Henna, 61: ”Tanssimiseen ei tarvita tietynlaista vatsaa tai vartaloa – ehkä sama viisaus pätee myös muuhun elämään”

”Muistelen usein päälle kahdeksankymppistä naista, joka saapui pitämälleni tanssitunnille: laittoi kävelykeppinsä seinää vasten ja alkoi tanssia.”

”Olen aina tykännyt kropastani, mutta ennen tanssia en voinut kuvitellakaan, että nauttisin jostain urheilulajista. Se on muinaisen koululiikunnan syytä”, Henna Malinen sanoo.

”Mitä voisin kertoa vatsastani? Tuossa se on. Se ei enää ole kimmoisa kuten aikoinaan, vaan löysä ja ihan tavallinen.

Sen voin sanoa, että ainakin vatsani on saanut nauttia liikkeestä. Se on keinahdellut ja hytkynyt menossani mukana.

Päälle kolmikymppisenä kahden pienen lapsen äitinä kyllästyin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla