"Lyhyetkin hetket yhdessä ovat tärkeitä"

Elina: Lukiossa Juha oli koulun hottis. Hän tunnusti rakkautensa vanhojentansseissa enkä ollut uskoa, että hän oli ihastunut minuun.

Juha: Muutimme yhteen, kun olin käynyt armeijan. Kolme vuotta myöhemmin erosimme kuukaudeksi, kun Elina palasi opiskelijavaihdosta Sveitsistä.

Elina: Juha oli ensimmäinen poikaystäväni, ja halusin tavata muitakin. ­Ensimmäinen ero oli yhteinen päätös, mutta pian halusimme palata yhteen. ­Paluu ei sujunut kitkatta. Kumpikin oli loukkaantunut. Riitelimme paljon samalla, kun rakensimme luottamusta uudelleen.

Juha: Se tuntui silti ainoalta vaihtoehdolta. En halunnut luopua Elinasta.

Avioliitossa unohdin itseni pullantuoksulokeroon.

Elina: Sitten meille kävi klassisesti. Viidessä vuodessa saimme kolme lasta, Pepin, Sinnan ja Danielin, emmekä ­tajunneet, miten tärkeää on hoitaa parisuhdetta. Kadotin itseni naisena.

Juha: Olin sytyttämässä tulta saunaan, kun Elina sanoi, että haluaisi ­kokeilla asumuseroa. Kuuntelin häntä kärsivällisesti, tein tarkentavia kysymyksiä ja myönnyin. Olin itsekin huojentunut, ­että tuli liike johonkin suuntaan.

Elina: Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin riuhtaista itseni liitosta. Viimeisinä vuosina suurin syy yhdessäoloon olivat lapset. Kun ystäväni kysyi, mitä tekisin, jos lapsia ei olisi, ymmärsin, että halusin erota.

Muutin puolen kilometrin päähän ja lapset olivat luonani joka toinen viikko.

Juha: En halunnut viikonloppuisäksi. Koska työaikani ovat epäsäännölliset, näin lapsia myös Elinan viikoilla. Muuten puuhastelin kotona. En jaksanut rava­ta baareissa.

Elina: Minä vietin paljon aikaa ystävieni kanssa. Juhlimme ja tunsin itseni energiseksi.

Vaikka oma aika oli ihanaa, podin huonoa omaatuntoa siitä, etten ­ollut lasteni kanssa. Avioliitossa unohdin itseni pullantuoksulokeroon, ero vei toiseen ääripäähän.

Juha: Tiesin, että Elinalla oli vientiä, mutta pystyin blokkaamaan sen ajatuksistani. Työstin asioita mielessäni. Äijäkavereista ei tällaisissa asioissa oikein ole apua.

Emme kuitenkaan koskaan laittaneet eropapereita vetämään.

Juhan pisteet nousivat, kun joku muu oli hänestä kiinnostunut.

Elina: Toivoin, että Juha tapaisi jonkun ja rakastuisi, mutta kun kuulin lapsilta isin tyttöystävästä, minulle tuli hätä. Juhan pisteet nousivat, kun joku muu oli hänestä kiinnostunut.

Juha: Puolen vuoden erossaolon jälkeen Elinan isä kuoli. Vietimme viikon yhdessä surren ja aloimme lähentyä. Vuoden kuluttua erosta palasimme ­saman katon alle. Lapset olivat suuri syy yhteen paluuseen, samoin halu olla toisen kanssa.

Elina: Kerroin Juhalle seikkailuistani eron aikana, ja itku siinä tuli. Juha totesi, että jos selviämme tästä, selviämme ­mistä vain.

Vaihtamalla ei vaimo parane.

Ennen ajattelin, ettei parisuhdetta voi suorittaa hotelliviikonlopuilla, mutta kyllä voi. Lyhyetkin kahdenkeskiset hetket ovat tärkeitä. Lupaamme toisillemme hetken kerrallaan, emme ikuisuutta tai keinutuoleja porstualla.

Juha: Ei mikään muukaan elämässä ole varmaa. Eron aikana pohdin paljon toimintatapojani. Nyt opettelen tuomaan fiiliksiäni esiin ja huomioimaan Elinaa enemmän.

Vaihtamalla ei vaimo parane. Mieluummin muokkaan itseäni.

Elina: Olen ymmärtänyt toisen arvon vasta eron myötä. Rakastuminen on helppoa, rakastaminen ei.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 4/2014.