanhemmat eroaisivat, he pystyisivät tukemaan toisiaan senkin jälkeen.”

Työssään Ruoveden kunnanjohtajana Eeva Kyrönviita on tottunut tekemään vaikeita päätöksiä. Raskain päätös on kuitenkin ollut ero.

”Tunsin ratkaisusta hirveää syyllisyyttä. Epäonnistumisen tunne oli valtava”, Eeva sanoo.

”Päätös oli vaikea mutta oikea. Olemme nyt paljon parempia ihmisiä toisillemme, ja sitä kautta myös parempia vanhempia lapsillemme. Kiitollisin olen kuitenkin siitä, että ex-mieheni on pysynyt luottoystävänäni. Se on mielettömän arvokasta.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eevalla on neljä lasta, joista pienin on 2-vuotias ja vanhin 10-vuotias. Vaikka tukiverkosto on vahva, toisinaan hän tuntee olonsa riittämättömäksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Teen parhaani, mutta riittämättömyyden tunne kalvaa silti. En usko, että siltä välttyy yksikään äiti tai isä.”

Hän ei mitenkään pääse jokaisen lapsen jokaiseen lääkärikäyntiin tai kevätjuhlaan. Joka kerta se kirpaisee.

”Teen parhaani, mutta riittämättömyyden tunne kalvaa silti. En usko, että siltä välttyy yksikään äiti tai isä. Siksi on tär­keää, että vaikka vanhemmat eroaisivat, he pystyisivät tukemaan toisiaan senkin jälkeen. Jokainen vanhempi tarvitsee kaiken mahdollisen kannustuksen.”

Parina iltana viikossa kokoukset venyvät kahdeksaan, ja silloin jonkun muun on haettava lapset ja luettava iltasadut.

Useimmiten apuun tulee Eevan entinen puoliso. Pari erosi kaksi vuotta sitten, mutta lapsista pidetään yhä yhdessä huolta. Vanhemmat halusivat, että lapsilla pysyy vain yksi koti, joten myös ex-puoliso hoitaa lapsia Eevan kotona.

”Kaikille perheille järjestelymme tuskin sopisi, mutta meille se sopii. Olemme ex-mieheni kanssa yhä hyviä ystäviä ja yritämme miettiä kaikessa lasten parasta.”

Lue lisää äidin ja kunnanjohtajan elämästä Kodin Kuvalehdestä 9/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä tai ilmaisena tähtiartikkelina, jos olet tilaaja tai teet kuukauden maksuttoman koetilauksen täällä.

Vierailija

Miltä vuosisadalta tämä artikkeli on? ”Apuun tulee isä”? Jos eletään tasavertaista vanhemmuutta, ei tulla apuun tai olla yksin lasten kanssa. Anna mun kaikki kestää.

Vierailija

Vaan kun ei eletä tasa-arvoista vanhemmuutta, minulla on tuntuma että monilla on näin. Tämä on realistinen juttu. Isolla osalla eronneista naisyksinhuoltajista ex-mies ei osallistu lainkaan arkeen, tai osallistuu vain vähän. Tasa-arvoinen vanhemmuus on edelleen illuusio, valitettavasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla